Awa poseeraa

ISO kiitos Sannalle, joka napsi Awasta eilen parit poseerauskuvat:

Syksyistä!

Kyllä nyt on ihanan väristä joka puolella; keltaista, oranssia, punaista.. Tästä syystä tykkään syksystä, muutoin en niinkään :P

Eilen sain ahaa! -idean ja heti koulusta päästyäni hain koirat kyytiin ja suunnattiin Karijoelle Sannan luo, jossa mentiin ensin läheiselle pellolle vähän juoksuttamaan koiria. Sannalla oli tanskandogginsa Caapo mukana myös. Koirat rallasivat enimmät energiansa ja sitten lähdettiin kävelemään toiseen paikkaan, missä Sanna tiesi olevan hienon näköistä; kirkkaankeltaisia vaahteranlehtiä. Oi että! ♥

Sanna sitten napsi Frinistä seisotuskuvan sekä pärstäkuvan. Tosiaan seitsemän kuukauttahan neidille tulee mittariin huomenna, lauantaina (12.10.2013).
Strategiset mitat: 19,4kg / n. 55cm

Keskiviikkona (9.10.) sattui pieni äksidentti. Frini puri mua! Juu, aivan hirveä peto! Siis aivan järkyttävä monsteri! .... Ei vaan, juttu meni näin; oltiin iltapissatuksilla pihalla, kun Frini yhtäkkiä nappas maasta jotain suuhunsa ja alkoi sitä järsimään. Minä sitten äkkiä syöksyin tonkimaan sitä "aarretta" pois Frinin suusta (koska oon kamalan neuroottinen näiden myrkytysjuttujen takia), niin samassa Frini puraisi "aarrettaan" ja mun peukalo poskihampaiden välissä.. Jestas kun tuntui! (Jep, mun oma vikahan se oli, itsepähän menin sormeni koiran suuhun tukkimaan :D) Muutamat voimasanathan siinä ilmoille lenteli, eikä ihan niin hiljaisellakaan äänellä.. Äkkiä sisälle lavuaarin ääreen puhdistamaan haavaa ja sitten alkoi heikottaa.. Sen verran kipeää tuli. Paperia vähän sormen ympärille ja hetkeksi makaamaan sohvalle, niin helpotti.
Ihan hyvin tuo haava on jo umpeutunut, kun painoin sitä kiinni heti, kun laastaria siihen päälle laitoin. Eihän tuo siis mikään laaja alue ole millä tuo haava on, niin en sitten käynyt lääkärissä näyttämässä. Jäykkäkouristusrokotekin on voimassa; noin vuosi sitten kävin sen uusimassa. Ny vaan pitää vähä varoa tuota peukaloa, jottei pöki sitä mihinkään.. Ettei vaan haava aukia uurestansa. Mutta eiköhän tää tästä! :)

Sannalle jukelittoman isoot kiitokset kuvista! :)

Huomenna sitten Frinin kanssa olisi ohjelmassa mätsärit Seinäjoella, Hurtta-hallilla! Katsotaan nyt, miten neiti tällä kertaa tahtoo esiintyä :P

Frini 6kk!

TÄSSÄ on mun VAUVANI:

Tasan kuusi kuukautta

Viisikymmentäneljä ja puoli senttimetriä

kahdeksantoista kiloa ja neljäsataa grammaa

..... Ja koko paketti täyttä kultaa! ♥

Frinin ensimmäinen mätsäri

Kauhajoen Nummijärvellä oli tänään Pohjanmaan Samojedistit Ry:n järjestämä match show. Puitteet match show'lle oli kyllä mahtavat; järven rannalla nurmikolla, aurinko paistoi ja koiria oli osallistumassa mukava määrä. Pennut tuomaroi Elina Pihlajamäki.

Frini tosiaan korkkasi tänään mätsäriuransa saaden punaisen nauhan. Nauhakehässä ei enää sijoituttu, mutta yleisesti katsottuna meillä meni hyvin. Tuloksena Frinille ekoista mätsäreistä siis PUN ei sij. Tosi tyytyväinen oon tuohon kakaraan. Se keskittyi kehässä hienosti ja malttoi seistä paikoillaan hienosti. Antoi tuomarin rauhassa tutkia hampaat, selän, hännän ja takapään muutenkin, eikä väistänyt *sisäisiä riemunhuutoja* :D Ravatessa kiilas mun eteen ja astuin sitten sen tassun päälle, hups ^^' Onneksi tuo unohtaa tuommoiset nopeesti ja siitä vain jatkettiin samantien kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan :')

Meitä vastassa oli suomenlapinkoira, jonka menoa en kyllä ehtinyt seuraamaan yhtään; keskityin vain täysin Friniin. Tuomari kuitenkin päätti pienen mietinnän jälkeen antaa meille punaisen nauhan *jee \o/*.
Punaisten nauhakehää jouduttiin sitten hetken aikaa odottelemaan, että esittäjät ehtivät muista kehistä esittämään pentunsa. Lopulta kun päästiin kehään, oli punaisen nauhan saaneita sen verran monta, että ryhmä jaettiin kahtia ja vieläkin jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa. Meidän vuoron tullessa, juostiin pari kierrosta ympäri ja seisotettiin. Tässä vaiheessa alkoi Frinistä huomaamaan, että väsy alkoi olla. Enää ei olisi jaksanut niin keskittyä; kun olisi pitänyt vielä malttaa seistä, neiti tarjosi istumista. Ei meitä ihan heti kätelty ulos, mutta jossain vaiheessa kuitenkin niin tehtiin. Joka tapauksessa oon tosi ylpeä tuosta pienestä tenavasta! Se on iältään vajaa 17viikkoa ja jaksoi noinkin hyvin! Ottaen vielä huomioon myös sen, että ilma oli melkoisen lämmin. Ja harjoituksen kannaltahan nämä otetaan tietenkin eikä mitenkään verenmaku suussa kisata ;)

Kun kehät oli omalta osaltamme ohi, pakattiin kamppeet kasaan ja mentiin vielä lähemmäs järveä ottamaan pönötyskuvaa. Vielä piti nassikan hetki jaksaa pönöttää ja kyllähän se jaksoi. Nopeasti saatiin hyvä kuva otettua. Wilmalle iiiiso kiitos kuvasta! :)
Kun päästiin autolle, Frini simahti takapenkille samantien :D

16vko 4pv

Pentu kursseilee

Pentu on jo 16viikkoa! Mihin tää aika rientää, oikeesti! Tänään soitin eläinlääkäriin ja varailin aikaa tehosterokotuksille. Aika on huomenna, puoli kolmelta. Samalla viedään se pissanäyte kontrollia varten. Hyvin on antibiootit tehonneet ja pentu on pissaillut normaalisti jo pidemmän aikaa. Tarkistetaan nyt kuitenkin vielä, ettei testissä sitten näy mitään.
Punnitsin ja mittailinkin Friniä jälleen; 46cm ja 11,8kg!
Painoa sille tulee jokseenkin hitaanlaisesti, mutta eipä se miltään rimpulalta tunnu, joten eiköhän se ihan ok ole. Kasvaa kun kasvaa, "hitaasti" mutta varmasti :D
Uutta pönötyskuvaakin piti tietysti ottaa ja tällä kertaa se oli yllättävän helppoa! Nätisti Frini seisoi paikoillaan ja kuva tuli napsaistua:

16vko ~ 46cm / 11,8kg

Illalla lähdettiin ajelemaan isseen luo, jonne jätin Awan ja Hetan siksi aikaa, kun Frinin kanssa mentiin Seinäjoelle pentukurssille. Siskoni Miia tuli meidän mukaan napsimaan valokuvia harjoittelustamme :p
Alkuun taas otettiin katsekontaktia omatoimisesti, jotta saan Frinin huomaamaan, että nyt oltais taas tekemässä jotain kivaa. Nopeasti neiti otti kontaktia ja keskittyi vain muhun. Ihana pieni (oonkohan sanonu tuon jo tarpeeksi monta kertaa? No en! :D) ♥

Ensimmäisenä tehtävänä oli saada koira ottamaan kontaktia kävellessä, että se kirsu ei laskisi maan hajuja haistelemaan vaan pysyisi ylhäällä ja koira seuraisi ohjaajaansa. Tämä meni hyvin. Frini otti kontaktia koko ajan, eikä se nenu tainnu laskeutua maahan oikeastaan kuin pari kertaa, mutta pienellä huomautuksella sitten jatkoi keskittymistä muhun.
Tämän jälkeen harjoiteltiin sitä, että koira olisi lenkilläkin koko ajan kuulolla vaikka pääsisikin remmissä vähän pidemmälle. Otettiin itse remmin päästä kiinni ja annettiin koiran mennä niin pitkälle kuin pääsee. Jos remmi kiristyi, tehtiin käännös ja palkattiin koira, kun se oli vierellä. Frini tosin ei kauhean kauas lähtenyt, oikein yrittämällä piti yrittää, että saisin sen vähän kauemmas käymään välillä :'D Noh, ihan hyvä varmaan noin kuitenkin. Parempi vain kun pysyykin vieressä remmissä lenkkeiltäessä.

Seuraavana vuorossa oli luoksetulon harjoittelua. Jätettiin pentu kouluttajalle liinaan kiinnitettynä ja itse mentiin nurkan taakse piiloon ja huikattiin koiraa tulemaan luo. Frini lähti innoissaan, mutta ensimmäisellä kerralla kaartoikin kohti Miiaa :D Luuli vissiin, että Miia sitä huuteli. Huikkasin Friniä uudelleen ja sitten se jo nurkan takaa ilmestyikin onnellisen näköisenä "mä löysin sut!" :D Otettiin vielä toisenkin kerran samainen homma ja sitten Frini tulikin heti kerralla luokse, yhtä iloisena kuin aina ennenkin. Kouluttaja sanoi, että nyt Frini hahmotti ja muisti heti mistä sitä kutsuttiin.

Luoksareiden jälkeen harjoiteltiin odottamista. Laitettiin herkku maahan ja ei annettu koiran sitä ottaa vaikka se miten siihen herkulle olisi pyrkinytkin. Pidettiin pannasta kiinni ja odotettiin mitään sanomatta, että koira rauhoittuu odottamaan ja sitten annettiin lupa ottaa kyseinen herkku. Laitoin nakin maahan ja tottakai Frini sitä muutaman kerran yritti kurottaa, mutta äkkiä jäi odottamaan ja kysyi katseellaan lupaa ottaa herkun ja luvanhan se sitten jo saikin.

Seuraavaksi ohjelmassa oli maahanmenon opettelua. Ollaan tätä harjoiteltu hieman, vielä tosin ei ihan käskystä osaa mennä, mutta käsiavun kanssa kyllä. Ohjeistusta saatiin tähän, että mun kannattaa laittaa herkkukäsi melkeinpä pennun etujalkojen väliin ja ns. työntää taaksepäin. Nyt tein sillä tavalla, että pidin kyllä kättäni pennun etujalkojen edessä, mutta siirsin kättäni eteenpäin, jolloin koirakin venytti itseään mukana. Eihän sillä muuten niin väliä ole, mutta tokoa ajatellen olisi hyvä, että koira tosiaan menisi ihan hissinä maahan, eikä liikuttelisi jalkojaan mihinkään suuntaan maatessaan. Parempi siis opetella jo näin aikaisessa vaiheessa oikea tapa, ettei sitten myöhemmin tule hankaluuksia, kun jo toinen tapa onkin opittuna. Onneksi on muita ihmisiä, jotka huomaa tuollaiset jutut ja vielä sanoo niistä! Enpä olisi itse (taaskaan) huomannut omaa mokaani ^^'

Loppuun otettiin vielä "kosketusalusta"-treeniä. Kosketusalustana toimi tällä kertaa oma käsi. Koiran siis piti kuonollaan koskea käteen, josta sitten sai palkan. Mukavasti neiti tämänkin homman hoksasi! Lopulta teki niin, että heti kun oli koskenut käteeni ja saanut palkan, kosketti uudelleen ja palkkaa tuli.. Tosi nopeaan tahtiin :D

Kotiin päin lähdettiin ajelemaan ja siinä ajellessa päätettiin siskon kanssa, että käydään vielä Seinäjoen keskustassa jätskillä. Haettiin jätskit kioskilta ja mentiin torin laidalle istuskelemaan. Frini katteli maailman menoa ihmetellen; skeittipojat oli sen mielestä kamalan kiinnostavia ja outojakin, kun hyppivät joillain ihmeellisillä laudoilla, joissa oli pyörät alla! Niitä se katteli tovin kamalan tomerana ja päätään puolelta toiselle kallistellen. Lopulta kuitenkin rentoutui istumaan/makaamaan jalkojen juureen.

Päästyämme isseen luo, hain Awan ja Hetan samantien kyytiin ja lähdettiin Kurikkaan äiteen luo. Miia asustelee nyt siellä "vaihteeksi" ja jätin sille sinne Hetan seuraksi. Täällä Kauhajoella sitä nyt sitten elellään loppuviikko kahden koiran voimin. Outoa! Äkkiä sitä on tottunut siihen, että noita koiria on kolme :')

Lassitytön kosto ja muita kuulumisia

Hupsista!
On vähän jäänyt tämä kirjoittelu, ku on ollu nyt niin kivan lämpimiä säitä, jotta aikaa on tullu vietettyä ulkona enemmän. Nyt on hyvä sauma kirjoittaa, kun kaikki kolme koiraa vetää sikeitä :P WARNING! Tästä tekstistä on tulossa pitkä....

No jospa sitä aloittais äitienpäivästä (12.5.), kun otettiin suunnaksi Maalahti. Menimme mumman luo, ja Frini pääsi mukaan, ja näki paljon uusia ihmisiä sekä n. 1v 5kk:n ikäisen labradorinnoutajauroksen, Rodin. Tehdessämme lähtöä kotiinpäin, Frini oli mulla sylissä ja mun silmät sattui osumaan sen selässä mönkineeseen öttiäiseen.. PUNKKI! Yök! Ei ollut vielä ehtinyt kiinnittyä onneksi, joten nappasin sen pois käsin, hyyyi mikä ällötys! Ikinä en oo koiristani punkkeja löytänyt, tämä oli ensimmäinen kerta kun semmoisen edes näin.. Valkosipulia on nyt laitettu ruuan sekaan, toivottavasti se auttaisi edes vähäsen. Aiempina vuosina siitä on saattanutkin olla tehoa, koska tosiaan niitä punkkeja ei koirista ole löytynyt..
Menomatkan matkusti takapenkillä minun ja siskoni kanssa ja virtaa olisi ollut, kun juuri heräsi unilta ennenkuin lähdettiin matkaan.. Pitihän sitä haukahdellakin hetkittäin. Kotiinpäin ajellessa minä istuin etupenkillä ja Frinin otin jalkatilaan, ja sinnehän se sitten nukahti lopulta. Alkumatkan pyrki koko ajan syliin, mutta eeeei. Sen paikka oli nyt jalkatilassa ;p Minä kurja en ottanu pientä lassityttöä syliin vaikka toinen ois kuinka päin tahansa siihen yrittänyt tunkea! Kurja minä, nih! >:)

Maanantaina (13.5.) lähdin työssäoppimaan ja Frini jäi tällä kertaa kotiin. Isseen tykönähän me koiruuksien kanssa siis majaillaan ja kotosalla oli myös siskoni sekä Awa ja Heta tietty, joten ihan yksistään pikkuneiti ei joutunut koko aikaa olemaan. Ainoastaan aamusta vietti yksikseen huoneessani n.1-2h, siihen asti siis kunnes siskoni heräsi ja päästi puikkiksen valloittamaan koko talon. Tässä siis tulee mukavasti harjoiteltua sitä yksinoloa, ettei opi siihen, että siinä on aina Awa ja/tai Hetakin "tukena ja turvana". Ja ihan hienostihan Frini jo osaakin olla yksin. Alkuun saattaa hieman haukahdella/vinkua, mutta melko nopeasti lopettaa. Ja porukoita täällä olen valistanutkin, että huoneeseen EI mennä, jos pentu vinkuu/haukkuu, vaan odotetaan, että se on pienenkin hetken hiljaa ja sitten vasta saa avata oven. Ihan mukavasti nuokin on asian oppineet. Koulutan siis ihmisiäkin samalla, hehhe ;p
Viime viikolla postilaatikkoon oli muuten kolahtanut tilaamani poskisoluharjat geenitestejä varten. Semmoista pientä nippelitietoa saa testillä mm. MDR1:stä, DM:sta sekä CEA:sta. Koska pentueen isä, Say Wuf Con Fuoco "Miro", on geneettisesti silmäterve, niin Frinilläkin on 50%:n mahdollisuus olla myöskin geneettisesti silmäterve. Yksi Frinin sisaruksista (SW I Can Win "Fami") onkin jo testattu geneettisesti silmäterveeksi. Suomessa tämmöisiä collieita on nyt siis 13 kappaletta, ja hienoahan on, että tässä suvussa niitä on ainakin kaksi ♥
Saa nähdä mikä Frinin tulokseksi tulee sitten, kun testin otan ja lähetän tutkittavaksi :)

n. 34cm / 6,3kg (9vko 1pv; 15.5.2013)

