Vivan geenitestitulokset

Vivan (Awapik's Flying Wonder) geenitestitulokset saapuivat ja rivi näyttää tältä:

CEA normaali
DM kantaja
MDR1 kantaja

Valtavan tyytyväinen tuloksiin! 💖

Mikä CEA, MDR1 ja DM..?

Niin mikä ihmeen CEA? Ai mikä MDR1? Mitä tuo DM tarkoittaa? Entä nuo tulokset käytännössä?

Niimpä. Itsekin olin alkuun vähän ihmeissäni, että mitäs nuo MDR1- ja DM-lausunnot sitten tarkoittavatkaan käytännössä, mutta onneksi on ihanan viisas kasvattaja, joka tietää asioista, ja jolta voi kysäistä mitä vain mieleen tuleekaan!

CEA (Collie eye anomaly) on collieiden silmäsairauksista tunnetuin. Sairaus on perinnöllinen ja siitä on olemassa kolme eri vaikeusastetta, jotka ovat lievimmästä pahimpaan:

• ch / crd (ch = choroidal hydoplasia eli suonikalvon vajaakehitys / crd = chorioretinal hypoplasia eli suoni- ja verkkokalvon vajaakehitys) Tämä vaikeusaste ei vaikuta koiran näkökykyyn.
• coloboma = kuoppa/reikä näköhermon päässä. Tämä vaikeusaste ei yleensä vaikuta koiran näkökykyyn.
• ablaatio = verkkokalvon irtauma. Verkkokalvo irtautuu alustastaan joko yhdestä/useammasta kohdasta, jolloin kalvo löystyy, poimuttuu ja koiran näkökyky heikkenee. Silmä sokeutuu, mikäli verkkokalvo irtoaa kokonaan. Tämä vaikeusaste on erittäin harvinainen ja lisäksi sitä esiintyy useimmiten vain toisessa silmässä, jolloin koira ei sokeudu täysin.
  Lähde: Collieyhdistys

Seuraavassa tekstissä lainailen vähän kasvattajan kertomaa, koska hän osaa ilmaista asiat selkeämmin, kuin jos itse olisin tähän alkanut jotain sepustamaan:

MDR1 on siis lääkeaineyliherkkyys, jossa kantaja tarkoittaa sitä, että Frini itse on "terve"/normaali, mutta voi periyttää viallista geeniä mahdollisille jälkeläisilleen.
Frinillä itsellään ei siis ole hätää noiden lääkkeiden kanssa, sille voi periaatteessa lykätä mitä lääkettä vain (myös niitä jotka sisältää ivermektiiniä, jolle collieiden sanotaan olevan yliherkkiä).. Joskin mä itse aion tästä huolimatta pyrkiä välttämään noita lääkkeitä (ehheh, varmuuden vuoksi ^^') :p

DM on vanhuusiän selkäytimen rappeumasairaus, jonka "apugeeniä" tämä geenitesti etsii. On siis huomattu, että sairastuneilla usein on tuo geeni. Toisaalta taas kaikki koirat eivät sairastu, vaikka tuon vikageenin 'omistaisivatkin'. Näin ollen Frinillä on siis kohonnut riski sairastua, mutta tämä testi ei kuitenkaan varmasti kerro, että "tuo koira sairastuu".
Yleensä DM puhkeaa +10 ikäisenä, mutta koirat, jotka saavat epäsäännöllistä liikuntaa, voivat sairastua aikaisemminkin.
Frinin emä sekä emänemä ovat myös DM-riskialttiita. Emänemä on nyt 12,5-vuotias ja oireeton edelleen.

DM on siis sairaus joka rappeuttaa selkäydintä vanhalla koiralla. Selkäytimen kautta kulkeva tieto hidastuu ja näin ollen koiran aivojen ja esimerkiksi takajalkojen välinen kommunikaatio hidastuu myös. Tämä aiheuttaa takapään kömpelyyttä; ensioireina takajalkojen lievää laahausta ja hyppyvaikeutta. DM on tästä huolimatta "kiva" sairaus, koska se ei aiheuta koiralle kipua (kuten monet muut selkäsairaudet); se ei vaan aina löydä takajalkojaan.
 

