Turinointia menneeltä viikolta

Pientä kertausta kuluneen viikon tapahtumista:

Tiistaina (22.10.) käväistiin kaverini kanssa peltoilemassa koirinemme. Mulla oli mukana kaikki kolme hurttimustani, kuten myös kaverillani kaikki kolme omaansa. Kävellessämme pellolle päin tajusin, että kyllä sitä pitäisi olla silmät selässäkin, kun koirien kanssa on liikenteessä.. Kävelin rauhassa pellon suuntaan, kunnes yhtäkkiä multa vedettiin jalat alta. Kiitos beauceronit Patron ja Irkku ♥ :D Tuo ilmalento olisi kyllä pitänyt saada videolle, olisi varmasti ollut hyvää "Hauskat kotivideot" -kamaa! Voi luoja.. Aluksi en edes tajunnut mitä oikein tapahtui, nauratti vain. Vähän tärähti, mutta kipeää en siinä vaiheessa edes oikeastaan saanut. Muutama päivä tuon jälkeen tosin meni vähän paikkoja kolottaessa, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa. Oikeassa kyynärpäässä on mustelma, koska otin sillä kohdalla vastaan kaatuessani. Tärähdyksen voimasta vähän on muitakin paikkoja kolottanut, mutta kyllä siitä selvittiin. Tänään ei enää ole ollut olo niin kuin jyrän alle jääneellä :') Täytyy vielä selventää, että eihän nuo koirat nyt tuota tarkoituksella tehneet "hah, nyt juostaan tuota päin ja kaadetaan se!", vaan innoissaan leikkivät eivätkä huomanneet väistää. Vahinkoja sattuu, sille ei voi mitään :)

Torstaina (24.10) saatiin Frinin kanssa lenkkiseuraksemme Jessica koiriensa Ilon ja Murun kanssa. Kierrettiin lenkki kaupungissa ja Friniin saan olla taas tosi tyytyväinen. Koiraohituksia lenkillä tuli yksi, mutta sekin meni paremmin kuin hyvin! Aiemmin olen mahdollisuuksien mukaan ottanut hieman etäisyyttä vastaantuleviin koirakoihin, eikä ollakaan kävelty ihan suoraan vastaan toista koiraa. Nytkin olisi toki ollut etäisyydenottoon mahdollisuus, mutta ajattelin, että "hitto, nyt kokeillaan onnistuuko ohitus ihan 'normaalilla' välimatkalla". Kaivoin taskusta muutaman herkun ja sanoin Frinille "ohi" -käskyn. Toistin käskyä, jos Frinin mielenkiinto meinasi herätä vastaantulevaa kohtaan. Muutaman kerran Frini koiraa vilkaisi, mutta sen luokse ei lähtenyt pyrkimään vaan ohitti tosi nätisti! Wihii. Elämän pieniä iloja ^_^

Perjantaina (25.10.) otin kouluun mukaan Hetan ja Frinin. Ensimmäiset kaksi tuntia viettivät ulkotarhassa ja viimeiset kaksi tuntia saivat olla luokassa mukana hevosenhoidon teoriatunneilla. Tunneilla oli mukana myös Sannan yhdeksänviikkoinen Jäynä-bokseri, jonka kanssa tytöt leikkivät nätisti. Vähän jännitin miten Frini suhtautuu; tajuaako se kokoaan, että on jo hieman isompi kuin Jäynä. Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Frini osasi telmiä pikkubokserin kanssa niin kamalan nätisti, eikä sitä yhtään haitannut vaikka Jäynä välillä roikkui niin kauluksessa kuin korvissakin. Myöhemmin Jäynä myös keksi, että Frinin päällä on tosi pehmoinen maata! Ja tähänkään Frini ei tuumannut mitään, vaan sen ilme oli "siinäs nyt makoilet sitten" :')

Koulun jälkeen käytiin pienellä kävelyllä ja vähän lämmiteltiin, koska oltiin menossa vähän agilityilemään koulun kentälle. Frini jäi odottamaan, kun ohjeistin Sannaa ja Jäynää. Aloitettiin hyppyesteestä; siivekkeiden välistä juoksemista tottakai vain. Ei hyppyjä vielä noin pienen kanssa voi edes tehdä. Hienosti Jäynä kulki Sannan mukana ja kuunteli. Mahtava pentu! Muutaman toiston jälkeen päästettiin Jäynä tauolle ja Frini astui kehään.
Tällä kertaa otettiin ensin parit hypyt ja niiden jatkoksi mutkaputki. Hyppyihin laitoin rimat matalimmalle korkeudelle. Muutama toisto tehtiin ja kivasti Frini loikki puomien ylitse. Mahtipalkkakin löytyi; narupallo! Voi sitä riemun määrää! Neiti sai hepulit ja rallatteli menemään lelu suussaan kenttää ympäriinsä :D Olin mukana sen onnessa ja annoin sen riehua, kun kerran nyt löydettiin se huippupalkka. Hetken rallitettuaan toi lelun mulle ja tehtiin vaihtokaupat; minä sain lelun ja Frini nakin. Sitten jatkettiin.

Hienosti Frini haki putkeen kaukaakin, kun "ihan huvikseni" kehotin sitä sinne menemään. Osoitin kädellä putken suuntaan ja annoin käskyn "putkeen!". Frini pysähtyi ja selvästi katsoi "Missä putki? Tuolla!", ja juoksi täysillä putken läpi. Sen jälkeen sai mitä isoimmat kehut, tottakai. Taukojakin pidettiin, ilman muuta.
F:n ollessa tauolla, Jäynä tutustui putkeen. Sanna houkutteli toisessa päässä ja minä pidin Jäynästä kiinni, ettei lähde putken ohitse Sannan luo (putki asetettiin suoraksi ja niin lyhyeksi kuin mahdollista). Jäynällä meni pieni hetki todeta, että kyllä sinne putkeen voi mennä. Reipas poika se on, seuraavalla kerralla tohtii mennä putkesta ihan varmasti reippaammin.

Frini takaisin kentälle ja nyt kokeiltiin mennä toisinpäin; ensin putki ja sitten hypyt. Tämä oli haastavampaa. Ehkä viidennellä kerralla onnistuttiin ja siihen sitten lopetettiin tuo harjoitus. Vähän pientä leikkimistä ja rallattelua väliin, jonka jälkeen kokeiltiin vielä kujakeppejä, joita ei olla tehty ikuisuuksiin. Ne oli Frinille nyt hieman oudot, olis vain tahtonut kiertää ne eikä mennä niiden välistä. Aloitettiin alusta niiden suhteen; menin itsekin kujasta Frinin kanssa pari kertaa. Pari kertaa siirryin jo sivulle, keppikujan "ulkopuolelle" ja kyllä se Frini siinä taisi taas tajuta, ettei se kuja nyt niin hirveä ollutkaan :P Loppuun vielä narupallon kanssa riehumista ja sitten jäähdyttelyt pienen kävelylenkin muodossa.

Tästä sitten lähdettiin Sannan kanssa Wilman luo kaffittelemaan, peltoilemaan ja kuvailemaan koiria :') Otettiin kaikista koirista seisotuskuvat sekä naamakuvat. Ja tietenkin kamera lauloi myös silloin, kun koirat leikkivät ja juoksentelivat keskenään. Ihanaa, kun koirat tulee toimeen ♥
Jäynäkin sai monta hyvää koirakokemusta tuon päivän aikana. Ja pakko vielä kerran sanoa, että Frinistä oon tosi ylpeä, kun osasi kohdella Jäynää hyvin; eikä leikkiessäkään rynnännyt täysiä päälle vaan tajusi kokoeron. Noinkin nuoreksi koiraksi käyttäytyi siis pikkupikkupennun seurassa mahottoman hyvin ♥
Sannalle muuten jälleen suuret kiitokset kuvasista! :)

Viiden aikaan lähdin ajelemaan kotikotiin. Ensin kävin äiteen tykönä Kurikassa ja siitä jatkoin matkaa isseen luo. Isseen tykönä sitten pian havaitsin, että Heta nyt ei ole oikein normaali. Se oli kamalan vaisu ja piti sellaista pientä vikinää, ruokakaan ei maistunut.. Kävelikin ihan kuin sen mahaan olisi sattunut. Seurailin sitä ja aloin miettiä, että mitä kaikkea koira oli syönyt sinäpäivänä. Froliceja, nakkeja, broilerpyörykän ja pari Jäynän herkkua.. Ei mitään sen kummempaa. Ja tuon vatsa ei herkästi sekaisin mene, joten ei se voinut noista syödyistäkään johtua. Mieleen ehti jo hiipiä, että onko se nyt hemmetti jossain vaiheessa löytänyt jostain maasta jotain myrkkyä.. Nytkin kun Kauhajoelta on tämän viikon aikana parista paikasta jo jotain myrkkymakkaroita löytynyt, niin väistämättä se tuli mieleen :(
Heta hakeutui ensin sängyn alle ja sitten yhden lipaston alle makaamaan ja vinkui pienesti.. Kannoin sen sitten sänkyyni, että pystyn seurailla sen vointia samalla, kun etsin netistä tietoa, mikä sitä voisi vaivata. En kuitenkaan löytänyt mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa.
Menin sen viereen rapsuttelemaan sitä ja torkahdin. Kun havahduin hereille, Heta nukkui vieressäni edelleen. Nousin ja Heta ei hievahtanutkaan.. Säikähdin ihan hemmetisti, kun se ei heti reagoinut nimeensä millään tavalla. Korotin vähän ääntäni, rapsutin ja vähän 'ravistelin' Hetaa, kunnes se sitten avasi silmänsä. Se vain nukkui niin sikeään, ettei heti tajunnut maailmanmenosta mitään. Siinä sitten jatkoin vähän sen rapsuttelua ja kehotin pihalle pissalle. Hitaasti Heta nousi ja käveli ulko-ovelle. Pihalla reipastui.
Tänään sitten olikin jo normaali omaitsensä ja ruokakin taas maistui. Jäi nyt ihan mysteeriksi, mikä flikkaa vaivasi.. Mutta onneksi taasen selvittiin vain säikähdyksellä ja murehtimisella..

Ensi viikon torstaina ja perjantaina (31.10. & 1.11.) on koulullamme Avoimet Ovet, ja torstaina Frini sekä Awa ovat mukana koiranäytöksissä (F agilityssä & A tokossa) ja Heta pääsee trimmaustiloihin harjaukseen, pesuun, korvienpuhdistukseen sekä muuten vain paijailtavaksi.
Frinin kanssa suoritamme ns. näytöksen ihan kuten yleensäkin treenailemme. Eipä me oikein muulla tavalla sitä voida suorittaakaan, koska ei me vielä "osata" mitään sen kummempia juttuja. Ja eihän meidän tarvikaan! Frinikin on vasta 7kk! ;) Onneksi näytöksissä on mukana myös koirakoita, jotka ovat jo lajissa pidemmällä, joten välillä nähdään myös sellaisia suorituksia, joissa jo koirakin (ja ohjaaja) tietää enemmän mitä tehdään ja miten tehdään :)
Awan kanssa sitten tokoillaan ja treenin kannalta tämäkin suoritetaan; paikkamakuuta, pieniä pätkiä seuraamista, luoksetuloa, perusasentoa ja liikkeestä maahan.. Tuossa meidän tokoilusuunnitelma torstaille ^^'
Näytöksiähän on siis kolme kertaa yhdentoistatunnin aikana, joten Awankaan kanssa noita kaikkia en tee yhdessä näytöksessä. Pahin painajaiseni on, että Awa on juuri tuolloin sitä mieltä että "haista pa*ka, tee keskenäs. Mua ei nyt huvita".. Sillä kun niitä päiviä on toisinaan :'D Noh, jos se on tuolla asenteella matkassa silloin, niin ei voi mitään. Sitten ei vaan tehdä mitään vaikeampia harjoituksia vaan ihan perusjuttuja (tai "perusjuttuja"); istumista ja maahanmenoa, tassunantamista ja ylävitosen heittämistä. Niitä se ainakin tekee innolla vaikka mitkään paikkamakuut tms. ei kiinnostaisi.. Toivotaan kuitenkin, että Awalla olisi hyvä päivä :')