Ilona

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tokon alkeita

Saatiin W + Runo, Irkku ja Patron kylään. Käväistiin viereisellä pellolla vähän juoksentelemassa ja koirilla oli tietty kivaaaaa! Rallittivat menemään sen minkä jaloistaan pääsivtä, eli LUJAA. Leluakin revittiin yhdessä.














Juoksentelun jälkeen päätettiin vielä vähän tokoilla. Me tokoiltiin ensimmäistä kertaa häiriössä ja hyvinhän se meni! Hienosti tyttö keskittyi tekemiseen. Otettiin sivulletuloa sekä pieniä pätkiä seuraamista. Käsiavulla siis kummatkin. Hienosti Frini istahtaa kun kierähtää sivulle ja ottaa katsekontaktiakin. Seuraaminenkin meni hienosti, ihan pari askelta vain otettiin näin alkuun tietenkin. Ainut vaan, että mä palkkaan sen väärältä puolelta, jonka huomasin vasta kun siitä mulle sanottiin! Lisäilin tosiaan kuvia Facebookiin ja sain rakentavaa palautetta Frinin kasvattajalta tästä palkkaustavastani ja onneksi sainkin! Itse en olisi mokaani huomannut lainkaan! Palkkasin ihan väärältä puolelta! Palkanhan pitäisi tulla siitä, missä haluan koiran pään olevan eli reiden etuosassa. Nythän palkkasin ulkoapäin. Huoh, voivoi, nyt pitää vaan ite opetella palkkaamaan oikeasta kohtaa. Enpä olisi tuotakaan huomannut ellei Kirsi olisi siitä mitään sanonut! Täytyy seuraavan kerran harjoitellessa kiinnittää erityistä huomiota tuohon palkkaukseen! Tästä on nyt siis hyvä jatkaa; fiksumpana! :)



lauantai 29. kesäkuuta 2013

Stereotypiat..

Jostain bongasin aikoja sitten foorumikeskustelun, jossa käytiin huumorimielellä läpi millaisia stereotypioita on erilaisten koirien omistajista. Ajattelinpa nyt tähän kohtaan linkkailla ja kirjoitella kyseisen keskustelun tännekin teidän luettavaksenne. Aika hupaisaa luettavaa:

Molossikoirien omistajat
- Haisevat yhtä pahalle kuin koiransakin.
- Vaatteiden oikeaa sävyä on mahdotonta päätellä, koska ne ovat kuolalla kyllästetyt.
- Ihminen, joka ulkoiluttaa itseään kolme kertaa isompaa koiraa, ja vielä jakaa asuntonsa sellaisen kanssa, ei voi olla ihan viisas.
- Lue yltä vastaus siihen, miksi joku syytää kaiken ansiotulonsa vasikan kokoisen hyödyttömän tyhjäpään ruokakippoon.
- Jättikoirien omistajat ovat liian laiskoja harrastaakseen mitään, joten valitsevat siksi itselleen simppelin koiran, ja ainoa yhteinen puuha on sohvalla köllöttely.
- Heillä on itsetunto-ongelmia.
- Haluavat ainoastaan pelotella ihmisiä.
- Hakkaavat koiriaan ja pitävät niitä pimeässä kopissa, että niistä tulisi mahdollisimman aggressiivisia kaikelle elävälle ja vähän elottomallekin.
- Ovat useimmiten ulkonäöltään Tony Halmeen/Kike Elomaan näköisiä.
- Tatuoinnit tietysti kruunaavat koko komeuden ja viimeistään tästä ihmiset tietävät varoa näitä linnavemppuloita, joiden tuomiot ovat aina olleet murhia tai tappoja.





Tanskandoggin omistajat
- Omistavat tai vähintään haaveilevat omistavansa Chevy Vanin.
- Eivät näe mitään ihmeellistä siinä, että laittavat kahden koiran ruokintaan parisataa kuussa.
- Ovat koiranruokakauppiaiden suosikkiasiakkaita ja saavat ihan erityisen mukavaa palvelua. Kantavat tottunein ottein 20kilon ruokasäkkejä autoon ja huikkaavat vielä ovelta, että "me tullaan taas parin viikon päästä uudestaan, moikka!"
- Eivät ymmärrä mitä muut ihmettelevät heidän sanoessaan, että "se kasvaa vielä".
- Tuntevat suurta ylpeyttä koirastaan, ku nse istuu käskystä.
- Osaavat tehdä Matrix-henkisen taivutuksen kuolaroiskeiden ohi, kun koira ravistelee.
- Ovat joko naurettavan lyhyitä sinttejä, tai vaihtoehtoisesti kivitalon kokoisia järkäleitä. Jokatapauksessa epäsopusuhtaisia koiriinsa nähden.
- Ovat vähintään kerran joutuneet selittelemään ruhjeita kehossaan "se vähän innostui ja juoksi päin".
- Ovat hiukan hitaita tajuamaan asioita, samoin kuin tyhjäpäiset koiransa.
- Pitävät rottweileria pienenä koirana.
- Eivät ymmärrä sanaa kohtuus.
Eivät voi millään käsittää, kuinka joku voi sanoa heidän pentuaan suureksi.
- Eivät voi millään käsittää, kuinka joku saa menemään koiransa ruokaan alle 100e kuussa.
- Haaveilevat aina vain isommasta ja isommasta autosta sekä asunnosta.
- Ovat tasaisen mukavia ihmisiä, paitsi näyttelykehän vierellä.

Palveluskoiraihmiset
- Tiukkapipoisia tosikkoja, joille koira on pelkästään harrastusväline.
- Vähättelevät ja säälivät jokaisen muunrotuisen koiran omistajaa.
- Kontrollifriikkejä, joille harrastaminen on pakkomielle.
- Ovat kovaäänisiä ja huutavat koirilleen.
- Pukeutuvat aina treeneihin sopiviin vaatteisiin.
- Haukkuvat näyttelylinjaisia AINA.
- Puhuvat omaa kieltään ja ylenkatsovat, jos joku aloittelija ei ymmärrä.
- Ovat omissa porukoissaa, joissa voivat heittää ronskiakin läppää koiristaan, mutta ovat käsittämättömän herkkänahkaisia muiden arvosteluille.
- Eivät arvosta mitään muuta kuin omaa rotua/omaa treeniporukkaa.
- Vain oma laji on minkään arvoinen. Etenkin suojeluharrastajilla yleistä.
- Kukaan ei voi tietää koirista mitään jos ei ole tosiharrastaja ja paahda treeneissä verenmaku suussa.

Tokoihmiset
- Koira on joku bortsu tai belggari. Joillain tosi oudoilla tyypeillä saattaa olla briardi tai collie.
- Ulkona on aina päällä joko lenkkarit tai vaelluskengät, suorapunttiset tuulipuvun housut sekä treeniliivi. Päässä on lippis, ja naisilla tukka on ponnarilla ja tulee sieltö lippiksen takana olevasta reiästä.
- Mukana on aina reppu, jossa on patukka, pallo, noutokapuloita (sekä puisia että metallisia, eri kokoa kaikki) sekä tötsät ruutua ja merkkiä varten. Koiran kanssa ei voi lähteä ulos ilman kyseistä varustusta.
- Kouluttaessaan koiraansa tokoihmiset kävelevät aina reippaasti vatsa sisällä ja rinta ulkona. Edistyneemmät katsovat tiukasti eteenpäin, jotteivät vahingossakaan katsoisi koiraansa, aloittelevat vilkuilevat hermostuneesti koiraansa, mutta kuvittelevat katsovansa niin ikään kauas horisonttiin.
- voivat puhua loputtomasti koirien kouluttamisesta, ja päätyä mitä syvällisempiin keskusteluihin aiheesta naksutin- vai viettikoulutus vai sekä että.
- Suhtautuvat ymmärtäväisen säälivästi ihmisiin, joiden koirat eivät osaa erikoisvoittajaluokan liikkeitä.

Metsästyskoirien ja suomenajokoirien omistajat
- Tosimies ei koiralleen lepertele, koiralle keskustellaan vain käskyjen muodossa.
- Ruokakupissa on aina raakaa lihaa, nappularuuat ovat tätien hömpötystä.
- Koiran paikka ei ole sängyssä, sohvalla, keittiössä, olohuoneessa. Takan edessä se saa maata poikkeuksellisesti isännän lämmittäessä takkaa.
- Ennemmin talosta lähtee muija kuin koira. Koira sentään metsästää.
- Parrakas ja mahakas kuusikymppinen mies, joka kulkee hiukan toista kinttuaan klinkaten. 
- Kauhtuneet maastokuvioiset metsästyskamppeet päällä kesät talvet, mutta ainoat metsästyskokemukset viime vuosikymmeniltä ovat lähinnä viinanhuuruisia hirvipeijaisia, joissa haulit osuivat omaan jalkaan.
- Omistaa suomenajokoiran vain tottumuksesta. Niitähän on aina ollut.
- Koira ei ole koskaan ajanut pellonmittaa pidemmälle, mutta jos omistajalta kysytään, on koiralla mahtavat taipumukset. Enempää ei kannata tiedustella, tai tulee sanomista.
- Ajaa ikivanhalla, ruosteensyömällä ja savuttavalla avolava-autolla. Pelkääjän paikalla ei ole vaimo, vaan koira. Koiran nimi on aina joko Anu tai Taru.
- Koira ei koskaan milloinkaan tule sisään, vaan asuu pihalla pienessä tarhassa, jossa on noin 45asteen kulmassa keikkuva kopinrähjä, "se on kelvannut meidän koirille viimeiset kolmekymmentä vuotta ja saa kelvata edelleen!"
- Hoitaa eläinlääkinnälliset toimenpiteet itse saunan takana.
- Ei koskaan osoita koiraa kohtaan mitään kiintymystä muiden nähden, mutta salaa humalaspäiten kyllä silittelee Tarua, tarjoaa sille leivänloppua ja turinoi menneistä ja tulevista koiran niskaa isolla kovalla kädellä hieroen.

Vinttikoirien omistajat
- Taluttavat ulkona jatkuvasti saaliin perään sinkoilevaa koiraansa, koska se on juoksija eikä se omista korvia nähtyään saaliin.
- Huutavat hullaantuneena "hyvä Murre!", kun se saa saaliin kiinni.
- Riekottavat paria likaisia sukkia koiransa kanssa ympäri mantuja ja huutavat "Tapa se, tapa se!"
- Käyvät kesäisin vähintään kerran viikossa radalla ja katselevat ihastuneena, kun koira vetää ovaalia ympäri.
- Jahtaavat koiraansa pitkin sitä ovaalia samalla kun koira vaan hyppii ympärillä..
- Ovat oikeasti kissaihmisiä.
- Eivät pidä sadesäästä sen enempää kuin koiransakaan, vaan makaavat mieluummin silkkipeiton alla ja nauravat sateessa rämpiville noutajaihmisille.
- Ovat liikuntaa vieroksuvia, siksi valitsivat vinttikoiran, joka hoitaa liikuntansa itse juoksemalla.
- Eivät ymmärrä kouluttamista ja pitävät sitä koiran luonteen tukahduttamisena.
- Uskottelevat itselleen ja muille, että heidän koirillaan on oikeasti älyllistä toimintaa, ne eivät vaan näytä sitä.
- Ovat ainoa ihmisryhmä, joka pitää koiran radalla juoksemista käyttönä.
- Loukkaantuvat verisesti, jos joku sanoo heidän koiriaan laihoiksi.
- Ovat vahvasti esteetikkoja. Heidän kodissaan tuoksuu suitsuke, heidän koiransakin tuoksuvat siltä. Harrastavat ehkä orkideoja.
- Pitävät kaikkia muita rotuja fyysisesti viallisina tai ainakin vajavaisina.
- Hyvin tiukasti laumasidonnaisia muiden vinttikoiraihmisten kanssa. Muut pitävät heitä kalahtaneina ja he pitävät muita barbaareina.