Olen kasvattajan kanssa samaa mieltä siinä asiassa, että mieluummin kivuton DM-sairaus kuin jokin syöpäsairaus tai selkärangan rappeumasairaus (jotka useimmiten on kivuliaita koiralle..). Kuitenkin, jos koiraa on liikutettu säännöllisesti ja monipuolisesti, alkaa DM oirehtia vasta tosiaan siinä +10 -vuoden iässä, ja siitä yleensä mennään vielä reilu vuosikin ennen kuin tilanne on niin paha, että koira on hyvä päästää parempaan paikkaan.

Suora lainaus: "Testi tosiaan hakee vain SOD-apugeeniä, jonka on huomattu usein kulkevan tuon ei-löydetyn DM-geenin kaverina. DM-sairastuminen voi olla useammankin geenin takana.. Näin ollen tuo DM-testi on näistä geenitesteistä se "epäluotettavin".. Myös DM-normaali koirien on todettu sairastuvan joskus - mutta tosiaan niiden riskin on katsottu olevan pienempi."

Tosiaan, kyllä sitä joutui itsekin kasvattajalta kysäistä mitä nuo meinaavat käytännössä. Teoriassa nuo jotenkin ymmärsin, mutta käytäntöpuoli oli sitten vähän hämärän peitossa. Kasvattajan infopaketti kuitenkin valaisi paljon! Kiitos Kirsi! :)

Geenitestitulokset!

Jes, tänään oli geenitestitulokset vihdoinkin saapuneet sähköpostiin! Pidemmittä puheitta päästän teidät(kin) jännityksestä:

CEA normaali
MDR1 kantaja
DM riskialtis

Tämähän tarkoittaa CEA:n osalta siis sitä, että Frini on mitä ilmeisimmin Suomen 15. geneettisesti silmäterveeksi tutkittu pk collie! Aikasta mahtavaa :P

Tervesimmuinen yksilö ♥

CEA = Collie Eye Anomaly, silmäsairaus
MDR1 = Lääkeaineyliherkkyys
DM = Etenevä selkäydinrappeuma

Tää elämä on yht' makee ku karamelli

Lunta on taas sadellut! Oli jo aikakin, alkoi kyllästyttämään kurakelit! Ja taas tulee lähdettyä reippaammin ulkoilemaan, kun tosiaan ei ole niin kuraista ja iltaisinkin on vähän valoisampaa! Toivottavasti tämä lumi nyt pysyisi.. Ainahan sitä saa toivoa :D

Tänään käväistiin Frinin kanssa koulun jälkeen vähän juoksentelemassa pellolla, seuranamme Linda + Kurko (belgi gro), Sanna + Jäynä (bokseri) sekä Sonja + Reetu (spk/vpk). Sannalla oli kamera mukanaan ja hän napsi kuvia koiruuksista. Otettiin jokaisesta seisotus- sekä pärstäkuvat. Saatiin myös kaikki koirat yhteiskuvaan, mistä tuli aivan ihana! ♥
Poseeraus- ja yhteiskuvien jälkeen koirat pääsivät hetkeksi juoksentelemaan pellolle. Painimatseja tosin ei nähty, vähän vaikuttivat koirat jotenkin "nuutuneilta" ja tyytyivät lähinnä vain jolkottelemaan pitkin peltoja, pieniä spurtteja välillä ottaen.
Frini on alkanut nyt vähän näyttämään keskisormea luoksekutsuttaessa "en tuu, sielläpä huutelet!".. Siksipä nytkin kutsuin sitä luo joka välissä ja kun tuli, otin hetkeksi kiinni ja päästin pian takaisin juoksemaan. Josko se noin oppisi, että pääsee kyllä vapaaksi, kunhan tottelee ^^'

Peltoilujen jälkeen käytiin Sannan kanssa vielä parissa eläintarvikeliikkeessä ja toisesta tein oikeinkin makoisan löydön! Hurtan (sininen) talvimantteli oli aika messevässä alennuksessa, joten pakkohan se oli ostaa Frinille! Onhan sillä tuota karvaa, että ei se sitä takkia ihan heti kylmilläkään säillä tarvitse, mutta esim. agilityilyn jälkeen jäähdytellessä sen takin voipi nakata tytön niskaan.
Kiva päivä ollut kyllä tänään, pian saakin mennä nukkumaan! :]
Sannalle kiitos kuvista :)

PS. Frinin geenitesteistä ei ole vieläkään kuulunut mitään... Alkaa jo ihan ärsyttää tämä odottelu! >:) Täytyy ensi viikolla jossain välissä ottaa yhteyttä Slovgenille, mikäli testeistä/laskusta ei ala mitään kuulua.

PPS. Maanantaina alkaa viiden opintoviikon mittainen heppaharjoittelu. Itsehän en juuri mitään hevosista tiedä, muuta kuin sen vähän mitä ollaan koulussa ehditty niihin tutustua. Mutta eiköhän se hyvin mene, luottavaisin mielin lähden oppimaan.

PPPS. Frini pääsee mahdollisesti ensi viikolla kaverini valjakkoon kokeilemaan vetämistä! Saa nähdä mitä flikka tuumaa moisesta aktiviteetista. Eihän tuo ole koskaan juurikaan mitään vetänyt, joten ihan kevyesti aloitellaan. Onneksi on taitava kaveri, joka osaa homman ;P

Nestepatit

En täällä blogin puolella ole tainnut mainitakaan Frinin kyynärpäihin ilmestyneistä nestepateista.
Noin pari-kolme viikkoa (?) sitten Friniä harjatessani sormet osuivat kyynärpäissä oleviin patteihin. Tottakai ensin säikähdin, että mikä ihme sen kyynärpäässä on. Ensimmäinen kauhukuva; kasvain. Mutta ei, ei ehkä sittenkään, kun tunnustelin tarkemmin. Koira ei aristanut sitä millään tavalla, ei ontunutkaan. Patti muljui sormien välissä ällöttävästi.. Ja oli ihan pehmoinen, ihan kuin nestettä sisällä.
Koneen ääreen googlettelemaan, että mikä ihme se voisi olla.. En löytänyt mitään varmaa (oon huono googlettelemaan, enkä oikein tiennyt millä hakusanalla etsiä :D). Kasvattajallekin kuvailin ja hän rauhoitteli, että tuskin on mitään vakavaa, jos koira ei siihen mitenkään reagoi, eikä se haittaa koiraa. Kehotti kuitenkin seurailemaan ja niin tein. Kyselin kuitenkin kaikilta, että onko kellään kokemuksia tuollaisesta. Sitten eräs kaverini kertoi, että hänen suursnautserillaan oli joskus ollut samanlaiset patit kyynärissä. Oli käyttänyt eläinlääkärillä, joka oli todennut patit vaarattomiksi.
Tästä tiedosta huojentuneena vähän niinkuin "unohdin" asian, enkä enää stressannut. Seurasin toki säännöllisesti pattien tilannetta. Eivät haitanneet koiraa missään vaiheessa, eivät haittaa vieläkään. Nyt ovat jo pienentyneetkin.

Netistä kaverin avustuksella löydettiin tällaista tietoa nestepateista:
"Kasvaville koirille on myös tunnusomaisia yleisimmin kyynärpäihin ilmestyvät nestepatit (bursat), jotka eivät ole niin vaarallisia, miltä näyttävät. Nestepatti syntyy esimerkiksi törmäyksestä tai makuusta kovalla alustalla. Nestepatti suojaa rasitukseen joutunutta niveltä lisävaurioilta. Patti kuivuu yleensä itsestään parissa kuukaudessa. Nesteen poistaminen saattaa altistaa nivelen tulehdukselle."
Frinin patit ovat voineet syntyä tekstissä kuvatusta törmäyksestä taikka sitten ihan tuosta kovalla alustalla makaamisesta.. Frini kun kotona ollessa makaa yleensä kovalla lattialla, vaikka pehmustettu peti, kevythäkki ja sohvakin olisi tarjolla. Törmäys/tärähdyskin on ihan hyvin voinut sattua, kun Frini on Awan ja Hetan kanssa irti juoksennellut ja riehunut.

Onneksi nyt eivät tosiaan mitenkään koiraa häiritse. Jatketaan seurailua ja toivotaan, että tuosta pikkuhiljaa häipyvät pois.

