Jenna Caloanderin opissa

Jenna Caloander saapui Seinäjoelle LAGU:lle kouluttamaan tänä viikonloppuna (pe-la 18.-19.12.2015). Itse ilmoittauduin kuunteluoppilaspaikalle - ja kyllä sivusta seuraamallakin vain oppii uutta ja kokee "ahaa!" -elämyksiä! Koulutus oli kyllä kaikin puolin niin loistava! Jenna on ihan mieletön kouluttaja; vaatii koirakoilta asioita, mutta tsemppaa ja kannustaa niin mahtavasti, että siinä sivustaseuraajakin meinasi ihan eläytyä mukana! Ja sitten, kun se onnistuminen tulee, niin on aidosti iloinen koirakonkin puolesta. Osaavimmat ohjaajat juoksutti ihan piippuun (tarkkaili tietenkin koiran jaksamista, ja jos koira näytti hyytyvän -> tauolle); siinä jo katsojakin hengästyi ja eläytyi. Lopulta kun saivat radan kokonaan nollana läpi, niin meinasi itselläkin ihan tippa tulla linssiin, kun ohjaaja oli niin onnellinen (ja varmasti hivenen helpottunutkin ;p)! :D Mutta täytyy kyllä sanoa, että koulutuksessa oli mukana niin päteviä koirakoita, että oksat pois! Ihan mieletöntä menoa ja sitä oli ilo katsella! :) Joskus täytyy kyllä yrittää päästä Jennan oppiin omankin koiran kanssa! ^_^

Perjantain rataprofiili oli tämän näköinen:

Lähdössä koira kannattaa jättää lähemmäs kakkosestettä; näin koiralle ei kerry liikaa vauhtia, eikä käännös mene pitkäksi -> tiiviimpi käännös. Kakkoshypylle koiran voi ohjata törkkäämällä takaakiertoon ja itse valssaten nopeasti pois koiran alta ja lähetys putkeen. Kakkoshypyn voi ohjata myös pakkovalssilla. Putkijarru "shh"/kutsu koiraa nimeltä. Kun koira menee 3-putkeen, ohjaaja juoksee lujaa ja ohjaa vastakkaisella kädellä koiraa 4-putkeen (keppihakuisilla koirilla oltava tarkkana). Heti nelosputken jälkeen valssi ja koira 5-putkeen. 6-7 välistävedolla ja kasille takaakierto. Ohjaaja A:n puolelle ja vastakkaisella kädellä ohjaten 9-hypyn, törkkäisy kympille ja siitä 'normaalisti' A:lle saakka. 13-hypylle takaakierto ja 13-14 -välille saksalainen (= "huijataan" koiraa; ohjauskäsi on ensin tässä tapauksessa oikea, vaihtuu esteiden noin puolessavälissä vasempaan. MUISTA oma katse koiraan/ohjauspuolelle!). Heti saksalaisen jälkeen valssataan keinulle. Valssilla koira saadaan kääntymään tiiviimmin ja kerrotaan selvästi mihin ollaan menossa (tässä ollaan menossa keinulle, ei putkelle!). Seuraavaksi putket 16-17 ja juosten lähettämään 18-putkeen. Koiran ollessa putkessa kutsu koiraa nimeltä saadaksesi tiiviimmän käännöksen ja ohjaa huolellisesti kepeille (putkihakuisilla koirilla oltava tarkkana). Keppien jälkeen valssaus ja koira 20-putkeen ja loppu 'normaalisti'.

Lauantaina rata näytti tältä:

Lähdössä koira kannattaa taas jättää lähemmäs kakkosestettä, jotta koiralle ei kerry sitä vauhtia liikaa ja se pystyy tekemään tiiviimmän käännöksen. 2-hypylle vastakäännös ja 3-hypylle takaakierto. Törkkäisy neloselle, lähetys putkeen ja sitten piti juosta lujaa! 8-putkelle putkijarru "shh" ja koiran nimeltä kutsuminen tiiviimmän käännöksen saamiseksi. 9-hyppy pakkovalssilla, 10 peruskäännöksellä, 11 takaakierto, 12-hypylle törkkäisy ja sitten taas mentiin niin lujaa, että ehdittiin tekemään persjättö 15-putkelle. 16-putkelle putkijarru ja koiran nimeltä kutsuminen, 18-hypylle takaakierto ja valssaten 19-putkeen. Persjättö ja ohjattiin koira kepeille; jos pystyi, niin lähetys kepeille ja leijeröiden (21-putki ohjaajan ja keppiä suorittavan koiran välissä) kepeiltä pakkovalssilla 21-putkeen. Jos leijeröinti vaikeaa, ohjaus kepeiltä valssaten 21-putkeen. 23-hypylle takaakiero ja loppu 'normaalisti.

Tällaiset radat oli Jenna kehitellyt koulutusviikonlopulleen. Perjantain radan 12-15 kohta oli suora kopio tämän vuoden EO-kisaradalta, sillä Jenna halusi opettaa miten tuollainen kohta radalla olisi fiksuinta suorittaa. EO-radalla 3-putken tilalla oli puomi, mutta muuten samanlainen. Ansapaikat siis tosiaan 12-15 esteiden vieressä olivat juurikin tuo 3-putki ja 7/9-hyppy. Vaan hyvinpä koirakot sen sitten oikeanlaisella ohjauksella selvittivät! :)

Mikä CEA, MDR1 ja DM..?

