Pentuaksaa!

11.8.2013

Agilityiltiin tänään pentutyyliin Koirakoulu Fiiliksen kurssilla.

Kosketusalustatreeniä alkuun; nenäkosketuksia niiden olisi pitänyt olla, mutta Frinin mielestä tassua siihen kuului lyödä :D Maahan asti ei ihan kosketusalustaa vielä saatu, mutta noin kymmenen sentin päähän sentään. Jos kannen laski alemmas, niin sitten alkoi tassulla huitominen. Eiköhän se siitä, kun harjoitellaan vaan ahkerammin. Pentukurssillakin jo tätä harjoiteltiin, mutta totta puhuakseni sen treenailu on ihan tyystin unohtunut. On niin paljon kaikenlaista mitä pitäisi muistaa treenailla niin väkisinkin jotain unohtuu..

Tämän jälkeen harjoiteltiin vähän kontaktipintoja. Käytössä oli pari ihan matalaa koroketta (toinen ehkä n. 5cm ja toinen n. 10cm korkea, jos sitäkään), joiden päälle yritettiin koiraa saada laittamaan ensin etutassunsa ja hitaasti herkulla (tms.) houkuteltiin pentu korokkeen yli ja pysäytettiin niin, että takajalat olivat laudalla. Friniä ei korokkeiden pinnat ihmetyttäneet yhtään ja kakara teki hienosti. Tosin kun olisin vielä yhden viimeisen toiston halunnut tehdä, niin Frini kyllästyi.. Tein siis liian monta toistoa ja pentu väsyi, onhan tuo kieltämättä melko tylsä liike koiralle. Kuitenkin sain sen innostettua tekemään vielä sen yhden onnistuneen toiston ja sitten mentiin pienelle tauolle. Kotiin pitää kyllä tuommoiset korokkeet rakennella, laudoista saisi ihan helposti tehtyä. Voisi sitten kotonakin harjoitella paria toistoa aina kerrallaan.

Seuraavana "hyppyjä" targetin avulla. Jonossa oli kolme hyppyestettä ja niiden loppupäähän laitettiin targetti. Aloitettiin ensin yhdellä hypyllä, sitten kahdella ja lopuksi kolmella. Kun lähetin koiran ja itse seisoin hyppyjen alkupäässä vain paikoillani, Frini meni ihan kivasti kohti targettia, mutta jos lähdin kulkemaan vieressä, Frini meni vähän sekaisin, että katsooko se nyt mua vaiko sitä targettia. Vahvistellaan siis Frinille vielä tuota targettia ennen kuin lähden hypyissä "juoksemaan" vieressä. Syynä tuohon kontaktinhakemiseen ohjaaja ajatteli olevan mm. tokon. Siinä kuitenkin se kontakti on niin tärkeää ja tokoahan Frinin kanssa on jonkin verran myös tehtykin. Ja Frini ottaa kontaktia muutenkin hyvin ja oma-aloitteisesti. Eiköhän tää tästä, kun tehdään selkeä ero näille lajeille; mitä, miten ja milloin.

Ensimmäistä kertaa harjoiteltiin rengasta. Kyseessä oli ns. penturengas, jossa ei ole muuta aukkoa kuin se rengas. Rengas oli tehty vaahtomuovisesta Lötköpötköstä ja se oli ihan maanrajassa kiinnitettynä pariin tolppaan. Eipä tuota meitin neitiä tarvinnut kauheasti renkaan läpi yrittää houkutella, se meni siitä niin sukkelaan ja reippaasti. Toisin kuin Awa, jonka kanssa viime kesänä nuorten koirien kurssilla, yritettiin mennä renkaan läpi.. Neitiä piti houkutella ja rohkaista paljon, lopulta se kyllä taisi siitä mennä, mutta Frini oli ihan toista maata Awan kanssa. Onhan nuo muutoinkin kuin yö ja päivä :')
Lötköpötkö ostoksille täytyy siis itsekin lähteä joku päivä, että saadaan kotona harjoitella myös rengasta.

11.8.2013

Sitten oli meidän vuoro mennä treenaamaan putkeen menoa. Ja hyvinhän se sinne menee. Targetti jätettiin putken toiseen päähän ja lähetettiin koira putkeen toisesta päästä. Lähetin koiran molemmilta puolilta onnistuneesti. Kokeiltiin lähettää ihan hitusen kauempaa ja aluksi Frini taas vähän hämmästyi, että miksi nyt seison niin kaukana. Kuitenkin parin "putkeen" -kehotuksen jälkeen se sinne syöksyi. Toistettiin sama ja sitten menikin jo paremmin. Jätettiin sitten tämä harjoitus siihen, ettei tule liikaa. Tässä välissä taidettiin käydä vähän kävelemässä kauempana sillä aikaa kun viimeinen koirakko suoritti putkea, ja palatessamme käväistiin vielä renkaalla pari toistoa tekemässä ja siinä vieressä oli mutkaputki, enkä voinut vastustaa kiusausta lähettää Friniä sinne. Mielelläänhän se sinne meni eikä yhtään ujostellut vaikka putki olikin tosiaan ihan kokomusta.

Viimeisenä tehtiin kujakeppejä. Kivasti tuo koiruus etenee niilläkin. Eikä yhtään haitannut vaikka remmi vähän kolisikin keppeihin, sieltä välistä se vain sujahti reippaasti!
Hieno flikka tuo on kyllä aina treeneissä. Kun tehdään, niin keskittyy täysillä siihen tekemiseen. Tosin sitten kun pitää odotella sitä omaa vuoroaan, niin vähän pitää haukahdella. Oon pyrkinyt olemaan huomioimatta haukkua, mutta välillä on pakko reagoida siihen edes jotenkin jos ei muuten hiljene, koska onhan se ihan kiva kuulla niitä ohjeita ja neuvojakin tuolla kurssilla ^^' Mutta toivottavasti tuokin tuosta alkaa sujumaan, ja oppii pikkuhiljaa, että haukkumalla ei pääse tekemään yhtään sen nopeampaa mitään jne..

PS. Ilmoitin Frinin eilen Seinäjoki KV:n pentuluokkaan! Näyttely on lokakuun 19.päivä ja sitä odotellessa.. Tuomarina siellä näyttäisi olevan ruotsalainen Johan Andersson. Jos tiedät jotain tuomarista, niin kerro ihmeessä.

PPS. Käväistiin muuten perjantaina (16.8.2013) Kurikan markkinoillakin Frinin kanssa. Tuli paaaaljon hyviä kokemuksia pennulle; paljon kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä, erilaisia ääniä jne. Koiriakin tuli vastaan satunnaisesti ja niitäkin ohiteltiin onnistuneesti - nakkien voimalla tosin. Yksi rotukaverikin nähtiin! :)
Pelisalin (tms.) lähelläkin pyörittiin ja siellä paukkui pyssyt ja kaikki pelivempeleet sun muut, ja neiti ei piitannut yhtäkkisistä (kovistakaan) äänistä mitään. Huippua! Oi, pysy samanlaisena jatkossakin ♥