Tiistaina (14.5) Frini olikin mulla sitten taas mukana Puuhiksessa ( = työharjoittelupaikka) ja Heta myös. Yleistä riehumista ja pieniä koulutustuokioita leikin varjolla tänäkin päivänä, kuten muinakin päivinä tietty. Istua neiti osaa jo tosi kivasti, katsekontaktiakin ottaa mukavasti! Maahanmenon opettelu on vielä hieman alkutekijöissä, mutta kyllä sekin siitä. Paikoillaan seisomistakin treenataan ja ikäisekseenhän tuo pönöttää jo aikasta hyvin pieniä hetkiä. Lähetään pikkuhiljaa sitten pidentämään aikoja kaikissa asioissa. Liikaa en tietenkään tuolta vaadi, kaikki aikanaan ;)
Tänään käväistiin myös Kauhajoella ja Frini sai leikkiä 'poikaystävänsä' Patronin kanssa :)

Keskiviikkona (15.5.) treenailtiin katsekontaktia pennun kanssa ja rakennekuvaakin 9-ikäviikon kunniaksi otettiin. Samalla siis pönötysharjoituksia. Punnituskin tehtiin ja painoa oli 6,3kg sekä säkäkorkeutta n. 34cm nopealla mittauksella. Vertailin Frinin ja Awan kasvua keskenään ja Frini on nyt lähestulkoon sen kokoinen, mitä Awa oli 14-viikkoisena.
Torstaina (16.5.) saapui Frinillekin nimilaatta ja värinähän oli siis violetti. Laatta on luunmuotoinen. Ja nyt lyökin kirjoittelijalla ihan tyhjää.. Mitä muuta on tapahtunut? Aaaapuuva :D
Eeeei kai mitään sen kummempia näinä päivänä. Perjantaina (17.5.) Frini oli mulla Puuhiksessa mukana. Siellä se vain yleensä nukkuapussuttaa menemään, rankkaa tuo töissä oleminen ;p

Lauantaina (18.5.) kymmenen aikaan aamulla menin Puuhikseen hoitamaan kissalassa hoidossa olleet kissat + lääkitsemään niistä toisen (diabetes). Otin Awan ja Hetan mukaan, autoon en niitä voinut jättää, koska oli sen verran lämmin jo silloin aamusta, joten otin ne sitten sisälle asti mukaan. Hienosti ne odotti alakerrassa sillä aikaa, kun itse siivoilin yläkerran kissalassa. Tämän jälkeen käväistiin koirapuistossa, vartin verran ehkä oltiin. Koirat tekivät asiansa ja minä keräilin niitä sitä mukaan pussiin. Äiteenkin luona käväisin samalla reissulla. Isseen luo ajellessa päätin vielä käyttää koiria vähän kahlaamassa Pukarankoskella ja kotona maistui siansorkka jokaiselle koiruudelle.
Illallakin kävin kissalaa siistimässä ja kissan lääkitsemässä, tällä kertaa oli Frini mukana. Ilma oli jo sen verran jäähtynyt, joten Frini sai jäädä odottamaan autoon. Haukkuihan se siellä "Hitto sä jätit mut YKSIN!?" :D Kun palasin autolle, oli koiruus hiljaa ja makoili paikallaan rauhassa :)

Ai muuten, tällä kertaa EN jättänyt avaimia virtalukkoon ja koiraa autoon yksistään. Opin kantapään kautta, että niin ei kannata tehdä ;) .. Kävi tosiaan keskiviikkona hassusti, koska tein noin ja Hetan kanssa menin hetkeksi koirapuistoon. Heta pääsi vähän leikkimään kaverini bouvier-pennun kanssa sekä puistoon myös saapuneen russeli-nartun kanssa. Mutta tosiaan, palataanpas tuohon autoepisodiin. Frini tosiaan jäi auton takapenkille VALJAISIIN ja oletin sen alkavan NUKKUMAAN. Vaan mitäpä pian huomaankaan,; Frini pomppii etupenkeillä. Se pentele oli jotenkin ihmeellisesti saanut ittensä venkuroitua irti valjaista ja siirtynyt sitten penkkien välistä etupenkille tiirailemaan ulos. Noh, tässä vaiheessahan en vielä osannut edes odottaa mitään seuraavaa.. Palasin autolle ja tajuan, että ovet on lukossa.. Ja avaimet virtalukossa. HURRAA! Pienen lassitytön kosto on siis todella suloinen, kun jätät sen autoon YKSIN.. Siis miettikää nyt, YKSIN! Hirveetä pienen lassitytön mielestä! Tilanne oli aika huvittava, sillä Frini tapitti mua kuskin paikalta nappisilmillään iloisen näköisenä "jee sä tulit takas, mut hähää, etpäs pääsekään tänne! Mitäs jätit mut yksin!".. Onneksi ilmakin oli viileä; tuuli nimittäin tosi kylmää, joten kuumuutta ei onneksi tarvinnut pelätä. Silloin tilanne ei olis kyllä naurattanut yhtään.. Eikä koira tietenkään olisi silloin autoon edes jäänyt, jos olisi ollut lämmin sää..! Autoon sisälle pääsin vara-avaimen avulla, jonka sisko mulle sitten toi. Onneksi muistin mihin olin avaimen säilönyt ja se löytyi. Kiitokset siis siskolle :D

Eilenaamulla (su 19.5.) kävin taas kissat hoitamassa Kurikassa ja päivä menikin ulkona aurinkoa palvoessa. Vähän sitä tuli hipiäänsä poltettuakin, kun ei kaapeista löytynyt aurinkorasvaa.. Ja meikäläinen ku palaa niin hemmetin helposti.. En sentäs keitetyltä ravulta näytä onneksi ^^'
Illalla yheksän aikoihin käväisin heittämässä vielä pienet lenkit koirien kanssa yksitellen. Ensin vuorossa oli Awa, jonka meno alkumatkasta oli jotain ihan järkyttävää! Kiskoi, ei kuunnellut, jumitti... -.-' Onneksi mun kärsivällisyys voitti ja hermot piti! En sietäny tuon kettuiluja yhtään ja vähitellen se alkas palaamaan ruotuun. Sitten se meno olikin ihan toisenlaista, saatoin olla jopa vähän ylpeä tytöstä, kun mentiin niin hianosti! Kesken kävelyn sanoin käskyn "maahan", hetken koira katsoi, että "mitä, sanoitko maahan?" ja sitten se teki työtä käskettyä. Pysyi hienosti ja tuli luokse heti käskystä, wau ♥
Toisinaan muuten päästän Awan jo pihaovestakin ilman remmiä pihalle täällä isseen tykönä; se juoksee aina suoraan takapihan aitaukseen mikäli siellä portti on auki. Jos portti on kiinni, se jää odottamaan siihen eteen, että portti tullaan avaamaan. Aitauksessa on selkeesti sen mielestä aina kivaa, kun se sinne niin innoissaan menee ^_^
Hetan kulkua lenkeillä moitin sen verran, että se pitäisi saada pysymään vasemmalla puolellani, monesti meinaa siksakata mun edessä puolelta toiselle ja mä en tästä tavasta tykkää yhtään sen takia, koska välillä noita isompiakin teitä pitkin joudutaan menemään, niin olisi turvallisempaa kun koira pysyisi koko ajan vasemmalla (ojan) puolella.
Frinin kanssa kierrettiin ihan vain semmoinen 100-200 metrin 'lenkki'. Totuteltiin vähän kulkemaan tiellä remmissä ja siihen, miten ollaan, jos vastaan tulee autoja tms. Kuollut kyykäärmekin tiellä muuten oli, yök! Onneksi oli kuollut.. Sydän pomppas jo siitäkin kurkkuhun, jotta en tierä kuinka lujaa olisin peljästyny jos se olis ollu elävä..! Hrr. Kovasti Frini ois tahtonu kattomaan mikä liiskaantunut lelu se siinä tiellä makoilee, mutta ehheeei päässyt. Kylmät väreet menee, kun vaan ajattelenkin sitä matelijaa, hyi..... Tallustellessamme rennosti eteenpäin, jyrähti ukkonenkin melkoisen lujaa! Itse pysyin tyynenä; kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Frini vähän säikähti ja ihmetteli, että "mikä ihme se oli!?". Korvat luimussa ja häntä pikkuisen koipien välissä se hieman puikkelehti ympärilleen katsellen, mutta aikasta nopeastihan tyttö palautui järkytyksestään ja jatkoi tepasteluaan muina tyttöinä. Hetken päästä se ei edes muistanut koko asiaa. Onneksi Awa eikä Hetakaan pelkää ukkosta/raketteja, niin eivät ainakaan lietso pelkoa ja "opeta" Friniäkin pelkäämään.

