Kotona vietetään juhannusta jälleen eikä se haittaa mua yhtään, mukavaa vain OLLA. Ja oi, että meikäläinen nautti tänäaamuna, kun sain nukkua yhteentoista saakka! Onhan sitä tullut nyt yhtenätoista aamuna putkeen herättyäkin siinä aamuneljän paikkeilla ja mentyä viideksi navettaan lypsylle. Ei siinä, en valita. Mukava paikka. Aamuherätykset vaan ei oo koskaan oikein ollu mun juttu. Vaikeinta on päästä sängystä ylös, mutta kun vaan ottaa itteään niskasta kiinni ja nousee, niin kyllä se aamukin siitä sitten lähtee rullaamaan pikkuhiljaa :D
Mutta josko palattaisiin takaisin juhannukseen ja tähän päivään; Koirat ovat saaneet riehua taas takapihan aitauksessa niiiiiin maan perusteellisen paljon, täällä isseen tykönä kun ollaan. Niiden kanssa olen siellä välillä käynyt riehumassa ja vähän jotain koulutuksenpoikastakin yritettiin, mutta njääh, ei kukaan jaksanut keskittyä niin tarkasti (en minä eikä koiratkaan), joten ajattelin, että parempi antaa olla ja treenaillaan sitten joskus myöhemmin niin ehkä jotain opitaankin ^_^ Äsken hain ne sisälle ja kyllä on väsyneitä koiria; Awa ja Heta rötköttää sängyllä ja Frini makoilee siinä vieressä lattialla.
Pihalla yritin ottaa niistä yhteiskuvaa, lopulta siinä kyllä jotenkuten onnistuen, mutta oli se vain työn ja tuskan takana :D Laitoin ensin Awan istumaan, hain Hetan siihen viereen, joka ei istunut vaikka käskin. Tai no juu, istui se viisi sekuntia, kunnes päätti, että "mä istuin jo, eikä mitään herkkua tippunut, joten enää en tottele" :D Se sai sitte vaan seisoskella paikoillaan ja kun hain Frinin siihen viereen niiiiiin ei.. Ei ei ei :D Alkoivat painimaan kesken kaiken ja meikäläinen siellä välissä yrittää häsätä, että eiiii, nyt ei saa leikkiä kun pitäis malttaa ihan pienen hetken olla paikoillaan ja kattoa kameraan. Liikaa pyydetty? Kyllä. Noh, sitten ei auttanut muu kuin hakea remmit, että sain ne edes pysymään vierekkäin. Solmin remmit aitauksen verkkoon ja laitoin remmit kiinni pantoihin. Nonni, siinä ne sitten olivat vierekkäin, mutta mitä vielä. Jokaikinen kääntyy persus muhun päin :D Otapa siinä nyt sitten kuvaa juu! Välillä vähän vilkuiltiin muhun päin, mutta ei yhtäaikaa. Niinpä hain houkuttimeksi lihaisat luut ja kyllähän sitte käännyttiin niin nopeasti ja innokkaasti muhun päin! Lopulta onnistuin kuin onnistuinkin nappasemaan kuvan, jossa kaikki katsoo kameraan suhtkoht fiksuilla ilmeilläkin ;P
Mun on ihan pakko lisätä tähän niitäkin kuvia, mitkä ei nyt niin fiksuja olekaan, mutta... Noi koirien ilmeet... :D Joten; enjoy!
"Ei tehä tästä yhteiskuvanotosta liian heleppoa!" :D |
Onnistuneen yhteiskuvan jälkeen koiruudet saivat palkkioksi ne lihaisat luut, joita niiden nenän edessä olin kuvauksen ajan heilutellut;
JA VIELÄ LOPPUUN SE ONNISTUNUT KUVA, JONKA MYÖTÄ TOIVOTAMME KAIKILLE OIKEIN AURINKOISTA JA HAUSKAA JUHANNUSTA! OLKAAHAN IHMISIKSI! ... JA KOIRIKSI! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti