Elämäni koirat

Joka ei katso ohitseni poissaolevana,

omia asioitaan ajatellen,

vaan on läsnä tässä hetkessä,

on minua varten.

Joka ei vaihda minua nuorempaan,

kauniimpaan, hehkeämpään.

Jota ei haittaa vähääkään,

jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt

tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.

- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet.

Kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,

maailman keskipiste.

Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.

Joka tulee lähelle,

sydämeen asti, kun kärsin.

- Sinä suret, minäkin suren.

Jonka silmät nauravat, kun minä nauran.

- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.

Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,

aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.

Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,

henkensä minun käsiini.

Minun koirani.

Minun elämäni koirat.

~ Anna-Liisa Suni

Tokon alkeita

Saatiin W + Runo, Irkku ja Patron kylään. Käväistiin viereisellä pellolla vähän juoksentelemassa ja koirilla oli tietty kivaaaaa! Rallittivat menemään sen minkä jaloistaan pääsivtä, eli LUJAA. Leluakin revittiin yhdessä.

Juoksentelun jälkeen päätettiin vielä vähän tokoilla. Me tokoiltiin ensimmäistä kertaa häiriössä ja hyvinhän se meni! Hienosti tyttö keskittyi tekemiseen. Otettiin sivulletuloa sekä pieniä pätkiä seuraamista. Käsiavulla siis kummatkin. Hienosti Frini istahtaa kun kierähtää sivulle ja ottaa katsekontaktiakin. Seuraaminenkin meni hienosti, ihan pari askelta vain otettiin näin alkuun tietenkin. Ainut vaan, että mä palkkaan sen väärältä puolelta, jonka huomasin vasta kun siitä mulle sanottiin! Lisäilin tosiaan kuvia Facebookiin ja sain rakentavaa palautetta Frinin kasvattajalta tästä palkkaustavastani ja onneksi sainkin! Itse en olisi mokaani huomannut lainkaan! Palkkasin ihan väärältä puolelta! Palkanhan pitäisi tulla siitä, missä haluan koiran pään olevan eli reiden etuosassa. Nythän palkkasin ulkoapäin. Huoh, voivoi, nyt pitää vaan ite opetella palkkaamaan oikeasta kohtaa. Enpä olisi tuotakaan huomannut ellei Kirsi olisi siitä mitään sanonut! Täytyy seuraavan kerran harjoitellessa kiinnittää erityistä huomiota tuohon palkkaukseen! Tästä on nyt siis hyvä jatkaa; fiksumpana! :)

Koiranko tahdot?

Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?

Siitä lauma lähtee kasvamaan.

Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä

ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,

kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.

Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.

Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?

Kai keittössä häkissä saa sen säilytetyksi.

Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,

ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.

Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.

Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,

lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta

kuonon jäljestä ikkunassa tai karvanhahtuvasta?

Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan

lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa

ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.

Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,

paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää.

Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset

ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.

Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?

Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.

Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.

Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen,

yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.

Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää

tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla

ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut

vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.

Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.

Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama

kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

                                                                                                                  (Tekijä tuntematon)

Saanhan olla ylpeä, saanhan? ;)

Awww, kyllä.
Tehtiin tänään metsälenkki tuolla vähän syrjemmässä ja seuranamme oli Wilma, Irkku & Runo. Alkuun otin Hetan kymmenen metrin liinaan ja Awan flexiin vain siksi ajaksi, että se tuli noin kolme kertaa luo kutsusta ja sitten päästin sen vapaaksi. Koko lenkin ajan se pysyi hienosti lähistöllä ja tarkkaili missä mennään. Mun luupäästä on tainnu kasvaa aikuinen, ainakin tältä osin ;)
Takaisinpäin kun käännyttiin, oli Heta vielä liinassa, mutta kun se oli niin hienosti tullut aina luokse, kun sitä kutsuin, niin rohkaisin mieleni ja päästin sen vaivihkaa irti. Ja kyllä, pikkuneitikin pysyi loistavasti lähettyvillä, ihanaa ♥ No okei, alkuun se kävi pari kertaa vähän kauempana metikössä pyörähtämässä, mutta me muut vain jatkettiin hissukseen matkaa eteenpäin ja pian Heta sitten jo kiitikin perään "hei, oottakaa mua!" -tyyliin :D Olen aikalailla ylpeä mun tyttösistä tällä hetkellä ♥
Seuraavaksi todistusaineistoa:

