Aamulenkki uusissa maisemissa

Aamulla heräsin puoli kahdeksan aikoihin ja kahdeksalta olin jo koirineni matkalla kohti Ahonkylää. Siellä tehtiin aamulenkki metsässä, joka oli niin koirille kuin minullekin uusi. Omistan melko hyvän suuntavaiston ja polulta ei muutenkaan poikettu, joten eipä ollut suurta vaaraa eksyä. Ja menihän siinä melko lähellä autotiekin, jonka äänet kuuli, joten niiden suuntaan kun olisi suunnistanut niin kyllä olisi takaisin lähtöpaikalle löytänyt :D
Järkkärinkin otin kyllä mukaan kotoa lähtiessä, mutta jostain syystä jätin sen sitten kuitenkin autoon.. En vain jaksanut raahata sitä mukaan.. Koiratkin olivat sen verran intopiukeena uudesta paikasta, joten kamera olisi kyllä ollut vain tiellä.. Onneksi on kuitenkin kännykkä, jossa kamera, vaikka mitään häävejä kuvia sillä ei tosiaan saakaan. Pari suhtkoht selvää kuvaa sain napattua Awasta. Hetalla meni sen verran lujaa, jotta se ei malttanut paljoakaan pysytellä paikoillaan, että siitä olisi onnistuneita kuvia :D Vähän tuli kyllä järkkäriä ikävä metsässä ollessa. Paljon hienoja paikkoja, joista olisi saanut kivoja kuvia. Avustajakin ois ollut kyllä tarpeen, mutta minkäs teet. Näin tällä kertaa :D
Polut metsässä oli paikkapaikoin melkoisen mutaisia ja sen kyllä huomasi lenkin päätteeksi.. Omat kengät ja sukat oli läpimärät ja koirien tassut + vatsanaluset.... Huh! :D Onneksi autossa oli pyyhe penkkien suojana ja kotona suihku, jonka kautta sitten koirat pääsivät takaisin sisälle.

Kynsienleikkaus on aina silloin tällöin veristä touhua! Tällä kertaa verisen kohtelun koki Heta.. Onneksi vain ihan pienesti leikkasin liikaa, ja verta ei kovin paljoa tullut. Eikä koirakaan fyysisesti kipeää saanut, henkinen kolaus taisi olla kovempi. Onhan se kamala paikka.. Koira uudestaan syliin ja kynsienleikkaus jatkui omalta osaltani kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Heta vain korvat luimussa mulkoili minua, mutta antoi kuitenkin leikata kynnet loppuun hienosti. Kyllä meistä kaverit taas sen jälkeen tuli :)
Awan kohdalla leikkaus sujui oikein mahtavasti. Pyysin istumaan & antamaan tassun ja neiti teki työtä käskettyä. Siinä sitten napsin kynnen kerrallaan kaikessa rauhassa eikä Awa yrittänyt kertaakaan nypätä tassua pois! Wau, hieno tyttö.

Illalla lähdettiin käymään vielä Kurikan koirapuistossa. Isojen puolella oli yksi koira, joka melko pian sitten lähtikin pois. Isojen puolelle en Hetan kanssa viitsi mennä, joten mentiin pienten puolelle, joka ammotti tyhjyyttään. Saivatpahan tytöt revitellä kahestaan puistossa. Vetolelunkin otin mukaan ja nakkelin sitä koirille, kun kerta kahestaan puistossa olivat. Jos muita koiria olisi ollut, lelu olisi pysynyt visusti piilossa. Aina kun ei voi tietää miten toisten koirat reagoivat leluihin eikä Awakaan ihan kaikkien kanssa lelujaan jaa. Hieman vajaa tunti me puistossa vietettiin ja lähettiin sitten kun koirat alkoi vaan löntystellä puiston toiselta laidalta toiselle.
Koirat on nukkunu nyt koko illan kaikessa rauhassa, vähän luita käyvät välillä nakertaas ja sit palaavat takas unille. Mitähä sitä huomenna keksis.. Vois käydä Santavuorella, ellei ihan hirveesti sada! (: