Piikun muistelua ♥

Niin se aika rientää. Tänään tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kamalasta päivästä, kun Piiku jouduttiin lopettamaan. Tuntuu kuin siitä olisi vasta muutama kuukausi, kun se vielä heilutti häntäänsä iloisesti tullessani kotiin. Mutta että jo kaksi vuotta ilman ihanaa nappisilmää, ei voi uskoa. Niin nopeasti se aika menee.

Ikävä kaikkia sen tapoja; niin hyviä kuin huonojakin. Piiku osasi olla jääräpää, mutta myös niin valloittava. Se olisi voinut makoilla rapsuteltavana vaikka miten pitkään ja jos lopetit rapsuttamisen, se tuli kerjäämään lisää kuonollaan tönien ♥

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. On osattava päästää irti vaikkei se helppoa olisikaan. Helpottaa ajatus siitä, että nyt Piikun ei tarvitse enää kärsiä kivuista, mitä jatkuvat korvatulehdukset sille vanhemmalla iällä aiheuttivat. Se saa juosta metsissä jäniksiä jahdaten, siellä missä nyt ikinä onkaan, ilman kipuja.

Vaikka sua rakastaisin enemmän

Nauraisin pois kaiken ikävän

Jos pidät kiinni kovempaa

Voin sulle kaiken omistaa

Piirtäisin sydämiä eteiseen

Löytäisin lompakon hävinneen

Sä silti multa katoat

Ja joskus maahan hajoat

Kun kuitenkin aina on elämä laina

♥