PS. Maanantaina lähetin Frinin geenitestit maailmalle, tarkemmin sanottuna Slovakiaan. Toivottavasti ovat menneet ehjinä perille. Jännityksellä odotellaan tuloksia. Erityisesti CEA:n tulosta, sillä Frinillä on mahdollisuus olla geneettisesti silmäterve. Tulokset tulevat myös DM:stä sekä MDR1:stä.
DM:n osalta Frini on riskialtis tai parhaimmillaan kantaja. MDR1:n suhteen on joko kantaja tai normaali (ja CEA:n osalta siis kantaja tai normaali). Toivottavasti ensi viikolla alkaisi näistä kuulumaan jotain! (:

Lassitytön kosto ja muita kuulumisia

Hupsista!
On vähän jäänyt tämä kirjoittelu, ku on ollu nyt niin kivan lämpimiä säitä, jotta aikaa on tullu vietettyä ulkona enemmän. Nyt on hyvä sauma kirjoittaa, kun kaikki kolme koiraa vetää sikeitä :P WARNING! Tästä tekstistä on tulossa pitkä....

No jospa sitä aloittais äitienpäivästä (12.5.), kun otettiin suunnaksi Maalahti. Menimme mumman luo, ja Frini pääsi mukaan, ja näki paljon uusia ihmisiä sekä n. 1v 5kk:n ikäisen labradorinnoutajauroksen, Rodin. Tehdessämme lähtöä kotiinpäin, Frini oli mulla sylissä ja mun silmät sattui osumaan sen selässä mönkineeseen öttiäiseen.. PUNKKI! Yök! Ei ollut vielä ehtinyt kiinnittyä onneksi, joten nappasin sen pois käsin, hyyyi mikä ällötys! Ikinä en oo koiristani punkkeja löytänyt, tämä oli ensimmäinen kerta kun semmoisen edes näin.. Valkosipulia on nyt laitettu ruuan sekaan, toivottavasti se auttaisi edes vähäsen. Aiempina vuosina siitä on saattanutkin olla tehoa, koska tosiaan niitä punkkeja ei koirista ole löytynyt..
Menomatkan matkusti takapenkillä minun ja siskoni kanssa ja virtaa olisi ollut, kun juuri heräsi unilta ennenkuin lähdettiin matkaan.. Pitihän sitä haukahdellakin hetkittäin. Kotiinpäin ajellessa minä istuin etupenkillä ja Frinin otin jalkatilaan, ja sinnehän se sitten nukahti lopulta. Alkumatkan pyrki koko ajan syliin, mutta eeeei. Sen paikka oli nyt jalkatilassa ;p Minä kurja en ottanu pientä lassityttöä syliin vaikka toinen ois kuinka päin tahansa siihen yrittänyt tunkea! Kurja minä, nih! >:)

Maanantaina (13.5.) lähdin työssäoppimaan ja Frini jäi tällä kertaa kotiin. Isseen tykönähän me koiruuksien kanssa siis majaillaan ja kotosalla oli myös siskoni sekä Awa ja Heta tietty, joten ihan yksistään pikkuneiti ei joutunut koko aikaa olemaan. Ainoastaan aamusta vietti yksikseen huoneessani n.1-2h, siihen asti siis kunnes siskoni heräsi ja päästi puikkiksen valloittamaan koko talon. Tässä siis tulee mukavasti harjoiteltua sitä yksinoloa, ettei opi siihen, että siinä on aina Awa ja/tai Hetakin "tukena ja turvana". Ja ihan hienostihan Frini jo osaakin olla yksin. Alkuun saattaa hieman haukahdella/vinkua, mutta melko nopeasti lopettaa. Ja porukoita täällä olen valistanutkin, että huoneeseen EI mennä, jos pentu vinkuu/haukkuu, vaan odotetaan, että se on pienenkin hetken hiljaa ja sitten vasta saa avata oven. Ihan mukavasti nuokin on asian oppineet. Koulutan siis ihmisiäkin samalla, hehhe ;p
Viime viikolla postilaatikkoon oli muuten kolahtanut tilaamani poskisoluharjat geenitestejä varten. Semmoista pientä nippelitietoa saa testillä mm. MDR1:stä, DM:sta sekä CEA:sta. Koska pentueen isä, Say Wuf Con Fuoco "Miro", on geneettisesti silmäterve, niin Frinilläkin on 50%:n mahdollisuus olla myöskin geneettisesti silmäterve. Yksi Frinin sisaruksista (SW I Can Win "Fami") onkin jo testattu geneettisesti silmäterveeksi. Suomessa tämmöisiä collieita on nyt siis 13 kappaletta, ja hienoahan on, että tässä suvussa niitä on ainakin kaksi ♥
Saa nähdä mikä Frinin tulokseksi tulee sitten, kun testin otan ja lähetän tutkittavaksi :)

n. 34cm / 6,3kg (9vko 1pv; 15.5.2013)

