Pentuagilityä

2.8.2013 koulun agilitykentällä vähä kattelees..

Ensimmäisellä pentuagilitykurssikerralla oltiin tänään Frinin kanssa. Ihan alkuun otettiin koira muutaman kerran kontaktiin, että saadaan se ymmärtämään, että nyt tehtäisiin yhdessä jotain hauskaa. Kurssilla oli meidän lisäksemme neljä muuta koirakkoa.
Aloitettiin treenaamaan targeteille etenemistä; pakasterasian kansi maahan, sen päälle herkkuja ja n. 2 metrin päähän koiran kanssa ja sitten annettiin lupa koiralle mennä syömään herkut. Ahne pentunen kun on, herkut tuli äkkiä syötyä kannen päältä. Tätä toistettiin muutaman kerran ja pidettiin pieni tauko, jonka jälkeen vielä muutamat toistot.

Seuraavana vuorossa taisi olla putki, jos en ihan väärin muista. Jokatapauksessa Frini meni putkeen innoissaan ja vauhdillakin. Itsekin saan jo juosta, että ehdin toiseen päähän palkkaamaan ajoissa :') Palkkasin alkuun lelulla, mutta kokeiltiin sitten tuota targettia. Lähetin Frinin putkeen sen oikealta puolelta ja kun se meni hyvin, kokeilin lähettää myös vasemmalta. Vasemmalta puolelta lähettäessä Frini vähän hämmentyi alkuun, että mitäs ihmettä, miksi seisot sillä puolen kun yleensä oot ollut toisella puolella.. Eikun uudestaan käskyä ja käsimerkkiä, niin menihän se sinne putkeen oikeinkin taitavasti! Hiano pentu! :)

Seuraavaksi harjoiteltiin "hyppyjä". Targetti esteen toiselle puolelle ja sitten vain lähetettiin koira herkuille. Muutamat toistot tätä ja sitten pientä taukoa taas.
Tämän jälkeen siirryttiin kepeille, joista oli tehty kuja; kujakepit siis. Jotkut koirat saattavat kuulemma vähän epäröidä keppien suhteen, kun jotain metallia tms. ovat, mutta ei Frini näköjään.. Kuljin itse ensin keppikujan läpi ja Frinin jätin kouluttajalle. Kun pääsin kujan päähän, Frini olikin jo mun perässä. En tiedä lipesikö remmi kouluttajan kädestä vai päästikö se sen jo kun Frini sen verran innoissaan oli keppien välistä tulossa; palkkasin sen kuitenkin kun niin reippaasti siitä juoksi. Otettiin uudestaan ja menin itse taas keppien loppupäähän ja kutsuin koiran, hyvin tuli ja nopeastikin. Kolmas ja neljäs toisto tehtiin targetin avulla; laitoin sen keppien loppupäähän niin, että Frini sen huomasi ja mentiin keppien alkupäähän. Lähetin Frinin sen oikealta puolelta ja sieltä se juoksi keppien välistä hakemaan palkkansa. Viides toisto myös targetin avulla ja tällä kertaa lähetin koiran sen vasemmalta puolelta. Nyt ei Frini ihmetellyt paikkaani vaan suoritti kepit mahtavasti.

Sitten mentiin hyppyesteen luokse ja laitettiin koirat istumaan. Harjoiteltiin odottamista. Meidän pitää tätä vähän treenailla oikein tosissaan, koska (tulevaisuudessa) aloituksesta ei tule mitään jos koira ei malta odottaa paikoillaan, että itse pääsee vähän kauemmas.. Toisaalta, en nyt vielä vaadikaan, että sen ihan älyttömän kauan täytyy jaksaa odottaa paikoillaan, mutta siis että pikkuhiljaa alettais pidentämään sitä aikaa ja matkaa kuitenkin. Ymmärsiköhän tuosta kukaan yhtään mitä tarkoitin...? :'D

Lopuksi vielä otettiin ns. luoksetulo kolmen (vai neljän?) hyppyesteen siivekkeiden välistä. Jätettiin koira kouluttajalle ja mentiin itse taas esteiden loppupäähän. Itse oltiin vähän niin kuin selkä koiraan päin ja samalla kutsuttiin koiraa. Sain itse liikkuakin eteenpäin, koska Minna (kouluttaja) arveli Frinin kyllä tulevan luokse ja niinhän se tulikin.
Sen verran hyvällä innokkuudella Frini tekee noita hommia, että tällä hetkellä mulla on ajatuksena, josko tämä agility olis se meidän ykköslaji, jos näin voi sanoa. TOKOssa oon huomannut, että Frini kyllä keskittyy, mutta harjoittelupätkät pitää pitää melko lyhyinä, että koiralla säilyy mielenkiinto hommaan. Agilityssä on sitä vauhtia ja siitä Frini tykkää. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että meikäläisen pitää alkaa nostattamaan omaa kuntoaan, että jaksaa sitten juostakin tulevaisuudessa vähän enemmän... :'D