Niin mikä ihmeen CEA? Ai mikä MDR1? Mitä tuo DM tarkoittaa? Entä nuo tulokset käytännössä?

Niimpä. Itsekin olin alkuun vähän ihmeissäni, että mitäs nuo MDR1- ja DM-lausunnot sitten tarkoittavatkaan käytännössä, mutta onneksi on ihanan viisas kasvattaja, joka tietää asioista, ja jolta voi kysäistä mitä vain mieleen tuleekaan!

CEA (Collie eye anomaly) on collieiden silmäsairauksista tunnetuin. Sairaus on perinnöllinen ja siitä on olemassa kolme eri vaikeusastetta, jotka ovat lievimmästä pahimpaan:

• ch / crd (ch = choroidal hydoplasia eli suonikalvon vajaakehitys / crd = chorioretinal hypoplasia eli suoni- ja verkkokalvon vajaakehitys) Tämä vaikeusaste ei vaikuta koiran näkökykyyn.
• coloboma = kuoppa/reikä näköhermon päässä. Tämä vaikeusaste ei yleensä vaikuta koiran näkökykyyn.
• ablaatio = verkkokalvon irtauma. Verkkokalvo irtautuu alustastaan joko yhdestä/useammasta kohdasta, jolloin kalvo löystyy, poimuttuu ja koiran näkökyky heikkenee. Silmä sokeutuu, mikäli verkkokalvo irtoaa kokonaan. Tämä vaikeusaste on erittäin harvinainen ja lisäksi sitä esiintyy useimmiten vain toisessa silmässä, jolloin koira ei sokeudu täysin.
  Lähde: Collieyhdistys

Seuraavassa tekstissä lainailen vähän kasvattajan kertomaa, koska hän osaa ilmaista asiat selkeämmin, kuin jos itse olisin tähän alkanut jotain sepustamaan:

MDR1 on siis lääkeaineyliherkkyys, jossa kantaja tarkoittaa sitä, että Frini itse on "terve"/normaali, mutta voi periyttää viallista geeniä mahdollisille jälkeläisilleen.
Frinillä itsellään ei siis ole hätää noiden lääkkeiden kanssa, sille voi periaatteessa lykätä mitä lääkettä vain (myös niitä jotka sisältää ivermektiiniä, jolle collieiden sanotaan olevan yliherkkiä).. Joskin mä itse aion tästä huolimatta pyrkiä välttämään noita lääkkeitä (ehheh, varmuuden vuoksi ^^') :p

DM on vanhuusiän selkäytimen rappeumasairaus, jonka "apugeeniä" tämä geenitesti etsii. On siis huomattu, että sairastuneilla usein on tuo geeni. Toisaalta taas kaikki koirat eivät sairastu, vaikka tuon vikageenin 'omistaisivatkin'. Näin ollen Frinillä on siis kohonnut riski sairastua, mutta tämä testi ei kuitenkaan varmasti kerro, että "tuo koira sairastuu".
Yleensä DM puhkeaa +10 ikäisenä, mutta koirat, jotka saavat epäsäännöllistä liikuntaa, voivat sairastua aikaisemminkin.
Frinin emä sekä emänemä ovat myös DM-riskialttiita. Emänemä on nyt 12,5-vuotias ja oireeton edelleen.

DM on siis sairaus joka rappeuttaa selkäydintä vanhalla koiralla. Selkäytimen kautta kulkeva tieto hidastuu ja näin ollen koiran aivojen ja esimerkiksi takajalkojen välinen kommunikaatio hidastuu myös. Tämä aiheuttaa takapään kömpelyyttä; ensioireina takajalkojen lievää laahausta ja hyppyvaikeutta. DM on tästä huolimatta "kiva" sairaus, koska se ei aiheuta koiralle kipua (kuten monet muut selkäsairaudet); se ei vaan aina löydä takajalkojaan.
 

Olen kasvattajan kanssa samaa mieltä siinä asiassa, että mieluummin kivuton DM-sairaus kuin jokin syöpäsairaus tai selkärangan rappeumasairaus (jotka useimmiten on kivuliaita koiralle..). Kuitenkin, jos koiraa on liikutettu säännöllisesti ja monipuolisesti, alkaa DM oirehtia vasta tosiaan siinä +10 -vuoden iässä, ja siitä yleensä mennään vielä reilu vuosikin ennen kuin tilanne on niin paha, että koira on hyvä päästää parempaan paikkaan.

Suora lainaus: "Testi tosiaan hakee vain SOD-apugeeniä, jonka on huomattu usein kulkevan tuon ei-löydetyn DM-geenin kaverina. DM-sairastuminen voi olla useammankin geenin takana.. Näin ollen tuo DM-testi on näistä geenitesteistä se "epäluotettavin".. Myös DM-normaali koirien on todettu sairastuvan joskus - mutta tosiaan niiden riskin on katsottu olevan pienempi."

Tosiaan, kyllä sitä joutui itsekin kasvattajalta kysäistä mitä nuo meinaavat käytännössä. Teoriassa nuo jotenkin ymmärsin, mutta käytäntöpuoli oli sitten vähän hämärän peitossa. Kasvattajan infopaketti kuitenkin valaisi paljon! Kiitos Kirsi! :)