Terrieri-ihmiset
- Ottavat kannettavan jakkaran mukaan metsään, kun ei ne terrierit sieltä kuitenkaan käskystä tule, tulevat sitten kun kaikki mahdolliset pienriista-alueet on tutkittu.
- Terrierit ovat kotioloissa missä haluavat, ei ne omistajat niitä kuitenkaan uskalla komentaa.
- Lenkille ei tarvitse remmiä mukaan, koira roikkuu kuitenkin koko lenkin omistajan lahkeessa - jollei sitten löydä mielenkiintoisempaa lahjetta...
- Terrieri-ihmisillä on eteisessä valmis hylly korvatulppia varten - tästä voi jakaa jokaiselle kyläilijälle parin - koirat räkyttävät kuitenkin taukoamatta, eikä niille kuitenkaan edes sanota mitään.
- Vieraita koiria - rodusta riippumatta - ojennetaan samalla spartalaisella tyylillä kuin omia kovakalloja.
- Viikon kohokohta on se, kun oma ärrieri tuo kotiin saaliina tapetun myyrän tai pari. Edes myyrän raatojen siivoaminen aamuyöllä olohuoneen matolta ei aiheuta kuvotusta vaan ylpeyden tunteen, onhan se vain merkki siitä, että koira toteuttaa alkuperäisiä vaistojaan.
- Loukkaantuu verisesti, kun joku väittää terrierejä räksyttäviksi kotiterroristeiksi. Yrittää jatkuvasti todistaa kuinka "meidän koira ei ainakaan hauku yhtään sen enempää kuin naapurin tavallinen sesse".
- Omistajansa mielestä terrieri ei ole tyhmä tai tottelematon. Se vain miettii tarkkaan kannattaako kaikkia omistajan (älyttömiä) päähänpistoja noudattaa.
- Terrieri-ihmisen suunnitelmat viikonlopuksi: perjantai-iltamyöhään pimeässä metsässä tuntien rämpimistä ja verisen sienen perässä vetoa. Takaisin tullaan myös omat vaatteet veressä ja näky on kuin murhan jälkeen. Lauantaina yritetään saada koira löytämään ja seuraamaan sitä samaista veristä jälkeä. Lopuksi hihkutaan, kun koira löytää hirven koiven/pakastetun pupun ja hautaa sen. Jääkaapista löytyy aina pullo tai pari verta sehän on vain ihan normaalia.
- Terrieri-ihmisten koirilla on aina joko murrosikä, uhmaikä, juoksuaika tulossa, menossa, päällä tai ainakin naapurin koiralla on juoksu. Tällä perustellaan koiran riekkumista hihnassa ja sitä ettei sillä ole korvia. Oikeastihan terrieri ei ole yhtään sen vaikeampi kouluttaa kuin mikään muukaan koira.
- Samalla terrieri-ihmiset ovat kuitenkin ylpeitä että heillä on terrieri, joka pysyy jotenkuten aisoissa, koska se on niin vaikea kouluttaa.
- Jos joku saa terrierillään hyväksytyn tokotuloksen alokasluokasta, sitä pidetään vähintään SM-tasoisena asiana.
- Karkeakarvaisten terriereiden omistajat jaksavat aina ylpeillä koiran helpolla ja siistillä karvalla, mutta kiroavat samalla sitä, että heidän asuntonsa on aina täynnä hiekkaa.
- Heidän koirillaan on kaikki mahdolliset vaistot tallella, ne osaavat jäljestää ja saalistaa ja etsiä ja mennä luoliin ja mitä vielä. Johan sen todistaa se, miten sievästi koirat seisovat näyttelykehässä!
- Terriereillä ei ole jalostuksen aiheuttamia luonne- tai terveysongelmia. Kaikilla muilla koirilla on.
- Terrieri-ihmisten mielestä on ihan luonnollista, että pennun korvat pitää liimata. He myös hermostuvat, jos joku kehtaa kyseenalaistaa moisen asian.
- Ei kannata ostaa kalliita ulkoiluvarusteita, kuitenkin menee rikki.
- Ei kannata ostaa vaaleita ulkoiluvarusteita, kuitenkin likaantuu.
- Kamala tyranni, joka karjuu pienelle söpölle koiralle.
- Aivoton täti, joka tykkää että on vain söpöä kun koira rähisee vastaantulijoille.
- Kamala tyranni, joka ei anna söpön koiransa moikata vastaantulijaa vaikka koira sitä ihan selvästi tahtoo.
- Tykkäävät esitellä koiransa tempputaitoja.

Noutajien omistajat
- Ovat joko täysin koirista tietämättömiä perheihmisiä tai sitten metsissä rämpiviä harrastajia.
- Rakastavat mutaa ja sadetta, oli kyse kummasta tyypistä vain.
- Eivät osaa riidellä. Ovat todennäköisesti todella tyhmiä tai ainakin yksinkertaisia.
- Syövät hyvin ja tarjoavat aina kotiruokaa myös koiralle. Voisin hyvin kuvitella koirille katettavan ruuan samaan pöytäänkin.
- Pitävät kuolleiden lintujen käsittelystä ja jaksavat puhua niistä ja koiristaan ikuisuuden.
- Eivät tajua miksi muut eivät näe heidän koiriensa täydellisyyttä ja pitävät noutajia vain kuolaavina ja hösäävinä pahanhajuisina löllyköinä.
- Heidän koiransa eivät koskaan ole lihavia, niillä on vain isot luut ja paksu nahka.
- Noutajaihmiset eivät koskaan laita koiralleen muuta vermettä kuin heijastinvaljaat. Valjaisiin on yhdeksän kertaa kymmenestä kiinnitetty flexi ilman lukitusnappia ja yhden kerran kymmenestä sataan solmuun vedetty vanha nahkahihna. Mutta valjaat on ja pysyy.

Bullterrierin omistajat
- Heidän mielestään munapäinen tihrusilmä on se oikea miltä koiran tulee näyttää ja kaikki "tavalliset" rodut näyttävät jotenkin kummallisilta kuikeloilta ja mulkosilmiltä.
- Koiran normaali makuuasento on ns. "hyljeasento"
- On normaalia, että koira vetää hepulit juosten korvat luimussa, selkä köyryssä, pää alhaalla, häntä koipien välissä, tuhatta ja sataa päin kaikkea mikä sattuu eteen kuulematta komennuksia ja tämä on omistajien mielestä todella hauskaa.
- On normaalia, että koira menee joulukuusen & roikkuvienhuonekasvien & kuivumassa olevien pyykkien yms. alla "hitaalle" eli hiipii transsissa nauttien kutituksesta.
- Perkele on yleisin komennussana.
- Koirahan pitää pyylätä sohvalle, kun se ei raukka jaksa jalkojaan nostaa sinne (vaikka juuri äsken leikintuoksinnassa siihen vaivattomasti hyppäsikin).
- Kaikki mahdollinen krääsä, missä on bulli, on PAKKO ostaa, vaikkei sillä mitään tekisikään.
- Bulli on bulli, se ei ole KOIRA.
- Bullismi on uskonto ja elämäntapa, kerran bulli - aina bulli.
- Kyllähän jotain vikaa täytyy päässä olla jos tämännäköinen koira on ihmisen mielestä kaunis!
- Vetävät herneen nenuun, jos joku kehtaa haukkua heidän mussukoitaan tappajiksi tai jatkeeksi.
- Pitävät kuitenkin yllä koiransa katu-uskottavuutta koristelemalla sen niittipannoin tms.
- Ovat itse tatuoituja ja lävistettyjä.
- Puhuvat yhtä karskia kieltä kuin koiransa.
- Pitävät muita koiria turhan räkyttäjinä. Muut eivät ole oikeita koiria.


Setteriväki
- Käyttöporukka

- Suurimmalla ylpeydellä lausutaan sana "seisonta".
- Pennulle pitää ihan ensimmäisenä heilutella linnunsiipeä, että näkee onko sillä taipumuksia.
- "Nurkan takaa" löytyy koirat joilla ei taipumuksia ollut.
- Muistetaan aina mutista näyttelyponeista kun sieltä näyttelystä on pakko se H hakea.
- Ja pitäähän se superkarvainen näyttelyponi leikata saksilla irti pusikosta jos se sinne joutuu.
- Ei näin energinen rotu sovi lemmikiksi. Sehän pomppii seinille, jos se ei pääse metsästämään.


Arktiset pystykorvat ja rekikoirat
- Ovat koko kevään ja varsinkin kesän pahalla tuulella. Syksyn tullen alkaa vähitellen pieni hymy hiipiä naamalle, ja se levenee sitä mukaa kun lähestytään joulukuuta.
- Ovat ulkona käytännössä koko sen ajan minkä normaalit kansalaiset viettävät sohvalla peiton alla kaakaomuki kädessä.
- Eivät luultavasti tunne kylmää.
- Omistavat vähintään kolme samanrotuista koiraa.
- Naureskelevat omassa salaisessa maailmassaan puudeliensa kanssa pikapissatuksilla pakkasessa nyrpisteleville hienostelijoille.
- Ulvovat.
- Ei meikkaa. Koskaan. Ei myöskään värjää hiuksiaan.
- Pukeutuu norjalaisvillapaitaan ja toppahousuihin.
- Alati punaposkinen.
- Haaveilee ikuisesta talvesta. Pitää nollakeliä epäinhimillisenä helteenä.
- Jos asuu etelässä, lähtee heti mahdollisuuden tultua Lappiin koiriensa kanssa treenaamaan.
- On totaalisen kuuro, mitä tulee koiran jatkuvaan ulvomiseen ja haukkumiseen.
- Erakko.
- Rakastaa luontoa, kuuluu Suomen luonnonsuojeluliittoon ja osaa erätaidot.
- On vain onnellinen, mikäli koira vetää hihnassa. Sehän kertoo hyvistä veto-ominaisuuksista!
- Lenkkeilee noin kuusi tuntia vuorokaudessa.

Spanieli-ihmiset
- Kaikki tuntevat jonkun joka tuntee jonkun. Kaikki spanielinomistajat ovat siis lähes sukua. Juttua riittää aina samanhenkisten kesken.
- Oma spanieli on maailman erikoislaatuisin, erityisin, kaunein ja suloisin.
- Sillä on myöskin aivan varmasti erinomaiset käyttöominaisuudet, kerrankin etsi palloa yli 5 minuuttia. Ainakin sillä on taipumusta, vaikkei taippareissa pärjättykään. Ainakin sen isä oli saanut hyvän tuloksen taippareissa. Tai ainakin isänisä. Tai ainakin joku suvussa. Ja yhden tiedetään löytäneen Martta-mummu sienimetsästä, eikös se lueta melkein eläväksi riistaksi? Että kyllä tää nenää käyttää ja matalana kulkee. Vaikka onkin näyttelylinjainen, ei sillä, että nää olis jakaantunut mitenkään.
- Jos sitten oma spanieli pärjää taippareissa, siitä pitää puhua joka tapahtumassa ja joka spanieli-ihmiselle tai jollekin joka tuntee spanieli-ihmisen tai on joskus nähnyt spanielin.
- Esillä täytyy pitää kaikenlaisia harrastamisesesta kieliviä tavaroita; dummyjä, valjaita, jälkiliinoja, variksensiipiä, kelluvia dummyjä. Niitä pitää olla ainakin kolme vaikkei koira olekaan suostunut vielä tänä(kään) kesänä veteen. Se saa vaan suotta hot spotin, että parempi vaan kun ei uikaan. Meidän entisellä spanielilla oli se, ja se oli kamalaa.
- Harrastustavaroita täytyy pitää esillä ja hankkia vaikkei harrastakaan. Onhan tämä käyttökoira, ihan linjoista ja kaikki, että sitten kun aloitetaan treenaus.
- MEJÄ-kokeissa mitataan koiran oikeat vaistot. Niitähän on. Tänäänkin oli kyllä huono päivä.Kuuma auringonpaiste että veret haihtuu, oli riistahavaintojakin (se orava mikä hätkähti kun tehtiin laukauksensietotesti).
- Spanielitavaroita pitää kerätä. Niitä on oltava.
- Ei riitä että kuuluu yhteen spanieliyhdistykseen. Pitää kuulua ainakin kolmeen tai neljään. Plus rotua harrastava ja paikallisjaos.

Kasvattajat ja näyttelykoirien / turkkirotujen omistajat
- Ei me nyt lähdetä puistoon kun just föönattiin.
- Ei me nyt kun pestiin ja ulkona on pakkasta ja tää onvielä märkä.
- Ei me voida tulla sinne teidän perässä kun siellä on takiaisia.
- Ei me voida kun tällä on just öljyhoito turkissa ja takkuuntuu niin helposti.
- Ei me oikeastaan voitais kun eilen pestiin.
- Ei me oikeastaan voitais kun tänään pestiin. 
- Ei me oikeastaan voitas kun kohta pestään.
- En mä voi jättää tätä hoitoon kun ei kukaan osaa hoitaa tätä turkkia.
- En mä voi ottaa tätä mukaan kun on niin huonot mahdollisuudet hoitaa itse turkkia.
- Ei me nyt vaan kyllä millään voida. Ja puku takuttaa, se ei auta yhtään mitään.
- Nostavat kasvattamansa rodun täysin muiden yläpuolelle. Eivät pidä rotuaan edes koirana vaan jumalana.
- Muista samantyyppisistä roduista ei ole mihinkään.
- Tuomarit ovat p*skoja, mikäli eivät näe kasvattien kauneutta.
- Eläinlääkärit ovat p*skoja kun väittävät jotain kasvattia sairaaksi.
- Vain kasvattaja tietää miten koiraa tulee hoitaa/ruokkia/kouluttaa, muut ihmiset eivät tiedä mitään.
- Toisen kasvattajan koirissa on aina vikaa. Toiselta kasvattajalta pennun ottanut on vihollinen.
- Eivät kestä yhtään poikkipuolista sanaa.
- Eivät vie koiraa sadepäivänä lenkille, ettei sen turkki mene pilalle. He ovat joko opettaneet koiran pissimään kylppärin lattiakaivoon tai sitten antavat sen pissiä sisälle. Jotkut harvat vievät koiran ulos, mutta reilusti vaatetettuna ja tossut sekä lakki päässä niin ettei koira pääse liikkumaan itse.
- Heillä on useita koiria, yleensä kaikki samaa rotua (omistaja ei välttämättä muista aina koiriensa nimiä oikein).
- Koirille ei opeteta muita asioita, koska silloin se ei seiso yhtä hyvin näyttelyssä. Esimerkiksi istumisen opettaminen romuttaa näyttelyuran välittömästi.
- Koirien hoitoa varten on oma huone ja sen seinät on vuorattu näyttelyruusukkeilla.