40cm/7kg ~ 2v 9kk

47cm/15kg ~ 2v 3kk

Aurinko! ♥

Ehkä se kevät tulee sittenkin? Aurinko paistanut pari päivää lähes pilvettömältä taivaalta ♥

Eilen käytiin ihanassa säässä parin kaverin kanssa vähän juoksuttamassa koiria tuolla jossain syrjemmässä paikassa, missä ei muita ihmisiä vastaan tullut eikä autojakaan kulkenut. Wilmalla oli mukanaan Runo & Irkku ja Jessicalla Muru & Ilo. Ja mulla tosiaan oli mukana Awa :)
Awan laitoin ensin liinaan vain varmistaakseni, että se on kuulolla. Ei se ehtinyt varmaan viittä minuuttiakaan siinä liinanjatkeena olemaan, kun jo päästin sen irti ja voi miten mahtavasti se taas pysyi ♥ Ihan mahtava tunne, kun ei tullut kertaakaan semmoista oloa, että "apua, nyt se karkas jonnekin", jos koira ihan pieneksi aikaa näköpiiristä katosi tai lähti vähän kauemmas juoksemaan. Viimeistään silloin se taas ilmestyi näkösälle, kun sitä luokseni huikin :)
Metsäilyn jälkeen käväistiin Wilman kanssa koululla vielä syömässä ja koirat odottivat sen aikaa päärakennuksen edustalla, ja hienosti odottivatkin. Muutaman kerran kuulin Awan haukahtavan ihan alussa, mutta sitten se hiljenikin odottamaan. Ikkunasta vilkuilin samalla kun puin takkia ylleni, että mitä se siellä ulkona tekee, mutta siellä se vain istua tönötti.

Kun pääsin Awan kanssa kotiin, otettiin Heta mukaan ja lähdettiin vielä läheiselle pellolle hetkeksi aikaa rämpimään. Kuviakin tuli otettua niin metsäilystä kuin peltoilustakin, ja niitä tietenkin seuraavaksi:

Muru, Runo, Irkku & Awa

Heta oli mulla tänään mukana koulussakin. Heti ensimmäisellä tunnilla joutui testikappaleeksi, kun pieneläinten terveydenhoidontunnilla opeteltiin käärimään tassuside ja pään/korvan ympärillekin harjoiteltiin side sitomaan. Eihän se Hetusta kovin mukavalta tuntunut, mutta kukapa nyt tykkäisikään joutua paketoitavaksi. Hyvin neiti kuitenkin antoi siteitä itselleen laittaa.
Pääsipä Heta myös leikkimään 2kk:n ikäisen siperianhuskypennun, Lumian, kanssa ♥
Pentu roikkui välillä hännässä ja välillä poskikarvoissa, mutta kärsivällisesti Heta antoi pienen touhuta :D Kerrankin Hetallakin oli omankokoista leikkiseuraa. Tosin tämä leikkiseura pysyy samankokoisena vain pienen hetken, ei mene kauaa, kun se on jo mennyt ohitse! :D
Heta pääsi tutustumaan myös pikaisesti koulun lehmiin. Vähän sitä jännitti, mutta hyvin sujui noin ensimmäiseksi lähikontaktiksi lehmien kanssa. Tietääkseni ei ole aikaisemmin lehmiä noin läheltä nähnytkään.

Iltasella käväistiin Awan kanssa lenkillä kera Wilman sekä Runon & Irkun. About tunnin lenkki kierrettiin. Loppumatkasta jopa hölkättiin ja Awahan kulki vierellä hianosti :D Tuumasin, jotta mun pitää vissiin alata tekemään hölkkä-/juoksulenkkejä, jos se kerta noin hienosti siinä vauhdissa menee ;D
Awan virtsatietulehduskin on selätetty, viimeinen antibioottikin popsittiin tänään.

"Pää paketissa" ... Koe-eläin.

Tutustumista rallytokoon & tokoagiin

T:mi Koiramaista Koulutusta järjesti tänään Teuvalla tapahtuman, jossa sai tutustua ilmaiseksi rallytokoon sekä tokoagiin. Lähdettiin matkaan puoli kolmen paikkeilla ja napattiin Wilma & Runo mukaan.
Saavuttiin paikalle kolmen aikoihin, jolloin tapahtuma alkoikin. Mukavasti oli koiria paikalla; kaikennäköisiä ja kokoisia :)
Otin Awan ensin autosta, mutta koska ei osannut ollenkaan rauhoittua ja haukkui vain, niin vein sen takaisin autoon ja otin vaihdossa Hetan autosta. Heta oli rauhallinen, eikä haukkunut ja jaksoi heti keskittyäkin, kun mentiin vähän tutustumaan tokoagi -rataan. Kun oltiin rata menty pariin otteeseen läpi, kävin jälleen vaihtamassa koiran. Tällä kertaa Awa oli jo vähän rauhallisempi, mutta keskittyminen oli jossain ihan muualla kuin olisi pitänyt olla. Lähdettiin kuitenkin menemään rallytoko -rataa läpi, kun muutaman kerran olin saanut Awalta katsekontaktin ja saanut sen myös perusasentoon vierelle. Mutta radalla neiti päätti koetella mun kärsivällisyyttäni oikein todenteolla. Keskittyi ihan kaikkeen muuhun kuin olennaiseen eikä kuunnellut sitten yhtään.. Muutaman sekunnin jaksoi välillä keskittyä ja sitten taas "en kuule, en kuule, ihan sama mitä sanot, en kuuntele!" -.-' Noh, sain pidettyä hermoni kurissa, enkä hermostunut vaan suoritettiin rata "vähän sinnepäin" -tyylillä. Parempi sekin, kuin että olisin jo alussa luovuttanut.

Tässä sitä taas huomasi eroja Awassa & Hetassa. Awa on tuollainen, että jos se päättää, että häntä ei nyt jaksa kiinnostaa ja ettei nyt jaksa keskittyä, niin silloin sitä ei kans kiinnosta mikään eikä sitä saa innostettuakaan mukaan kovinkaan helposti.. Kun taas Heta on eri maata. Vaikka se touhaisi jotain omiaan, sen saa kiinnostumaan helposti kun vähän korottaa ääntään innostuneesti ja vaikka vähän pomppii itse paikoillaan. Se lähtee heti mukaan "jee joo mitä tehään?" -asenteella :) Tänään nyt ei vaan ollu Awan päivä, ehkä sen päivä on huomenna.

Sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten antaa kuvien puhua (kuvatekstien saattelemana)! :D

Tokoagi: Pienen puomin ylitys

Tokoagi: Kaksi tassua yhtäaikaa renkaan sisässä

Tokoagi: Säkkituolin päällä olisi pitänyt mennä maahan,
mutta Hetan mielestä tuo asento oli tarpeeksi hyvä :D

Tokoagi: Ensin Heta meni esteen ali, mutta
uusintayrityksellä tajusi hypätä :D

Tokoagi: Lankun päällä piti istua :)

Tokoagi: Katsekontakti

Tokoagi: Koira piti käskeä taakse

Tokoagi: Naminyrkki (koiran piti mennä maahan ilman käskysanoja)

Tokoagi: Keilojen kaataminen

Tokoagi: Miten niin istuu reunalla..? :D

Välillä katsekontaktiakin (:

Rallytoko: Seuraaminen

Rallytoko: Perusasento

Rallytoko: Pujottelua juosten, koira seuruussa

Rallytoko: Koira seuruussa, käänny 270* oikealle

Rallytoko: Koira maahan, itse kiertäen koiran ympäri

Rallytoko: Maahan

Rallytoko: Koira seuruussa, käänny 360* oikealle

Tokoagi: Katsekontakti

Tokoagi: Keilat kumoon!

Tokoagi: Pienen puomin ylitys jäi tähän; takatassut ei tehny
yhteistyötä etutassujen kans ^^'

Tokoagi: Kaksi tassua yhtäaikaa renkaan sisässä. Awa
laittoi varooksi vielä päänsäkin.

Tokoagi: Awa ei ollu samaa mieltä laudan päällä istumisesta ^^'

Tokoagi: Säkkituolissa oli mukava mammia.

Tokoagi: Bojoing!

Heta rohkeni menemään putkestakin :)

Rohkeasti hyppäsi korokkeellekin.