Tunnetta ja Tahtoa

Runo, Irkku & Awa 7.3.2013

Liian lyhyeksi jäi Awan elämä. Sillä olisi ollut vielä monta vuotta elettävänään. Sen olisi pitänyt ilostuttaa ja raivostuttaa mun elämää vielä monen vuoden ajan. Ei sen pitänyt lähteä näin aikaisin. Awa olisi täyttänyt neljä vuotta 9.päivä joulukuuta.
Awan matka päättyi keskiviikkona marraskuun 5. päivänä. Awa jäi auton alle ja menehtyi. Kärsiä sen ei onneksi tarvinnut, vaan oli menehtynyt heti. Se on ainut asia mikä tässä edes vähän lohduttaa, sillä kamalinta olisi ollut, jos Awa olisi joutunut olemaan tuskissaan. Oli onneksi päässyt parempaan paikkaan heti. Syy, miksi se tielle oli juossut, on hämärän peitossa - varmasti nähnyt tien toisella puolella jotain; rusakon, fasaanin, kissan..? Awa juoksi aina suorinta tietä sisälle, kun sitä takapihan aitauksesta sisälle haki, kuten isäni oli tälläkin kerralla ollut hakemassa. Awa tiesi saavansa sisällä herkun, joten se juoksi sinne aina suoraan - vaan ei tällä kerralla. Ja miksi juuri tällä kerralla sen naisenkin piti uudenkarhealla Audillaan tulla samaan aikaan - väärään aikaan.
Tiellä on 60km/h -rajoitus, vauhtia autoilijalla oli selvästi ollut enemmän kuin 60km/h. Mitä jos hän olisi ajanut sitä 60km/h:ssa, olisiko hän ehtinyt reagoimaan, väistämään? Voisiko Awa olla elossa? Toisaalta, jos vauhtia olisi ollut vähemmän, Awa olisi voinut joutua kärsimään - ja sitä en olisi halunnut ollenkaan. Ihmisen mieli laittaa jossittelemaan vaikka se ei auta, se ei tuo Awaa enää takaisin.

Awa ja sen parhaimpia kavereita; Runo, Irkku & Heta 15.3.2013

On ollut kamalan voimaton olo. Torstaina en jaksanut lähteä edes lenkille. Frinin ja Hetan toki käytin ulkona, mutta muuten vain oltiin. Onneksi nekin jotenkin vissiin ymmärsi, että tuo päivä vain ollaan.. Eilen, perjantaina, pääsin vähän enemmän jo liikkeelle.
Eilen satoi kunnon ensilumi ja lähdin Frinin ja Hetan kanssa takapihalle. Vähän siinä piristyi, kun katselin niiden leikkiä. Frinikin toi mulle palloa heitettäväksi. Silti välillä iski haikeus, kun ei Awa ollut mukana pitämässä omanlaistaan älämölöä.. Ristiriitaiset fiilikset. Tuntui välillä niin väärältä iloita - vaikka Awa olisi siitä vain mielissään, että jatkan eteenpäin sisukkaasti. Se opetti mulle, että pitää jatkaa sisukkaasti eteenpäin vaikka mitä vaikeuksia eteen sattuisikin. Koskaan ei saa luovuttaa ja jäädä tuleen makaamaan.

16.5.2013

Wilma ja Patronkin kävivät eilen moikkaamassa ja pääsin liikkeelle, lenkille. Ilman heitä en varmaan olisi vieläkään jaksanut lähteä minnekään. Päivät on menneet vähän kuin sumussa. Lenkillä sain vähän muuta ajateltavaa, vaikka aluksi Awasta puhuttiinkin. Lenkillä se oli jotenkin helpompaa - kerroin asiasta pala kurkussa, mutta itku pysyi poissa. Vaikka olen kyllä antanut itselleni luvan itkeä, kun siltä tuntuu. Se helpottaa oloa.

