Ilona

perjantai 4. tammikuuta 2013

Arkitottelevaisuuskurssi alkoi!

Koko päivän jännittelin, että miten selviän tuosta kurssin alusta. Jännitti, että osataanko me mitään, kun ei olla piiitkään pitkään aikaan treenailtu juuri lainkaan, etenkään häiriössä.. Reippaasti kuitenkin menin paikanpäälle _yksin_ (kyllä, mukanani ei ollut ketään henkisenä tukena :D Ja henkisen tuen puuttuessa puuttuu kuvatkin :D Ehkä ensi kerralla sitten ;)) ja alussa Awa oli ärsyttävä "vinkuvinkuhauhauvinkuvinku".... Vein sen sitten autoon odottamaan, kun tehtiin alkuun sillä tavalla, että jokainen treenaisi yksikseen ja ohjaaja katsoisi jokaisen lähtökohdat ja sitä mukaa sitten treenailtaisiin jatkossa. Koirakoita oli kaikentasoisia ja -ikäisiä. En nyt osaa vanhimman koiran ikää sanoa, mutta nuorin oli 5kk ikäinen walesinspringerspanieli. Kurssilla oli myös karkeakarvainen mäyräkoira, englanninbulldoggi, australiankelpie, kääpiöpinseri ja pari sakemannia.
Eniten jännitin sitä että "kaikki muut osaa ihan varmasti kaikkea ja me ei osata mitään".. Mutta eihän se asia niin ollut. Me osattiin! :) Kunhan vain sain Awan oikeanlaiseen vireeseen ja kiinnostumaan itsestäni, niin neiti teki kyllä innoissaan. Välillä vähän turhankin innoissaan, jonka vuoksi alkoi haukkumalla komentamaan. Jätin haukkumisen huomioimatta ja heti, kun haukku loppui, jatkui tekeminenkin.


Otettiin seuraamista, paikallaoloa, luoksetuloa, liikkeestä maahanmenoa sekä istumista. Kaikki onnistui. Ei nyt tietenkään täydellisesti, mutta Awa kuitenkin teki mitä pyysin. Aika hieno tunne. Kaiken huippu oli se, kun sitten siellä sivummalla treenailtiin omatoimisesti ja kokeilin "sivu"-käskyä. Ohjasin Awaa kädellä oikealle paikalle, kunnes ohjaaja tulee ja käskee kokeilemaan siten, että en ohjaa kädellä ollenkaan vaan kokeilen vain sanoa pelkän käskyn ja katsotaan mitä koira tekee. Tein työtä käskettyä ja Awahan meni sivulle! Ilman käsiohjausta! Hitto mikä fiilis, aivan mahtava :D En ollut edes tajunnut, että se oikeasti sen jo osaa ilman apuja. Tehtiin välillä siinä muutakin, mm. paikkamakuuta, jonka jälkeen sitten taas kokeilin "sivua", ja kyllä. Koira meni sivulle (ilman sitä käsiohjausta. Huomaatteko? Mun on pakko mainostaa sitä koko ajan, oon niin ällistynyt xD). Hihi ^_^
Ns. kotiläksyksi sain mm. vaatia koiralta enemmän, koska se kuulemma kyllä osaa, kunhan mä vain rohkeasti vaadin siltä enemmän. Nostamme siis rimaa hieman korkeammalle ;) Toinen juttu mitä mun pitäisi huomioida on mun vasemman käden paikka seuruuta treenatessa. Se kun pakkaa mennä aina edelle (ja koira tietty sen perässä), kun pitäisi saada pidettyä se tuossa oman lantion kohdilla suunnilleen. Täytyy siis yrittää muuttaa tuota käden paikkaa, ei kyllä tule olemaan mikään helppo juttu vaikka siltä ehkä joidenkin korvaan kuulostaakin :D
Mutta täytyy kyllä todeta, että tämä kurssihan alkas paremmin kuin osasin kuvitellakaan ^_^


Päästyäni kotiin vaihdoin koiran ja lähdin lenkille, Awa sai jäädä lepäilemään. Hetan kanssa sitten käveltiin rauhassa ja välillä juostiinkin. No okei, ei juostu, mutta hölkättiin ;) Ajattelin ensin, että kierrän vain jonkun hyvänmittaisen lenkin, mutta sitten päätinkin tehdä yllätysvierailun W:n luo. Ylläri onnistui x) Heta oli ihan liekeissä, kun pääsi Irkun ja Runon kanssa leikkimään :D Katseltiin tv:stä tullut Mamma Mia! -elokuva ja sen jälkeen koiria yritettiin saada poseeraamaan. Ei ollutkaan niin helppoa kuin eilen. Irkku ja Runo kyllä pysyi paikallaan, mutta Heta... Voi murheenkryyni! :D Lopulta sitten onnistuttiin edes jonkinlainen kuva nappaamaan missä Hetakin jopa istuu paikoillaan! Pian kuvien ottamisten jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin kotiin.
Ruvettiin tänään myös harjoittelemaan Hetan kanssa katsekontaktia, mikä on sille jokseenkin hankalaa. Se ei meinaa osata ottaa kontaktia kovinkaan herkästi, joten nyt alkoi sitten tehotreeni sen asian suhteen. Ja pitäkääs nyt peukkuja, että tämä mun motivaatio kestää eikä katoa minnekään! Kyllä on nyt ollut väsyneitä koiria. Awakin joutui tänään oikein urakalla käyttämään aivojaan, niin ei ihmekään, että väsyttää. Tuolla se "kuorsaa" mun sängyllä Heta vieressään ^_^ 
Runo, Heta & Irkku :)

2 kommenttia:

  1. Millaista on elämä pystykorvan kanssa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyksellistä, ei tuu tylsää päivää noiden kanssa x) Hermoja raastavaakin kyllä toisinaan, kun välillä pitää olla nii jästipäätä :D Mutta se on palkitsevaa huomata sitten kun uskotaan ja osataan, että kyllä nuo oppii kun itse vain panostaa siihen koulutukseen (kärsivällisyyttä kyllä kaipais joskus ite lisää, mut toivotaa et sitä täs tulis ajan kans..:D) (:

      Poista