Laumanvartijoiden omistajat
- Ovat jäyhiä ja lähes mykkiä. Osaavat kyllä karjua p*rkelettä yllättävän kovaäänisesti.
- Kukaan ei ymmärrä heitä ja heidän koiriaan.
- Vain hullu haluaa kotiinsa koiran joka on valtaosan ajasta täysin apaattinen, iso, karvainen ja ärjyy vieraille.
- Eivät voi ymmärtää ihmisiä, jotka ottavat riehakkaan koiran ( = kaikki muut paitsi laumanvartijat)
- Muista roduista ei ole mihinkään.
- Väittävät että koira on oikein mukava perhekoira, vaikka muut näkevät vain vaihtoehtoisesti täysin apaattisen tai vieraille aggressiivisesti ärjyvän pedon.
- Eivät tajua miksi naapureiden hermot ovat tiukilla. Asuvat aina alueilla missä heidän mielestään on kohtuuttoman nipottavia ihmisiä, joilla ei ole mitään ymmärrystä koirista ja niiden vaistoista.
- Muistavat aina kerskailla koiriensa älykkyydellä ja vaistoilla, vaikka yhäkin muut näkevät vain apaattisia tai aggressiivisesti huutavia laumanvartijoita.
- Puhuvat aidantekotarpeista siinä missä muut ilmoista.
- Suunnittelevat kuin itsekseen muuttamista keskelle korpea.

- Tulistuvat aina kun puhutaan koulutuskäskyjen 100-varmuudesta.
- Pitävät ihan tavallisena sitä, että vieraat soittavat olevansa NYT postilaatikon kohdalla tulossa.
- Pääsevät aina samalle eläinlääkärille "sattumalta".
- Tuhahtelevat katsellessaan tokoilevia koirakoita, joissa koira toimii ajatuksella.
- Lukevat koiraa huomaamattaan, myös toisten koiria ja kertovat sen heille.
- Enempiä ajattelematta tervehtivät vieraita samalla litanialla. Tervetulloo. Älä koske sen päähän.

Saksanpaimenkoiran omistajat
- Sakemanniomistajien vasen käsi alkaa tekemään vaistomaista taaksepäin nykivää liikettä heti, jos siihen laittaa nahkahihnan. Ketjun kilistely nopeuttaa nykimisliikettä jopa kymmeniin minuutissa.
- Saksanpaimenkoiraporukka koostuu joko möhömahaisista vanhoista parroista (antavat itsestään kestona hiukan niljakkaan kuvan) tai luonteeltaan noita roiseja möhömahoja muistuttavista nuorista kauniista naisista. Keskellä metsääkin porukan voi löytää jo matkan päästä, jos osaa seurata sätkien sankkaa savua ja tasaisena murinana kuuluvaa perkeleen toistelua.
- Käyttösakuporukkaan saa aikaiseksi hyökkäävää piraijalaumaa muistuttavan reaktion viskaamalla ringin keskelle yhden noviisin kammottavan geelisakunsa kanssa. Puoli minuuttia, ja geeli omistajineen on vain kasa järsittyä luuta. Tapahtuman päätteeksi käyttöihminen nostaa housujaan, sylkäisee olkansa yli, toteaa ykskantaan "perkele tollaisia" ja nykäisee koiraansa hihnasta.

Perheihmiset
- Ovat katsoneet poliisikoira Rexiä liikaa ja luulevat ottavansa samanlaisen koiran.
- Eivät ymmärrä miksi pitäisi harrastaa mitään, koirahan on perheenjäsen ja sitä rakastetaan, kyllä sen pitää riittää!
- Ovat täysin pihalla kun tulee puhetta rodun jalostuksesta, käyttötarkoituksista ja sairauksista. Sehän on koira ja se riittää!
- Heidän koiransa ovat joko remmirähjiä tai harvinaisen helppoja yksilöitä.
- Mikäli heillä on helppo yksilö, he suosittelevat sakemannia muillekin,
- Vaikeat yksilöt vaihtavat kotia äkillisen allergian takia 1-2 -vuotiaina.
- Perheet, jotka ottavat energisen ja hassunhauskan vahtiviettisen "susikoiran". Koiran kanssa leikitään niin, että se roikkuu hihassa tai kädessä, juoksee lapset kiinni ja kaataa heidät maahan, haukkua räksyttää jos kilometrin säteellä soi ovikello eikä varmasti tottele yhtään käskyä keneltäkää (voi että miten onkin hassunhauska susikoira!). Koiran nimi on jotain tyhjäpäistä, kuten esimerkiksi Burger.

PS. Kuvat ei taas suostunu menemään sinne minne olisin niitä halunnut... Antaa olla, en ees yritä saada niitä paremmin... On ne nyt edes jotenkin sinne päin >:)

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Sinimarmoroitu pissaliisa!


Juhannus tosiaan oli ja meni, ja siitä ollaan lähestulkoon toivuttu vaikkei paljoa toipumista tosin ole ollutkaan. Koirat olivat viikonlopun aikana PALJON pihalla ja sen huomaa, koska niin väsyneitä olivat, kun sunnuntai-iltana tänne Kauhajoelle omalle kämpälle hurautettiin.

















Maanantai-iltana kiinnitin huomiota Frinin jatkuvaan pissailuun. Pissaahan se normaalistikin melko usein, mutta nyt pissaili vielä enemmän. Kyykkäili 5-10minuutin välein, mikä ei sillekään ole normaalia.. Se saattoi kyykistyä pissalle ja tiputtaa vain pari hassua tippaa, otti muutaman askeleen eteenpäin ja kyykistyi jälleen ja taas vain pari tippaa.. Sitten taas vähän eteenpäin ja isompi lätäkkö.. Yöllä Frini olikin tosi levoton ja itseäni ihan sattui, kun joutui katsomaan koiraa, joka selkeesti oli kovin turhautunut tilanteeseensa, enkä voinut mitenkään sitä auttaa.. Aamulla sitten heräsin neljän aikoihin, että ehdin siivoilla pissat ja käyttää koirat asioillaan ennenkuin lähden navettaan aamuaskareille. Kahdeksan aikoihin tulin sitten kotiin ja soitin samantien eläinlääkärille, koska Frinin olotila ei juurikaan ollut helpottunut. Huomasin myös muutamassa tipassa, että pissassa oli mukana jo vähän vertakin :/


Soiton jälkeen etsin pienen rasian, jonne sitten metsästin pissaa näytettä varten. Ei muuten ollut mikään kovin helppo homma, kun Frini tuolla edellämainitulla tavalla pissaili.. Ja aina kun tuli se isompi lätäkkö, niin joko itse en saanut rasiaa oikealle kohdalle tai sitten Frini lopetti pissaamisen kun rasian sen alle sain.. Ainakin puolentoistatunnin ajan seurasin Friniä kuin hai laivaa, että saisin sen pissan rasiaan näytteenottoa varten ja lopulta onnistuin kuin onnistuinkin siinä! Awallahan oli samainen pissatulehdus alkuvuodesta ja siltä tuo pissanäytteen saaminen purkkiin sujui paljon helpommin :)
Jokin pitempivartinen kauha olisi kuulemma hyvä apuväline tässä, mutta tuo vinkki tuli vähän liian myöhään mulle itselleni Frinin kasvattajalta, koska olin jo saanut taituroitua näytteen rasiaan :'D Tuota kauhatekniikkaa käytän kyllä seuraavalla kerralla kun näytettä pitää ottaa.. Ens kerta onkin ensi viikolla rokotusten yhteydessä, koska eläinlääkäri pyysi, että mikäli pissailu jatkuu samanlaisena eikä helpota perjantaihin mennessä, niin pitää soittaa uudelleen, ottaa näyte ja mennä vielä käymään eläinlääkärillä, että tutkitaan tarkemmin mikä vaivaa, mutta jos näyttää, että lääkkeet tehoaa, niin otetaan uus näyte sitten tosiaan ensi viikolla rokotusten yhteydessä ja katsotaan onko arvot normalisoituneet. Nythän liuskatesti näytti "verta ++ ja leukkarit ++" <- noin ell kirjoitti rokotuskorttiin. Seitsemän päivän antibioottikuurin Frini sai, toivottavasti tehoaa! Onneksi nassikalle on nuo tabletit kuitenkin helppo syöttää; ei tarvi piilottaa minnekään makkaran tms. sisään, kun menee tuosta nuon vain alas ^_^


Maanantaina aamupäivästä aloitin matolääkekuurinkin Frinille ja illallahan tosiaan vasta ilmeni tuo pissatulehdus, joten pähkäilin voinko nyt ab-kuurin kanssa syöttää samaan aikaan Flubenolia. Kyselin ja "sain luvan" siihen (jos näin voi sanoa ^^'), että voin syöttää loishäätökuurin loppuun. Tänään keskiviikkona sitten menikin viimeinen Flubenol. Ab-kuurihan jatkuu tosiaan maanantaihin saakka. Tänään Frini on ollut jo paljon parempi, ei oo ihan niin tiuhaan pissaillutkaan kuin vielä eilen illalla. Toivottavasti nyt helpottais :)
15vko ~ 44,5cm / 11,2kg
Eilen (ti 25.6.2013) Frinille tuli ikää mittariin 15viikkoa ja oli taas punnituksen ja säkäkorkeuden mittaamisen aika. Painoa pentusella on nyt 11,2kg ja korkeutta 44,5cm! Se vaan kasvaa ja kasvaa, yhyyyyy, pian se on iiiiiso aikuinen tyttö. Nainen. Mun pikkupentu ♥
Eilen oltiin myös pentukurssilla. Mietin, että jätetäänkö väliin pissatulehduksen takia vai mennäänkö siitä huolimatta. Päätin kuitenkin, että mennään, koska Frini on ollut muuten ihan normaali; syö, juo ja leikkii ihan niinkuin ennenkin, eikä ole mitenkään apaattinen tms.
Kurssilla aloitettiin taas katsekontaktista ja siitä edettiin siihen, että omistaja itse liikkuu ja koiralla pysyisi kontakti omistajaan. Vähän oli alkuun hankalaa, mutta kyllä se siitä. Nopeasti tuo kyllä asiat hoksaa! Tätä tehtiin muutama toisto ja pidettiin sitten pieni tauko ja käytin Friniä pissalla; ei pissannut. Aika tiuhaan tyttöstä vein sivummalle, ettei treenikentälle päästäis pissoja, mutta vain kaksi kertaa se pissasikin sitten koko aikana.

Seuraavana vuorossa oli luoksetulo. Alkuun tehtiin lyhyttä luoksaria, eli odotettiin, että koira ottaa kontaktin ja sitten itse lähdettiin peruuttamaan ja samalla kutsuttiin koiraa luo. Hienosti meni. Tätä muutama toisto ja sitten koirakko kerrallaan mentiin kouluttajan luo ja jätettiin pentu hänelle. Hän laittoi koiran liinaan ja itse mentiin muutaman metrin päähän. Itse aloitin n. 5metristä ja innoissaan pentunen tuli luokse kun kutsuin. Kouluttajan mielestä Frini tuli niin hyvin ja innolla luokse, että sain pidentää matkaa reilusti. Matkaa oli varmaan 10metriä ja ihan yhtä innoissaan ja suoraa Frini juoksi mun luo kun kutsuin. Otettiin vielä kolmannen kerran ja vielä pikkuisen pidemmällä matkalla ja itse lähdin vielä juoksemaan pois päin koirasta samalla sitä kutsuen. Ja kyllä, mahtavasti meni tämäkin. Lopetettiin siihen, kun pentu tuli vielä niin tohkeissaan luo. Mahtava pieni ♥
Alettiin harjoittelemaan myös paikallaan istumista sekä kosketusalustaa. Paikkaistuminen vaatii treeniä, sitä ei tosin olla vielä oikeastaan yhtään ennen eilistä harjoiteltukaan. Frini tykkäis niin kovasti olla mun lähellä ja seurata mua, joten täytyykin alkaa nyt jo opettelemaan tuota paikallaoloa, ettei sitten myöhemmin tuu vaikeuksia sen kanssa. Ainakaan kauheasti ^^' (Mut hei, pakko sanoa: jos mä oon Awan saanu oppimaan paikkamakuun, niin kaippa mää Frininkin saan oppimaan! ;D Awa kun tosiaan ei oo ollu mikään maailman helpoin opetettava siihen hommaan :'))
Kosketusalustaakaan ei olla aikaisemmin tehty, ja hirmu nopeasti Frini tajusi mistä sitä palkitsin, kun itse olin ihan hiljaa, enkä antanut mitään vinkkiä sille mistä se sen palkan saa. Sen piti se itse oivaltaa. On mulla sitten fiksu vintiö! ♥

Kurssilta ei ole kuvia, koska kuvaajaa en ole saanut mukaan, mutta ehkä ensi viikolla sitten sisko lähtee joukkoon ja napsii kuvia. Pakkohan siltä kurssilta nyt jotain kuvamuistojakin on saatava ;)

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Nyt mä sen tajusin!

Awa on varmaan käyttänyt (ja käyttää toisinaan edelleen) tätä tekniikaa:

Kukahan sille on tuon neuvon mennyt antamaan? Toivottavasti ei vinkkaa kyseisestä tekniikasta Frini-nassikalle >:)
PS. Kuva on jostain netin syövereistä..

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannus 2013


Kotona vietetään juhannusta jälleen eikä se haittaa mua yhtään, mukavaa vain OLLA. Ja oi, että meikäläinen nautti tänäaamuna, kun sain nukkua yhteentoista saakka! Onhan sitä tullut nyt yhtenätoista aamuna putkeen herättyäkin siinä aamuneljän paikkeilla ja mentyä viideksi navettaan lypsylle. Ei siinä, en valita. Mukava paikka. Aamuherätykset vaan ei oo koskaan oikein ollu mun juttu. Vaikeinta on päästä sängystä ylös, mutta kun vaan ottaa itteään niskasta kiinni ja nousee, niin kyllä se aamukin siitä sitten lähtee rullaamaan pikkuhiljaa :D
















Mutta josko palattaisiin takaisin juhannukseen ja tähän päivään; Koirat ovat saaneet riehua taas takapihan aitauksessa niiiiiin maan perusteellisen paljon, täällä isseen tykönä kun ollaan. Niiden kanssa olen siellä välillä käynyt riehumassa ja vähän jotain koulutuksenpoikastakin yritettiin, mutta njääh, ei kukaan jaksanut keskittyä niin tarkasti (en minä eikä koiratkaan), joten ajattelin, että parempi antaa olla ja treenaillaan sitten joskus myöhemmin niin ehkä jotain opitaankin ^_^ Äsken hain ne sisälle ja kyllä on väsyneitä koiria; Awa ja Heta rötköttää sängyllä ja Frini makoilee siinä vieressä lattialla.

Pihalla yritin ottaa niistä yhteiskuvaa, lopulta siinä kyllä jotenkuten onnistuen, mutta oli se vain työn ja tuskan takana :D Laitoin ensin Awan istumaan, hain Hetan siihen viereen, joka ei istunut vaikka käskin. Tai no juu, istui se viisi sekuntia, kunnes päätti, että "mä istuin jo, eikä mitään herkkua tippunut, joten enää en tottele" :D Se sai sitte vaan seisoskella paikoillaan ja kun hain Frinin siihen viereen niiiiiin ei.. Ei ei ei :D Alkoivat painimaan kesken kaiken ja meikäläinen siellä välissä yrittää häsätä, että eiiii, nyt ei saa leikkiä kun pitäis malttaa ihan pienen hetken olla paikoillaan ja kattoa kameraan. Liikaa pyydetty? Kyllä. Noh, sitten ei auttanut muu kuin hakea remmit, että sain ne edes pysymään vierekkäin. Solmin remmit aitauksen verkkoon ja laitoin remmit kiinni pantoihin. Nonni, siinä ne sitten olivat vierekkäin, mutta mitä vielä. Jokaikinen kääntyy persus muhun päin :D Otapa siinä nyt sitten kuvaa juu! Välillä vähän vilkuiltiin muhun päin, mutta ei yhtäaikaa. Niinpä hain houkuttimeksi lihaisat luut ja kyllähän sitte käännyttiin niin nopeasti ja innokkaasti muhun päin! Lopulta onnistuin kuin onnistuinkin nappasemaan kuvan, jossa kaikki katsoo kameraan suhtkoht fiksuilla ilmeilläkin ;P
Mun on ihan pakko lisätä tähän niitäkin kuvia, mitkä ei nyt niin fiksuja olekaan, mutta... Noi koirien ilmeet... :D Joten; enjoy!


"Ei tehä tästä yhteiskuvanotosta liian heleppoa!" :D
Onnistuneen yhteiskuvan jälkeen koiruudet saivat palkkioksi ne lihaisat luut, joita niiden nenän edessä olin kuvauksen ajan heilutellut;

JA VIELÄ LOPPUUN SE ONNISTUNUT KUVA, JONKA MYÖTÄ TOIVOTAMME KAIKILLE OIKEIN AURINKOISTA JA HAUSKAA JUHANNUSTA! OLKAAHAN IHMISIKSI! ... JA KOIRIKSI! ;)

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Pentukurssin alku

Meillä tosiaan alkoi tänään Frinin kanssa Koirakoulu Fiiliksen kuuden kerran pentukurssi. Kurssi alkoi seitsemältä ja me oltiin paikalla joskus varttia vaille; siinä ajassa Frini ehti hyvin tehdä tarpeensa ja vähän totutella paikkaan. Meidän lisäksemme kurssilla on viisi muuta koirakkoa; kultainennoutaja, saksanpaimenkoira, cottoni, mäyräkoira ja cockerspanieli. Frini taitaa olla nuorimmasta päästä, samoin cockerikin näyttää kyllä aika vauvalta vielä. Muut taitaakin sitten olla jotain 5-7kk:n ikäluokkaa ellen nyt ihan hemmetin väärin arvioi :D
Matkalla pentukurssille :)
Aloitettiin kurssi katsekontaktin harjoittelulla, jonka Frini tajusi nopeasti; ollaan sitä jo kotonakin harjoiteltu melko paljon ja käskysanaa "katso" käytän nykyään myös ja kyllähän tuo neiti taitaa sen jo tietää, mitä se tarkoittaa, koska ottaa kontaktin aina sen sanan kuultuaan. Tosin Frini ottaa kontaktia muutenkin melko paljon ihan pyytämättäkin :) Lenkeilläkin se tarjoaa kontaktia tuon tuosta ja ottaa sen myös kun sitä pyydän.

Tästä jatkettiin luoksetulotreeniin, joka eteni siten, että kun koira otti kontaktin, otettiin itse muutama askel taaksepäin ja samalla kutsuttiin koiraa luo "tänne" -käskyllä ja palkattiin. Friniä on helppo motivoida, se innostuu niin leluista kuin herkuistakin. Näin alkuun mennään herkkupalkalla, ehkä jossain kohtaa sitten myöhemmin kokeillaan palkkausta myös lelulla.

Istumistakin harjoiteltiin ja sitä, että se pylly pysyisi maassa vähän pidempään kuin, että se vain kävisi maassa. Suhtkoht hyvin alkoi onnistumaan muutaman toiston jälkeen.
14vko ~ n. 43,5cm / 10,1kg
On tuo nassikka kyllä niin mahtava! Upeasti keskittyi muhun ja siihen mitä oltiin tekemässä vaikka ympärillä muita pentuja ja ihmisiä olikin. Ja vaikka välillä joku koira taustalla haukahtikin, flikka vain vilkaisi ja samantien kiinnitti huomionsa takaisin muhun ja siihen mitä oltiin tekemässä. Nopeasti Frini myös tajusi kaiken mitä kurssilla tehtiin. Ainoastaan jalkojen pujottelu oli uusi juttu, mutta senkin idean pentu hoksasi aikasta nopsaan! Superhieno lassityttö ♥

Kurssikerran päätyttyä ajelin keskustaan ja kierrettiin vielä pieni lenkki kaupungissa, kun virtaa Frinillä kerran riitti. Reippaasti tyttönen käveli vierellä, remmi löysällä. Juna-asemallakin käväistiin, tosin siellä ei nyt kovinkaan paljoa ollut ihmisiä näin ilta-aikaan, mutta ihan hyvä niin. Tuollainen "kevyt aloitus" kaupunkeiluun. Matkakeskuksessa käveltiin liukuovista, joista toinen kolahti melko lujaa auetessaan; vähän Frini hätkähti ääntä, mutta jatkoi kuitenkin reippaan rennosti ohi ovien. Käytiin myös "tunnelissa", siis semmoisessa tunnelissa, joka menee junanraiteitten alta, että pääsee seuraavalle laiturille. Vähän siellä kaikui ja oli hämärähköä, mutta Frini oli niiiiiin reipas sielläkin! Ei se jännittänyt yhtään.
Ainut asia mikä mua ärsyttää, kun liikun koiran kanssa kaupungissa... Ne hemmetin lasinsirut! Onko niitä pulloja ihan pakko rikkoa....?? Jos sen pullon tahtoo pois käsistään, niin eikö sitä voi vain nätisti laskea maahan? Huh, rasittavaa. Juu, on niitä lasinsiruja muuallakin, mutta kaupungissa erityisesti on tullut niihin törmäiltyä.. Onnekseni koskaan kukaan koiristani ei ole tassujaan niihin loukannut ainakaan vielä.. Ja toivottavasti ei loukkaa tulevaisuudessakaan! *koputan puuta* .. Ugh, olen puhunut.















PS. Frini tänään 14viikkoa ja korkeutta n. 43,5cm ja painoa 10,1kg. Kymmenen kilon "rajapyykki" on siis rikottu! Viimeinkin :p Muut sisarukset ovat tuon painon tainneet ohittaa jo viikko-kaksi sitten. Meidän pikku rimpula, joka voisi varmaan syödä vaikka kokonaisen elefantin, jos sellainen olisi tarjolla ^^'

PPS. Varailin hotellinkin Raumalta elokuun 10.päivälle, kun mennään 11.päivä Uuteenkaupunkiin viettämään SW -Kesäpäiviä. Ei tarvitse ihan aamuyöstä lähteä ajelemaan kohti Ukia, kun jo lauantaina mennään Raumalle, josta on sitten enää vajaa tunnin ajomatka paikanpäälle :) Odotan niin innolla. Sannakin on luvannut lähteä mukaan matkaseuraksi sekä tietenkin kuvailemaan koiruuksia. Kivaa! ^_^

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Heta 3v! ♥

Hepsukka 3v ♥
Otsikko jo kertookin; Hetu täyttää tänään 3 vuotta! Onnea pikku Hetu-höpsykkä! ♥
Lahjaksi ostin uuden "timantein" koristellun kaulapannan. Ennenkuin ajattelette, että eikös mun koirilla noita kaulapantoja ole ihan tarpeeksi, niin Heta tarvitti uuden pannan ihan oikeasti. Sillä on nyt pidemmän aikaa ollut käytössä Awan vanha pentupanta, joka on ihan ränsistynyt ja olivatpa nuo koirat sen jotenkin repineetkin; varmaan mennyt siinä rikki, kun ovat leikkineet ja roikkuvat välillä toistensa niskanahoissa. Ja Hetulle sopiva pistolukkopanta on myöskin käyttökelvoton; lukko on siitä rikki niin, etten tohdi sitä koiralla käyttää, saattais napsahtaa irti minä hetkenä hyvänsä esim. lenkillä ollessa. Joten, kyllä. Heta todellakin tarvitsi uuden pannan itselleen, niin mikäs sen parempi päivä käydä sellainen ostamassa ;)
Ja olihan mun pakko "taiteilla" ja väsätä jonkinlainen kakkunen 3-vuotiaalle. Sisälsi mm. kanaa, lihatikkuja "kynttilöinä", Frolic-herkkupaloja, valkosipulia sekä merilevää ja kinkusta leikkelin veitsellä numeron 3 kakun päälle. Ja hyvin maistui! :P


Tänään myös Frinille tuli täyteen 13viikkoa! Hitto se kasvaa nopeasti.. Mittailin säkäkorkeutta ja jos ihan oikein mittasin, niin noin 42cm olisi nyt korkeutta! Tämän hetkistä painoa en tiedä, koska en ole koiraa päässyt missään punnitsemaan, mutta kaippa se siinä jossain kymmenen kilon kieppeillä jo on. Pönötyskuviakin otettiin samalla reissulla, kun käytiin vähäsen juoksentelemassa läheisellä metsäreitillä. Seuranamme oli kaverini Jessica koiriensa Murun ja Ilon kanssa. Kiitos Jessica avusta, että sain Frinistä pönötyskuvan, yksin se on kauhian vaikiaa :D
13vko ~ n. 42cm / 9,5kg
Mukana Frinin, Murun ja Ilon lisäksi oli myös Awa ja tietenkin synttärisankari-Heta. Muut juoksi vapaana, ainoastaan Heta joutui olemaan liinassa. Vielä kun en ihan luota siihen, ettei se lähde karkuun ja nyt ei olisi ollut edes aikaa sitä etsiä, mikäli sen irti olisin päästänyt ja neiti olisi päättänyt lähteä seikkailemaan, sillä meidän piti Jessican kanssa neljäksi navettaan työssäoppimaan. Kävivät koirat sitten ojassa uimassakin, Awa ja Heta meni ihan oma-aloitteisesti, mutta Frini taisi vähän horjahtaa pehmeällä alustalla ja plumpsis! Eipä se siitä näyttänyt järkyttyvän, meno jatkui samanlaisena ja vesi kiinnosti kovasti :D
















Eilen, maanantaina (10.6.) käväistiin myös samaisella metsäreitillä koirien kanssa juoksentelemassa. Tosin mulla oli mukana pelkästään Frini. Alkuun Frini vähän jännitti Murua ja Iloa, mutta nopeasti tottui niihin ja juoksi niiden rinnalla LUJAAAA ja nautti elämästään täysin siemauksin :D Frini on muuten ihan emänsä Weean (SW Wonder Why) näköinen, pikku-Weea ♥
 

Muru, Ilo & Frini