Tiistaina (14.5) Frini olikin mulla sitten taas mukana Puuhiksessa ( = työharjoittelupaikka) ja Heta myös. Yleistä riehumista ja pieniä koulutustuokioita leikin varjolla tänäkin päivänä, kuten muinakin päivinä tietty. Istua neiti osaa jo tosi kivasti, katsekontaktiakin ottaa mukavasti! Maahanmenon opettelu on vielä hieman alkutekijöissä, mutta kyllä sekin siitä. Paikoillaan seisomistakin treenataan ja ikäisekseenhän tuo pönöttää jo aikasta hyvin pieniä hetkiä. Lähetään pikkuhiljaa sitten pidentämään aikoja kaikissa asioissa. Liikaa en tietenkään tuolta vaadi, kaikki aikanaan ;)
Tänään käväistiin myös Kauhajoella ja Frini sai leikkiä 'poikaystävänsä' Patronin kanssa :)

Keskiviikkona (15.5.) treenailtiin katsekontaktia pennun kanssa ja rakennekuvaakin 9-ikäviikon kunniaksi otettiin. Samalla siis pönötysharjoituksia. Punnituskin tehtiin ja painoa oli 6,3kg sekä säkäkorkeutta n. 34cm nopealla mittauksella. Vertailin Frinin ja Awan kasvua keskenään ja Frini on nyt lähestulkoon sen kokoinen, mitä Awa oli 14-viikkoisena.
Torstaina (16.5.) saapui Frinillekin nimilaatta ja värinähän oli siis violetti. Laatta on luunmuotoinen. Ja nyt lyökin kirjoittelijalla ihan tyhjää.. Mitä muuta on tapahtunut? Aaaapuuva :D
Eeeei kai mitään sen kummempia näinä päivänä. Perjantaina (17.5.) Frini oli mulla Puuhiksessa mukana. Siellä se vain yleensä nukkuapussuttaa menemään, rankkaa tuo töissä oleminen ;p

Lauantaina (18.5.) kymmenen aikaan aamulla menin Puuhikseen hoitamaan kissalassa hoidossa olleet kissat + lääkitsemään niistä toisen (diabetes). Otin Awan ja Hetan mukaan, autoon en niitä voinut jättää, koska oli sen verran lämmin jo silloin aamusta, joten otin ne sitten sisälle asti mukaan. Hienosti ne odotti alakerrassa sillä aikaa, kun itse siivoilin yläkerran kissalassa. Tämän jälkeen käväistiin koirapuistossa, vartin verran ehkä oltiin. Koirat tekivät asiansa ja minä keräilin niitä sitä mukaan pussiin. Äiteenkin luona käväisin samalla reissulla. Isseen luo ajellessa päätin vielä käyttää koiria vähän kahlaamassa Pukarankoskella ja kotona maistui siansorkka jokaiselle koiruudelle.
Illallakin kävin kissalaa siistimässä ja kissan lääkitsemässä, tällä kertaa oli Frini mukana. Ilma oli jo sen verran jäähtynyt, joten Frini sai jäädä odottamaan autoon. Haukkuihan se siellä "Hitto sä jätit mut YKSIN!?" :D Kun palasin autolle, oli koiruus hiljaa ja makoili paikallaan rauhassa :)

Ai muuten, tällä kertaa EN jättänyt avaimia virtalukkoon ja koiraa autoon yksistään. Opin kantapään kautta, että niin ei kannata tehdä ;) .. Kävi tosiaan keskiviikkona hassusti, koska tein noin ja Hetan kanssa menin hetkeksi koirapuistoon. Heta pääsi vähän leikkimään kaverini bouvier-pennun kanssa sekä puistoon myös saapuneen russeli-nartun kanssa. Mutta tosiaan, palataanpas tuohon autoepisodiin. Frini tosiaan jäi auton takapenkille VALJAISIIN ja oletin sen alkavan NUKKUMAAN. Vaan mitäpä pian huomaankaan,; Frini pomppii etupenkeillä. Se pentele oli jotenkin ihmeellisesti saanut ittensä venkuroitua irti valjaista ja siirtynyt sitten penkkien välistä etupenkille tiirailemaan ulos. Noh, tässä vaiheessahan en vielä osannut edes odottaa mitään seuraavaa.. Palasin autolle ja tajuan, että ovet on lukossa.. Ja avaimet virtalukossa. HURRAA! Pienen lassitytön kosto on siis todella suloinen, kun jätät sen autoon YKSIN.. Siis miettikää nyt, YKSIN! Hirveetä pienen lassitytön mielestä! Tilanne oli aika huvittava, sillä Frini tapitti mua kuskin paikalta nappisilmillään iloisen näköisenä "jee sä tulit takas, mut hähää, etpäs pääsekään tänne! Mitäs jätit mut yksin!".. Onneksi ilmakin oli viileä; tuuli nimittäin tosi kylmää, joten kuumuutta ei onneksi tarvinnut pelätä. Silloin tilanne ei olis kyllä naurattanut yhtään.. Eikä koira tietenkään olisi silloin autoon edes jäänyt, jos olisi ollut lämmin sää..! Autoon sisälle pääsin vara-avaimen avulla, jonka sisko mulle sitten toi. Onneksi muistin mihin olin avaimen säilönyt ja se löytyi. Kiitokset siis siskolle :D

Eilenaamulla (su 19.5.) kävin taas kissat hoitamassa Kurikassa ja päivä menikin ulkona aurinkoa palvoessa. Vähän sitä tuli hipiäänsä poltettuakin, kun ei kaapeista löytynyt aurinkorasvaa.. Ja meikäläinen ku palaa niin hemmetin helposti.. En sentäs keitetyltä ravulta näytä onneksi ^^'
Illalla yheksän aikoihin käväisin heittämässä vielä pienet lenkit koirien kanssa yksitellen. Ensin vuorossa oli Awa, jonka meno alkumatkasta oli jotain ihan järkyttävää! Kiskoi, ei kuunnellut, jumitti... -.-' Onneksi mun kärsivällisyys voitti ja hermot piti! En sietäny tuon kettuiluja yhtään ja vähitellen se alkas palaamaan ruotuun. Sitten se meno olikin ihan toisenlaista, saatoin olla jopa vähän ylpeä tytöstä, kun mentiin niin hianosti! Kesken kävelyn sanoin käskyn "maahan", hetken koira katsoi, että "mitä, sanoitko maahan?" ja sitten se teki työtä käskettyä. Pysyi hienosti ja tuli luokse heti käskystä, wau ♥
Toisinaan muuten päästän Awan jo pihaovestakin ilman remmiä pihalle täällä isseen tykönä; se juoksee aina suoraan takapihan aitaukseen mikäli siellä portti on auki. Jos portti on kiinni, se jää odottamaan siihen eteen, että portti tullaan avaamaan. Aitauksessa on selkeesti sen mielestä aina kivaa, kun se sinne niin innoissaan menee ^_^
Hetan kulkua lenkeillä moitin sen verran, että se pitäisi saada pysymään vasemmalla puolellani, monesti meinaa siksakata mun edessä puolelta toiselle ja mä en tästä tavasta tykkää yhtään sen takia, koska välillä noita isompiakin teitä pitkin joudutaan menemään, niin olisi turvallisempaa kun koira pysyisi koko ajan vasemmalla (ojan) puolella.
Frinin kanssa kierrettiin ihan vain semmoinen 100-200 metrin 'lenkki'. Totuteltiin vähän kulkemaan tiellä remmissä ja siihen, miten ollaan, jos vastaan tulee autoja tms. Kuollut kyykäärmekin tiellä muuten oli, yök! Onneksi oli kuollut.. Sydän pomppas jo siitäkin kurkkuhun, jotta en tierä kuinka lujaa olisin peljästyny jos se olis ollu elävä..! Hrr. Kovasti Frini ois tahtonu kattomaan mikä liiskaantunut lelu se siinä tiellä makoilee, mutta ehheeei päässyt. Kylmät väreet menee, kun vaan ajattelenkin sitä matelijaa, hyi..... Tallustellessamme rennosti eteenpäin, jyrähti ukkonenkin melkoisen lujaa! Itse pysyin tyynenä; kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Frini vähän säikähti ja ihmetteli, että "mikä ihme se oli!?". Korvat luimussa ja häntä pikkuisen koipien välissä se hieman puikkelehti ympärilleen katsellen, mutta aikasta nopeastihan tyttö palautui järkytyksestään ja jatkoi tepasteluaan muina tyttöinä. Hetken päästä se ei edes muistanut koko asiaa. Onneksi Awa eikä Hetakaan pelkää ukkosta/raketteja, niin eivät ainakaan lietso pelkoa ja "opeta" Friniäkin pelkäämään.

Tänään (ma 20.5.) jälleen työharjoittelussa Frini mukana. Ennen kuin menin kotiin, kävin pennun kanssa Halpa-Hallin edustalla vähän totuttelemassa ihmisvilinään; oli lapsia, vanhuksia, aikuisia naisia ja miehiä, polkupyöräilijöitä.. Aluksi ihmetteli, että mihin me oltiin oikein tultu, mutta nopeesti reipastui. Seisoskeltiin paikoillamme varmaan 10min, ja neiti laittoi jo maatekin rennosti. Monen ihmisen suusta kuuli kehuja pennusta "voi kuinka suloinen, ihana pentu, katto ku pieni!" jne.. :D Muutama jopa pysähtyi oikein juttelemaankin ja kyselemään pennun ikää ja rotua. Yhdellä ihmisellä oli aikoinaan ollut myös collie. Muun muassa tällainen hauska pieni keskustelukin käytiin;
Kysyjä: "Mikä rotu tämä on?"
Minä: "Pitkäkarvainen collie"
Kysyjä: "Onko se sama kuin lassie?"
Minä: "Joo kyllä, tää on lassie :)"
Kysyjä: "Aa okei, en tienny että niitä on tuonkin värisenä"
:D Hienosti meni ensimmäinen tutustuminen isompaan ihmisvilinään. Mitäköhän sitä keksisi huomiseksi ^_^
Tuossa illalla rapsuttelin Hetaa ja sattumalta osui sormet sen päässä johonkin pienehköön "pattiin". Ensimmäisenä mieleen tuli punkki, mutta ei ollut punkki. Saksin karvoja pois pikkuisen, että näin kunnolla, mikä ihme se oli... Rupi, joka oli puoliksi jo irronnut.. Nyppäsin sen irti ja desinfioin alueen. Nyt on Hetalla sitten pieni pälvikalju! ^^'
Awan kanssa tokoiltiin takapihalla, palkkana pallo ja sehän toimi! Oli ihan liekeissä koko koira! Mikä sitä vaivaa? :D Seurasi kivasti, toki vähän lähempänä olis saanu olla, mutta mulle tuo seuruu kelpasi tällä erää! Katsekontakti oli hiano! Maahankin meni sukkelaan, kun käskyn heitin ilmoille ja paikalla pysyi niin kauan, että vapautin. Upeeta! ♥

Päädyinpäs muuten selailemaan Kennelliiton sivuja ja sieltä kohtaa "pentunäyttelyt 2013". Kokkolassa olisi pentunäyttely lokakuun 6. päivä ja mietiskelin, että pitäisiköhän ilmoittautua sinne. Kokkolaan ajaisi tästä noin 2h, eli ei mikään kovin pitkäkään matka olisi. Kaverinkin tahdon sitten mukaan, jos sinne lähden, joten *VinkVink!* ;)
Mentäisiin vielä niukin naukin 5-alle 7kk:n ikäisten luokkaan silloin. Viimeinen ilmopäivä 11.9.2013, joten onhan tässä vielä aikaa miettiä, mennäänkö vaiko ei ;p Hyvähän tuollaisessa olisi harjoitella, mätsärien lisäksi :)
Ja vielä täytyy mainita, että päästiin muuten sinne Fiiliksen pentukurssille, joka siis alkaa 18.6.2013 :) Innolla odotan! Pentuagilityäkin olen mietiskellyt. Itsehän oon ihan aloittelijan saappaissa tässä(kin) lajissa, joten tuollainen kurssi/luento voisi olla ihan hyvä näin alkuun. Katsellaan sitä kuitenkin vähän myöhemmin :)