Aamulla heräiltiin ennen seitsemää ja pakkailin 'koirien repun' valmiiksi kouluun lähtöä varten; 1,5l vettä ja peitto makuualustaksi. Awa ja Heta siis lähtivät mukaani koululle. Sain niille koululta häkkipaikan missä voivat päivisin olla. Tuskin joka päivä niitä tulen sinne viemään, pitää niiden osata kotonakin (rivitaloasunnossa) olla. Tähän asti kyllä ovatkin osanneet olla hienosti, ainakaan kukaan naapureista ei ole tullut sanomaan, että koirat haukkuisivat häiritsevästi silloin, kun olen itse koulussa.
No mutta siis; aamulla vein koirat häkkiin, ja ai että kun Awa lauloi kovaa ja korkealta, kun sen häkkiin jätin. Kun katosin näkyvistä, se hiljeni. Onneksi. Mukavasti ne siellä osasivat olla, yllättivät mut jälleen kerran! x) Siellä ne makoilivat/istuskelivat, kun kauempaa kuljin muutaman kerran aina tuntien välillä ohitse ja katselin mitä puuhaavat. Odotin, että haukkuisivat enemmän, mutta suhtkoht hiljaa osasivat olla. Pelkäsin myös, että ne keksivät kaivaa tiensä vapauteen. Mutta eivät olleet. Meneeköhän jatkossa yhtä hyvin kun paikka tulee tutummaksi?
Odotan niiltä aina kaikkein pahinta, joten on mukava yllättyä positiivisesti. Pessimisti ei pety, vai miten sitä sanotaan? ^^'
Päivän jälkeen oli väsynyttä porukkaa:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti