Minuuttiaikataululla agikisoihin, agitreeneihin jne..

Tosiaan, tämä päivä mentiin kyllä niin minuuttiaikataululla jottei tosikaan! :D

Puoli kahdentoista aikoihin saavuttiin Seinäjoelle agilitykisoihin ja juostiin siellä Frinin kanssa pari rataa; C-hyppyrata ja B-agilityrata. Tuomarina Anders Virtanen. Vivakin oli mukana ja pääsi pari kertaa halliin; vähän toko-/rally-tokojuttuja treenailtiin ja Viva myös leikki tuttuni kanssa narupallolla - ja hyvin leikkikin! Muistaakseni Viva ei ole itselleen vieraamman ihmisen kanssa koskaan aiemmin tainnut leikkiäkään, koska en ole milloinkaan hoksannut ketään pyytää leikkimäänkään sen kanssa. Paikkamakuutakin Viva treenasi tällaisessa häiriössä ja pysyi mielettömän hyvin! Itse olin parin metrin päässä.

Mutta sitten jos palataan takaisin itse kisoihin. Niin C- kuin B-radaltakin napattiin HYLsyt. Hyppiksellä tuli ensin vitonen kepeiltä, hätäilin itse liikkeellelähdössä, kun olin Frinin kepeille lähettänyt. Lisäksi kokeilin kisatilanteessa takaaleikkausta kepeillä, joten sekin aiheutti vähän hämmennystä Frinissä varmaankin. Plus tietty se mun oma hätäily. Keppien jälkeen olevalle hypylle päällejuoksu, ilmeisesti olin koiran edessä tai oma rintamasuunta oli väärä tai jotain - en oikein tarkalleen tiedä mitä siinä tapahtui, mutta siinäkin vähän säädettiin. Tämän jälkeen rata meni suhteellisen sujuvasti, lukuunottamatta lopun aivopierua. Vähän unohdin rataa ja valssasin vaikka en kyllä niin ajatellut siinä kohdassa tekeväni. Tästä syystä sitten hypyn ohi ja Frini ajautui seuraavalle hypylle, joten hyllytettiin siis loppumetreillä :p Videon näet TÄÄLTÄ.
Agiradalla alku lähti oikeastaan varsin sujuvasti, mutta sitten putken jälkeen olevilla hypyillä keskittyminen herpaantui ja otettiin parit kiellot ja lisäksi A:n alastulolta kontaktivirhe. Sitten olinkin myöhässä ja hups, koira väärässä päässä putkea -> HYL. Laitoin uudestaan putkeen - tällä kertaa oikeasta päästä - ja sitten kepeille. Hyvin haki kepit, mutta lopetti pujottelun kesken. Taisin itse lopettaa rytmittämisen tai jotain. Uudestaan kepit ja sitten meni hyvin. Keinulla lentokeinu -> ei käy.. Uudestaan tämäkin siis. Keinun jälkeistä hyppyä en sitten ohjannutkaan kunnolla ja ohi. Hohhoijjaa - kun pakka hajoaa, niin se sitten hajoaa :D Mutta pienestä sekoilusta ja hylsyistä huolimatta radoista jäi ihan ookoo fiilis. Videon näet TÄÄLTÄ.

Kun kisat oli kisailtu, hain meidän kisakirjan toimistosta ja lähdettiin puikkisten kanssa ajamaan kohti Nurmoa, sillä meillä oli seuraavaksi ohjelmassa Vivan pentuaksatreenit.

Viva meni ensimmäistä kertaa keinun kokonaan. Viimeksi kun keinua harjoiteltiin, kokeiltiin ottaa vähän pannasta kiinni eikä annettu hypätä pois keinulta, kun sitä yritti. Viva ei tykännyt tästä tyylistä ollenkaan ja tuumasikin, että pitäkää tunkkinne, minähän en keinua tällä tyylillä mene. Kieltämättä ehdin jo pohtia, että minkähänlainen operaatio tästä keinusta meille tuleekaan, mutta tänään sitten annettiin Vivan itse miettiä ja tarjota keinua, jos niin haluaa. Ja sehän tarjosi. Laittoi ensin etujalat keinulle, josta sai jo palkkaa. Pian siellä keinulla olikin sitten jo koko koira ja noin vain Viva meni keinun. Vähän keinun liikettä hidastettiin, ettei ylläty, kun maa tassujen alla meneekin yhtäkkiä alaspäin. Toistettiin pari kertaa ja Vivahan innostui "ai tämä oli se juttu, näin kun tekee, saa nakkia!".
Rengastakin harjoiteltiin. Vivalla on aiemmilla kerroilla ollut hieman hakusessa, että mikäs renkaalla olikaan se idea ja on monesti pujahtanut renkaan ja kehikon välistä.
Puomilla harjoiteltiin alastulokontakteja. Viva oli hihnassa ja hihnan avulla estin pääsyn palkalle mikäli alastulokontakti ei ollut sellainen kuin haluan sen olevan. Tässä pitää olla erittäin mustavalkoinen; vain ja ainoastaan niistä oikeanlaisista pysähtymisistä ansaitsee palkan. Jos takajalka putoaa alas puomilta -> ei palkkaa. Jos puomilla on kolme jalkaa ja maassa yksi -> ei palkkaa. Kun takajalat on puomilla ja etujalat maassa -> "jes" = vapautus edessä odottavalle palkalle.
Lopuksi vielä A-estettä. Aiemmin ei tätä olla tehty, joten nyt ensimmäisenä alettiin tutustua siihen, että tämä este onkin hieman jyrkempi kuin puomi. Viva ei nyt meinannut hoksata, että mitä minä siltä halusin. Kovasti se tarjosi kaikenlaista, muttei kuitenkaan ihan sitä mitä oli tarkoitus. Hyvin kuitenkin näki, että sen aivoissa raksutti. Se yritti. Lopulta saatiin muutama onnistunut loikkaus esteen alaosaan ja päätettiin treenikerta siihen.

Treeneistä ajelinkin sitten suoraan isän luo, vaihdoin vaatteet, jätin koirat sinne ja lähdettiin takaisin Seinäjoelle isän ja siskoni kanssa. Mentiin syömään isänpäivän kunniaksi, jonka jälkeen vielä suunnattiin elokuviin katsomaan Tuntematon sotilas. Hyvin aikataulutettu päivä siis ja koko kellonympärystähän siinä paikasta toiseen juoksemisessa menikin. Nyt nukkumaan! 😴