Yritys ekasta yhteiskuvasta uudella kokoonpanolla :') 9.6.2013

Nopeasti Awa hyväksyi laumaan uuden jäsenen ♥ 15.6.2013

Mun täytyi hierojallekin ilmoittaa Awan poismenosta. Hänenhän oli tarkoitus tulla vielä myöhemmin tässä kuussa hieromaan Awa uudelleen ja tulevaisuudessa vähän tarkkailla, onko hieronnasta ollut apua. Awa luotti hierojaan heti, vaikka tämä oli entuudestaan ihan vieras ihminen - olisi ollut hienoa nähdä millaisia vaikutuksia tämän osaavamman hierojan hieronnalla olisi ollut. Vaan nyt kaikki päättyi tähän harmilliseen onnettomuuteen.. :(

"Moi pojat" 18.6.2013

Ärri, Awa & Frini Kurikan koirapuistossa 9.7.2013

Ihan liian hiljaista on ollut, kun Awa ei ole ilmoittamassa, jos auto ajaa pihaan tai ulkoa kuuluu muita "epämääräisiä" ääniä.. Outoa :(
Etenkin iltaisin sitä tulee miettineeksi missä Awa milläkin hetkellä makoilisi ja mitä ääniä se päästelisi. Televisiota katsellessani se tulisi viereeni makaamaan, mönkisi ihan kylkeen kiinni ja voisi tehdä jopa kuperkeikan päästäkseen tarpeeksi lähelle ja painaen lopulta päänsä syliini. Ja kun syön, se olisi ruokapöydän alla vain katsomassa kun syön, ei se kerjännyt, ei. Se painaisi päänsä reidelle ja katsoisi tummilla nappisilmillään anovasti. Pihalla se haukkuisi omaksi ilokseen ja leikkiessään pitäisi omaa pientä mölinäänsä. Tiellä kulkeville lenkkeilijöille haukkuisi ihan vain varmuuden vuoksi. Kun on koirien ruoka-aika, se odottaisi nätisti, toki vähän voisi nousta tiskipöytää vasten kurkkaamaan mitä hyvää kuppiin tällä kerralla ilmestyy - laitettuani kupin maahan, se odottaisi kärsivällisesti niin kauan, että annan luvan aloittaa syömisen. Voi että miten mun onkaan ikävä mun pientä mustaa ♥

Rakastan niin kauan kuin mä voin ♥ 14.7.2013

Vielä tiistaina (4.11.) puhuin kavereille, miten mun pitäisi Awan kanssa päästä treenaamaan tokoa koirahäiriössä, että päästäisiin joskus mölleihinkin.. Nyt se ei sitten enää olekaan mahdollista. Päivässä kaikki haaveet ja suunnitelmat romuttui.
Tämä taas muistutti, että jokainen päivä on lahja. Ei voi koskaan tietää, miten elämä menee. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Kunpa sen vain muistaisi aina, joka päivä, eikä vain tällaisina hetkinä.

PystisYstikset ♥ 25.8.2013

♥ Parhain mätsäri Awan kanssa ikinä ♥ Ansaitusti PUN1 BIS2 ♥ 8.9.2013

Helpottaahan tämä tuska ajan myötä, vaikka juuri nyt ei siltä yhtään tunnukaan. Elämä jatkuu, niin Awakin olisi sanonut, jos olisi osannut puhua. Sisukkaasti eteenpäin.
Awa pääsi tänään lepäämään Piikun viereen. Mukaansa se sai Sateenkaarisillalle vietäväkseen lemppari tennispallonsa sekä luun. Toivottavasti Awan vanha tuttu, Riki, on sitä vastassa. Mahdollisten alkukähinöiden jälkeen ne varmasti löytävät yhteisen sävelen ♥ Piikun kanssa Awa tulee varmasti ystävystymään. Ja onhan siellä myös parsonrusseli Åiccu ja suursnautseri Elvis. Yksin ei Awan onneksi tarvitse siellä olla ♥ Ja Awa, me nähdään vielä joskus - ennemmin tai myöhemmin. Pistä se paikka sekaisin, missä sitten ikinä ootkin :') ♥

15.9.2013

21.9.2013

25.11.2013

Sitä miettii, että miksi, miksi juuri nyt ja miksi juuri Awa? Ehkä sen kuuluikin mennä näin? Ehkä Awan matka päättyi nyt, koska se sai työnsä täällä tehtyä. Awa opetti mulle paljon, erittäin paljon. Ja sen tehtävä oli opettaa mulle mm. kärsivällisyyttä ja sen se todellakin teki, onnistui tehtävässään ♥