Tänään (ma 20.5.) jälleen työharjoittelussa Frini mukana. Ennen kuin menin kotiin, kävin pennun kanssa Halpa-Hallin edustalla vähän totuttelemassa ihmisvilinään; oli lapsia, vanhuksia, aikuisia naisia ja miehiä, polkupyöräilijöitä.. Aluksi ihmetteli, että mihin me oltiin oikein tultu, mutta nopeesti reipastui. Seisoskeltiin paikoillamme varmaan 10min, ja neiti laittoi jo maatekin rennosti. Monen ihmisen suusta kuuli kehuja pennusta "voi kuinka suloinen, ihana pentu, katto ku pieni!" jne.. :D Muutama jopa pysähtyi oikein juttelemaankin ja kyselemään pennun ikää ja rotua. Yhdellä ihmisellä oli aikoinaan ollut myös collie. Muun muassa tällainen hauska pieni keskustelukin käytiin;
Kysyjä: "Mikä rotu tämä on?"
Minä: "Pitkäkarvainen collie"
Kysyjä: "Onko se sama kuin lassie?"
Minä: "Joo kyllä, tää on lassie :)"
Kysyjä: "Aa okei, en tienny että niitä on tuonkin värisenä"
:D Hienosti meni ensimmäinen tutustuminen isompaan ihmisvilinään. Mitäköhän sitä keksisi huomiseksi ^_^
Tuossa illalla rapsuttelin Hetaa ja sattumalta osui sormet sen päässä johonkin pienehköön "pattiin". Ensimmäisenä mieleen tuli punkki, mutta ei ollut punkki. Saksin karvoja pois pikkuisen, että näin kunnolla, mikä ihme se oli... Rupi, joka oli puoliksi jo irronnut.. Nyppäsin sen irti ja desinfioin alueen. Nyt on Hetalla sitten pieni pälvikalju! ^^'
Awan kanssa tokoiltiin takapihalla, palkkana pallo ja sehän toimi! Oli ihan liekeissä koko koira! Mikä sitä vaivaa? :D Seurasi kivasti, toki vähän lähempänä olis saanu olla, mutta mulle tuo seuruu kelpasi tällä erää! Katsekontakti oli hiano! Maahankin meni sukkelaan, kun käskyn heitin ilmoille ja paikalla pysyi niin kauan, että vapautin. Upeeta! ♥

Päädyinpäs muuten selailemaan Kennelliiton sivuja ja sieltä kohtaa "pentunäyttelyt 2013". Kokkolassa olisi pentunäyttely lokakuun 6. päivä ja mietiskelin, että pitäisiköhän ilmoittautua sinne. Kokkolaan ajaisi tästä noin 2h, eli ei mikään kovin pitkäkään matka olisi. Kaverinkin tahdon sitten mukaan, jos sinne lähden, joten *VinkVink!* ;)
Mentäisiin vielä niukin naukin 5-alle 7kk:n ikäisten luokkaan silloin. Viimeinen ilmopäivä 11.9.2013, joten onhan tässä vielä aikaa miettiä, mennäänkö vaiko ei ;p Hyvähän tuollaisessa olisi harjoitella, mätsärien lisäksi :)
Ja vielä täytyy mainita, että päästiin muuten sinne Fiiliksen pentukurssille, joka siis alkaa 18.6.2013 :) Innolla odotan! Pentuagilityäkin olen mietiskellyt. Itsehän oon ihan aloittelijan saappaissa tässä(kin) lajissa, joten tuollainen kurssi/luento voisi olla ihan hyvä näin alkuun. Katsellaan sitä kuitenkin vähän myöhemmin :)