No mutta siis; aamulla vein koirat häkkiin, ja ai että kun Awa lauloi kovaa ja korkealta, kun sen häkkiin jätin. Kun katosin näkyvistä, se hiljeni. Onneksi. Mukavasti ne siellä osasivat olla, yllättivät mut jälleen kerran! x) Siellä ne makoilivat/istuskelivat, kun kauempaa kuljin muutaman kerran aina tuntien välillä ohitse ja katselin mitä puuhaavat. Odotin, että haukkuisivat enemmän, mutta suhtkoht hiljaa osasivat olla. Pelkäsin myös, että ne keksivät kaivaa tiensä vapauteen. Mutta eivät olleet. Meneeköhän jatkossa yhtä hyvin kun paikka tulee tutummaksi?
Odotan niiltä aina kaikkein pahinta, joten on mukava yllättyä positiivisesti. Pessimisti ei pety, vai miten sitä sanotaan? ^^'
Päivän jälkeen oli väsynyttä porukkaa:



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti