Kun ohjaaja on ulapalla, niin on koirakin.. Saanen anteeksi hidasälyisyyteni, koska viime yö meni melkein valvoessa; nukuin varmaan kolme tuntia, jos sitäkään - syynä opinnäytetyön kirjoittaminen.. Mutta onpahan nyt sekin valmis ja jätetty arvioitavaksi!
Mutta josko asiaan;
Agilityn alkeiskurssilla olimme Frinin kanssa. Tämänkertainen kurssikerta aloitettiin paikallaanpysymisen treenaamisella. Koirat istumaan ja palkattiin kun pysyvät paikoillaan. Koiran tuli pysyä paikoillaan niin, että etutassut ja persus pysyivät maassa. Koira ei saanut nousta ottamaan palkkaa vastaan vaan sen pepun piti pysyä siellä maassa jämäkästi. Etutassuillaan se ei saanut tepsuttaa vaan niidenkin oli pysyttävä maassa. Frini osasi tämän hyvin. Oikeastaan kaikilla tämä oli hallussa.
Seuraavana vapautuskäsky. Tässä kohtaa koin ahaa!-elämyksen. Tuo koira ei oikeasti tiedä mitä "vapaa" tarkoittaa! Tajusin, että se on saanut siihen käskyyn AINA jonkin käsi-/liikeavun.. *hyväminä*. Meidän käskettiin laittaa koira istumaan ja olla itse täysin liikkumatta, sanoa vain "vapaa" ja katsoa mitä koira tekee; ja Frini jäi vain istumaan kuullessaa sen. Katsoi silmiini kysyvästi, mutta kun ei saanutkaan mitään liikeapuja, ei tiennytkään mitä siltä odotin. Tätä sitten lähdettiin harjoittelemaan niin, että kun koira istui, tiputettiin herkku maahan ja itse ei liikuttu ollenkaan. Heti kun koira nousi ottamaan herkun, sanottiin myös vapautuskäsky. Tässä tätä kirjoittaessani tuli mieleen, että tämä harjoitus taitaa nyt sotia vähän meidän toista harjoitusta vastaan, mitä ollaan siis kotona harjoiteltu; jos jotain tippuu lattialle (herkkuja tms.), niin sitä ei rynnätä ottamaan.. Hmm.
Seuraavana otettiin vapautuksen jälkeen mukaan vielä katsekontakti. Koira sai vapautuskäskyn, otti herkun maasta, jonka jälkeen sen tuli ottaa vielä katsekontakti. Tämän Frini äkkäsi melko nopeasti, se ottaa katsekontaktin helposti muutenkin.
Sitten keinun alastulolle harjoittelemaan kontaktipintoja (keinun toinen pää tuettiin, ettei keinu heilu). Tässä kohtaa meikäläinen oli ihan ulapalla.. Siis aivan jossain muualla kuin agilitytreeneissä. Olin kuin en ois koskaan koko kontaktiharjoituksia koiralle opettanut. Typeriä virheitä tein koiran palkkauksen ajoittamisessa ja palkkasinkin välillä ihan väärästä kohdasta -.-' Ihan meinas hävettää. No, loppujen lopuksi, kun meitä (mua) oli ihan kädestä pitäen neuvottu, niin alkoi jotenkuten sujumaan. Frinihän kyllä osasi tarjota oikeita juttuja, mutta minä olin auttamattoman myöhässä lähes koko ajan. Voi huoh... Ja tuokaan asia ei niin vaikea oikeasti ole.. Väsymyksen piikkiin! :'D
Mentiin tuon toilailun jälkeen pienelle tauolle ja sieltä palattuamme harjoiteltiin muutaman kerran kujakeppejä. Hyvin meni ja vauhdilla! Target tietenkin kujan loppupäässä houkuttimena.
Tästä siirryttiin hypyille ja harjoiteltiin irtoamisia ja hypyillä etenemistä. Target laitettiin hyppyjen loppupäähän ja hypättiin ensin yksi ja sitten kaksi hyppyä. Frini meni alkuun hyvin ja suuntasi kohti targettia, mutta yhtäkkiä se päättikin, että hyppää ensimmäisen ja kiertää toisen hyppyesteen ja nappaisee palkan.. Uusi yritys; yhden hypyn yli onnistuneesti ja sitten vielä kahden hypyn yli, sekin tällä kertaa onnistuneesti :')
Loppuun vielä katsottiin millainen asento tuolla on kontaktin alastulossa. Frini on etupainoinen eli kun se on tuossa 2on2off -asennossa, se varaa painonsa etupäälleen - mikä ei tietenkään ole kovin hyvä juttu, sillä jos koira tekee sen kovasta vauhdista aina vaan uudestaan ja uudestaan, sen etupää joutuu todella kovalle rasitukselle. Tästä syystä minun täytyy nyt yrittää saada palkattua koira aina, kun se vähän nojaa taaksepäin ja on ns. ponnistavassa asennossa - ts. se varaa painonsa siis enemmän takapäälleen. Itselleni tämä oli täysin uusi juttu, enpä olisi tuollaistakaan hoksannut ellei sitä tällä kurssilla oltaisi katsottu kerrottu!
Näillä eväillä taas uuteen viikkoon. Paljon olisi uusia treenattavia juttuja, koitetaan siis löytää aikaa treenailla! :)