Olet kaikki mitä halusin ♥

7½vko (4.5.2013)

Aletaan lähestymään "maagista" yhden vuoden ikää Frinin kanssa. Jestas!

Tytöstä on kehittynyt ihan hyväpäinen ja kivan näköinen pehkonalku. Massaa kun vähän tulee vielä iän myötä lisää ja tuo karva tuosta pikkuisen kasvaa ja väri puhdistuu, niin oikein kaunis lassityttö se ainakin omaan silmään on. Vaikka eipä tuo turkin värin "likaisuus" minua haittaa yhtään. Ainut missä se vaikuttaa on näyttelyt, mutta samapa tuo. Ei tuo pääsääntöisesti näyttelykoiraksi tullutkaan, vaikka näyttelyissä silloin tällöin käydäänkin.

Yksinolot sujuu nykyään ihan hyvin vaikka alkuun kovasti pitikin haukkua jos jäi yksin.. Sisälle palasin vasta sitten, kun pentu oli hiljaa pienenkin hetken. Nykyäänkin vielä haukahtelee muutaman kerran yksinjäädessään, mutta melko nopsaan hiljenee.

Tuhotöitä Frini ei juurikaan ole tehnyt *kopkop*. Mitä nyt halusi, että siirryn nykyaikaan puhelimen suhteen ja tuunasi vanhan puhelimeni niin, että näytöstä ei näe mitään. Soittaa yms. sillä kyllä pystyy, mikä tosin on melko hankalaa tuon näytön takia. Mutta omapa oli vika; pennulla oli tylsää ja puhelin oli ulottuvilla, tottakai siihen piti hampaitaan testata! :D
Tuhotöistä vielä; muutamat kengänpohjalliset ovat saaneet uuden muodon neidin käsittelyssä myös. Itse kengät on kuitenkin aikalailla pysyneet ilman hampaanjälkiä vaikkakin Frini on tykännyt niitä kuskailla paikasta toiseen. Isseen tykönä olkkarin tapeetit ei neitiä miellyttäneet, vaan hän päätti nousta sohvalle ja repäistä jo valmiiksi hitusen repsottavasta tapeetista palan pois. Ei se silloin naurattanut, mutta nyt vähän huvittaa.. Voe voe :D Muita tuhoja ei tule mieleen, ainakaan mitään isompaa. Aika vähällä ollaan selvitty. Tässä vaiheessa täytyy taas koputtaa puuta!

Vähän reilu 3kk (23.6.2013)

Remmikävely sujuu; neiti ei vedä oikeastaan yhtään. Silloin remmi voi kiristyä hetkellisesti, jos näkee jotain mielenkiintoista, mutta aika helposti tytsy palaa ruotuun. Nyt teini-iän kynnyksellä on alkanut ulkona liikkua mörköjäkin! Enemmän kuin pikkupentuaikana. Vastaantulevat ihmisetkin on hirveitä hirviöitä toisinaan! Etenkin ne, joilla on huomioliivit! Tästä huolimatta; ohitukset sujuu ainakin vielä suhtkoht hyvin. Mitä nyt välillä joutuu hakea neidin huomiota enemmän, mutta tähän saakka se on kuitenkin onnistunut.

Vapaanaolokin sujuu; Frini pysyy sopivan välimatkan sisällä, ei lähde edes Awan ja Hetan mukana kauemmas.. Vaikka mun puolesta voisikin, kunhan käskystä tullaan luokse. Luoksetulo onkin tällä hetkellä ehkä noin 80%:n varmaa. Se taitaa olla tämä "teini-ikä", joka pistää neidin välillä testailemaan ja vänkyröimään. Korvien katoaminen taitaa kuitenkin "kuulua asiaan"?
Välillä Frini myös tosiaan testaa tuon luoksetulon suhteen; voi käydä metrin päässä ja sitten lällättelee "etpäs saa mua kiinniiii!".. No siinähän sitten juokset. Jos ei tule mukaan, niin jääköön matkasta.. Tämä on kummasti auttanut, kun "mamma ihan oikeesti jättää", jos luokse ei tulla, kun käsketään ;P

Mitäs sitten vielä? Sisäsiisteys? Se on jo hyvällä mallilla, että jos pissat/kakkat tulee sisälle (onneksi enää harvoin), se on vain omaa typeryyttäni, kun en tajua viedä ulos vaikka koira pyytää: tulee luo ja käy ulko-ovella. Joskus tuota on vaikea kyllä huomatakin ja sisäistää, että tuo tosiaan pyytää ulos tuolla tavalla. Yöllähän en tämmöistä huomaa, mutta harvemminpa öisin enää mitään vahinkoja on sattunutkaan. Yöt siis jaksaa pidätellä hyvin ja ulos päästyään pissaakin samantien.

Noin 7kk (10.10.2013)

Sosiaalisuus - Kaikkien kanssa tullaan toimeen eikä edes provosoiduta, jos toinen vähän isottelee. Frini osaa tuon koirien kielen hienosti. Jos vertaan Awaan, niin Frini on huomattavasti tasapainoisempi hurttimus kuin Awa. Awa turvautuu useimmiten hampaiden näyttelyyn/ärräämiseen, jos tuntee olonsa epämukavaksi toisten koirien seurassa. Se on epävarma. Frinillekin on muutamia kertoja hampaitaan näytellyt ja murissut, mutta Frini ottaa sen tyynen rauhallisesti - katsoo Awaa ikäänkuin "alaspäin", että "oles nyt siinä ärisemättä" ja tällä tyylillä Awa lopettaakin.. Liekö se on niin, että Frini tietää Awan ärräävän vain epävarmuuttaan?
Palatakseni vielä Friniin; niin nartut kuin uroksetkin on Frinille ok, toimeen tullaan ja kaikkien kanssa saadaan jonkinlaista leikkiä aikaan. Useimmiten semmoista jahtausleikkiä - juostaan LUJAA! Mutta kyllä tuo myös painii, jos kaverina on sellainen koira, joka tykkää painia. Leikkiessään neiti on aika hiljainen, välillä voi pari haukahdusta päästää, mutta siinä se.

Hoitotoimenpiteet sujuu hienosti. Tuo on ihan pikkupennusta lähtien ollut tosi helppo käsiteltävä - kiitos kasvattajan, joka on jaksanut pentuja pallotella ja sylitellä urakalla ♥
Kynnet leikattiin heti ekasta kerrasta lähtien rimpuilematta! Harjailuun totuteltiin lähes päivittäin; maassa kyljellään maaten - ensin harjataan toinen puoli ja sitten toinen puoli. Frini nauttii harjailusta - hyvä jottei nukahda siinä makoillessaan, kun sitä harjaan :D
Korvienpuhdistuskin onnistuu tuosta noin vain. Suihkuttelussa/pesussa yrittää alkuun vähän pakoon, mutta kun sen paikoilleen saan, niin siinä se pönöttää kivasti ja pesut onnistuu. Kuivaaminen ei aina ole niin mukavaa; takapään/selän kuivaaminen ei niinkään tuota ongelmaa, mutta niskan/kaulan/pään -alue on sitten haastavammat. Ostin tosiaan vähän ennen joulua meille Phoenix Zephir -turkinkuivaimen ja siihen pitää vielä totutella. Uskon, että kyllä sekin alkaa luonnistumaan ajan myötä.

Vähän reilu 8kk (25.11.2013)

Kaikenkaikkiaan Frini on kyllä oikein kelpo koirakaveri. Se oppii nopeasti, se osaa käyttää aivojaan (kyllä, sillä on aivot! :P). Agilityn alkeiskurssille meidän pitäisi päästä! Muuten olen ihan jumissa lajin kanssa, koska laji on sen verran uusi mulle(kin), että ilman pätevää kouluttajaa en edes tohdi alkaa koiralle opettamaan mitään, etten vain tee jotain väärin! Ollaanhan me toki käyty jo pentu-, pentuagility- sekä alkeisagilitykurssit, mutta kyllä me toinenkin alkeisagilitykurssi voitaisiin käydä ihan vain vaikka kertauksen vuoksi. Siitä tuskin mitään haittaakaan on.

Haaveissa myös TOKOn alkeiskurssi, josko sellaiselle päästyämme itsekin taas innostuis TOKOsta.. Nyt kun on ollut vähän mielenkiinto sitä lajia kohtaan jotenkin kateissa. Mitä nyt vähän ollaan jokaisen koiran kanssa harjoiteltu perusasentoa ja seuraamista. Awan kanssa vähän enemmän; paikkamakuuta ja luoksetuloakin. Estehyppy on unohtunut täysin. Katotaan nyt, josko sitä jossain kohtaa innostuisi vähän enempi..

Naksutintakin ollaan alettu opettelemaan. Itsellekin moinen kapistus on vielä varsin outo - tiedän kyllä periaatteen miten sitä käytetään, mutta enpä vain ole osannut alkaa sitä käyttämään mukana koulutuksessa.. Josko nyt sitten?

Vähän reilu 9kk (23.12.2013)

Frinin kanssa on ilo tehdä töitä, koska se on nopea oppimaan ja se tekee aina innolla. Myös palkkaaminen on helppoa, koska flikalle käy niin herkut, kehut, rapsutukset kuin leikkikin palkkiona. Paras palkka on ehkä kuitenkin leikki ja/tai herkku. Keskittyy pääsääntöisesti hyvin siihen mitä ollaan tekemässä ja jos keskittyminen herpaantuu, se on melko helppo saada takaisin mukaan. Ainakin tällä hetkellä :p

Juoksuja ei vieläkään kuulu eikä näy. Vähän jo toivoisin, että alkaisivat nyt eivätkä sitten kun olisi jotain agility-/tokokursseja alkamassa! Harvemminpa mä olen näin kovasti koiran juoksuja odottanut, mutta nyt.. Pliiiiiis Frini, menkkapyllyile jo!

Lassitytön kosto ja muita kuulumisia

Hupsista!
On vähän jäänyt tämä kirjoittelu, ku on ollu nyt niin kivan lämpimiä säitä, jotta aikaa on tullu vietettyä ulkona enemmän. Nyt on hyvä sauma kirjoittaa, kun kaikki kolme koiraa vetää sikeitä :P WARNING! Tästä tekstistä on tulossa pitkä....

No jospa sitä aloittais äitienpäivästä (12.5.), kun otettiin suunnaksi Maalahti. Menimme mumman luo, ja Frini pääsi mukaan, ja näki paljon uusia ihmisiä sekä n. 1v 5kk:n ikäisen labradorinnoutajauroksen, Rodin. Tehdessämme lähtöä kotiinpäin, Frini oli mulla sylissä ja mun silmät sattui osumaan sen selässä mönkineeseen öttiäiseen.. PUNKKI! Yök! Ei ollut vielä ehtinyt kiinnittyä onneksi, joten nappasin sen pois käsin, hyyyi mikä ällötys! Ikinä en oo koiristani punkkeja löytänyt, tämä oli ensimmäinen kerta kun semmoisen edes näin.. Valkosipulia on nyt laitettu ruuan sekaan, toivottavasti se auttaisi edes vähäsen. Aiempina vuosina siitä on saattanutkin olla tehoa, koska tosiaan niitä punkkeja ei koirista ole löytynyt..
Menomatkan matkusti takapenkillä minun ja siskoni kanssa ja virtaa olisi ollut, kun juuri heräsi unilta ennenkuin lähdettiin matkaan.. Pitihän sitä haukahdellakin hetkittäin. Kotiinpäin ajellessa minä istuin etupenkillä ja Frinin otin jalkatilaan, ja sinnehän se sitten nukahti lopulta. Alkumatkan pyrki koko ajan syliin, mutta eeeei. Sen paikka oli nyt jalkatilassa ;p Minä kurja en ottanu pientä lassityttöä syliin vaikka toinen ois kuinka päin tahansa siihen yrittänyt tunkea! Kurja minä, nih! >:)

Maanantaina (13.5.) lähdin työssäoppimaan ja Frini jäi tällä kertaa kotiin. Isseen tykönähän me koiruuksien kanssa siis majaillaan ja kotosalla oli myös siskoni sekä Awa ja Heta tietty, joten ihan yksistään pikkuneiti ei joutunut koko aikaa olemaan. Ainoastaan aamusta vietti yksikseen huoneessani n.1-2h, siihen asti siis kunnes siskoni heräsi ja päästi puikkiksen valloittamaan koko talon. Tässä siis tulee mukavasti harjoiteltua sitä yksinoloa, ettei opi siihen, että siinä on aina Awa ja/tai Hetakin "tukena ja turvana". Ja ihan hienostihan Frini jo osaakin olla yksin. Alkuun saattaa hieman haukahdella/vinkua, mutta melko nopeasti lopettaa. Ja porukoita täällä olen valistanutkin, että huoneeseen EI mennä, jos pentu vinkuu/haukkuu, vaan odotetaan, että se on pienenkin hetken hiljaa ja sitten vasta saa avata oven. Ihan mukavasti nuokin on asian oppineet. Koulutan siis ihmisiäkin samalla, hehhe ;p
Viime viikolla postilaatikkoon oli muuten kolahtanut tilaamani poskisoluharjat geenitestejä varten. Semmoista pientä nippelitietoa saa testillä mm. MDR1:stä, DM:sta sekä CEA:sta. Koska pentueen isä, Say Wuf Con Fuoco "Miro", on geneettisesti silmäterve, niin Frinilläkin on 50%:n mahdollisuus olla myöskin geneettisesti silmäterve. Yksi Frinin sisaruksista (SW I Can Win "Fami") onkin jo testattu geneettisesti silmäterveeksi. Suomessa tämmöisiä collieita on nyt siis 13 kappaletta, ja hienoahan on, että tässä suvussa niitä on ainakin kaksi ♥
Saa nähdä mikä Frinin tulokseksi tulee sitten, kun testin otan ja lähetän tutkittavaksi :)

n. 34cm / 6,3kg (9vko 1pv; 15.5.2013)

Tiistaina (14.5) Frini olikin mulla sitten taas mukana Puuhiksessa ( = työharjoittelupaikka) ja Heta myös. Yleistä riehumista ja pieniä koulutustuokioita leikin varjolla tänäkin päivänä, kuten muinakin päivinä tietty. Istua neiti osaa jo tosi kivasti, katsekontaktiakin ottaa mukavasti! Maahanmenon opettelu on vielä hieman alkutekijöissä, mutta kyllä sekin siitä. Paikoillaan seisomistakin treenataan ja ikäisekseenhän tuo pönöttää jo aikasta hyvin pieniä hetkiä. Lähetään pikkuhiljaa sitten pidentämään aikoja kaikissa asioissa. Liikaa en tietenkään tuolta vaadi, kaikki aikanaan ;)
Tänään käväistiin myös Kauhajoella ja Frini sai leikkiä 'poikaystävänsä' Patronin kanssa :)

Keskiviikkona (15.5.) treenailtiin katsekontaktia pennun kanssa ja rakennekuvaakin 9-ikäviikon kunniaksi otettiin. Samalla siis pönötysharjoituksia. Punnituskin tehtiin ja painoa oli 6,3kg sekä säkäkorkeutta n. 34cm nopealla mittauksella. Vertailin Frinin ja Awan kasvua keskenään ja Frini on nyt lähestulkoon sen kokoinen, mitä Awa oli 14-viikkoisena.
Torstaina (16.5.) saapui Frinillekin nimilaatta ja värinähän oli siis violetti. Laatta on luunmuotoinen. Ja nyt lyökin kirjoittelijalla ihan tyhjää.. Mitä muuta on tapahtunut? Aaaapuuva :D
Eeeei kai mitään sen kummempia näinä päivänä. Perjantaina (17.5.) Frini oli mulla Puuhiksessa mukana. Siellä se vain yleensä nukkuapussuttaa menemään, rankkaa tuo töissä oleminen ;p

Lauantaina (18.5.) kymmenen aikaan aamulla menin Puuhikseen hoitamaan kissalassa hoidossa olleet kissat + lääkitsemään niistä toisen (diabetes). Otin Awan ja Hetan mukaan, autoon en niitä voinut jättää, koska oli sen verran lämmin jo silloin aamusta, joten otin ne sitten sisälle asti mukaan. Hienosti ne odotti alakerrassa sillä aikaa, kun itse siivoilin yläkerran kissalassa. Tämän jälkeen käväistiin koirapuistossa, vartin verran ehkä oltiin. Koirat tekivät asiansa ja minä keräilin niitä sitä mukaan pussiin. Äiteenkin luona käväisin samalla reissulla. Isseen luo ajellessa päätin vielä käyttää koiria vähän kahlaamassa Pukarankoskella ja kotona maistui siansorkka jokaiselle koiruudelle.
Illallakin kävin kissalaa siistimässä ja kissan lääkitsemässä, tällä kertaa oli Frini mukana. Ilma oli jo sen verran jäähtynyt, joten Frini sai jäädä odottamaan autoon. Haukkuihan se siellä "Hitto sä jätit mut YKSIN!?" :D Kun palasin autolle, oli koiruus hiljaa ja makoili paikallaan rauhassa :)

Ai muuten, tällä kertaa EN jättänyt avaimia virtalukkoon ja koiraa autoon yksistään. Opin kantapään kautta, että niin ei kannata tehdä ;) .. Kävi tosiaan keskiviikkona hassusti, koska tein noin ja Hetan kanssa menin hetkeksi koirapuistoon. Heta pääsi vähän leikkimään kaverini bouvier-pennun kanssa sekä puistoon myös saapuneen russeli-nartun kanssa. Mutta tosiaan, palataanpas tuohon autoepisodiin. Frini tosiaan jäi auton takapenkille VALJAISIIN ja oletin sen alkavan NUKKUMAAN. Vaan mitäpä pian huomaankaan,; Frini pomppii etupenkeillä. Se pentele oli jotenkin ihmeellisesti saanut ittensä venkuroitua irti valjaista ja siirtynyt sitten penkkien välistä etupenkille tiirailemaan ulos. Noh, tässä vaiheessahan en vielä osannut edes odottaa mitään seuraavaa.. Palasin autolle ja tajuan, että ovet on lukossa.. Ja avaimet virtalukossa. HURRAA! Pienen lassitytön kosto on siis todella suloinen, kun jätät sen autoon YKSIN.. Siis miettikää nyt, YKSIN! Hirveetä pienen lassitytön mielestä! Tilanne oli aika huvittava, sillä Frini tapitti mua kuskin paikalta nappisilmillään iloisen näköisenä "jee sä tulit takas, mut hähää, etpäs pääsekään tänne! Mitäs jätit mut yksin!".. Onneksi ilmakin oli viileä; tuuli nimittäin tosi kylmää, joten kuumuutta ei onneksi tarvinnut pelätä. Silloin tilanne ei olis kyllä naurattanut yhtään.. Eikä koira tietenkään olisi silloin autoon edes jäänyt, jos olisi ollut lämmin sää..! Autoon sisälle pääsin vara-avaimen avulla, jonka sisko mulle sitten toi. Onneksi muistin mihin olin avaimen säilönyt ja se löytyi. Kiitokset siis siskolle :D

Eilenaamulla (su 19.5.) kävin taas kissat hoitamassa Kurikassa ja päivä menikin ulkona aurinkoa palvoessa. Vähän sitä tuli hipiäänsä poltettuakin, kun ei kaapeista löytynyt aurinkorasvaa.. Ja meikäläinen ku palaa niin hemmetin helposti.. En sentäs keitetyltä ravulta näytä onneksi ^^'
Illalla yheksän aikoihin käväisin heittämässä vielä pienet lenkit koirien kanssa yksitellen. Ensin vuorossa oli Awa, jonka meno alkumatkasta oli jotain ihan järkyttävää! Kiskoi, ei kuunnellut, jumitti... -.-' Onneksi mun kärsivällisyys voitti ja hermot piti! En sietäny tuon kettuiluja yhtään ja vähitellen se alkas palaamaan ruotuun. Sitten se meno olikin ihan toisenlaista, saatoin olla jopa vähän ylpeä tytöstä, kun mentiin niin hianosti! Kesken kävelyn sanoin käskyn "maahan", hetken koira katsoi, että "mitä, sanoitko maahan?" ja sitten se teki työtä käskettyä. Pysyi hienosti ja tuli luokse heti käskystä, wau ♥
Toisinaan muuten päästän Awan jo pihaovestakin ilman remmiä pihalle täällä isseen tykönä; se juoksee aina suoraan takapihan aitaukseen mikäli siellä portti on auki. Jos portti on kiinni, se jää odottamaan siihen eteen, että portti tullaan avaamaan. Aitauksessa on selkeesti sen mielestä aina kivaa, kun se sinne niin innoissaan menee ^_^
Hetan kulkua lenkeillä moitin sen verran, että se pitäisi saada pysymään vasemmalla puolellani, monesti meinaa siksakata mun edessä puolelta toiselle ja mä en tästä tavasta tykkää yhtään sen takia, koska välillä noita isompiakin teitä pitkin joudutaan menemään, niin olisi turvallisempaa kun koira pysyisi koko ajan vasemmalla (ojan) puolella.
Frinin kanssa kierrettiin ihan vain semmoinen 100-200 metrin 'lenkki'. Totuteltiin vähän kulkemaan tiellä remmissä ja siihen, miten ollaan, jos vastaan tulee autoja tms. Kuollut kyykäärmekin tiellä muuten oli, yök! Onneksi oli kuollut.. Sydän pomppas jo siitäkin kurkkuhun, jotta en tierä kuinka lujaa olisin peljästyny jos se olis ollu elävä..! Hrr. Kovasti Frini ois tahtonu kattomaan mikä liiskaantunut lelu se siinä tiellä makoilee, mutta ehheeei päässyt. Kylmät väreet menee, kun vaan ajattelenkin sitä matelijaa, hyi..... Tallustellessamme rennosti eteenpäin, jyrähti ukkonenkin melkoisen lujaa! Itse pysyin tyynenä; kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Frini vähän säikähti ja ihmetteli, että "mikä ihme se oli!?". Korvat luimussa ja häntä pikkuisen koipien välissä se hieman puikkelehti ympärilleen katsellen, mutta aikasta nopeastihan tyttö palautui järkytyksestään ja jatkoi tepasteluaan muina tyttöinä. Hetken päästä se ei edes muistanut koko asiaa. Onneksi Awa eikä Hetakaan pelkää ukkosta/raketteja, niin eivät ainakaan lietso pelkoa ja "opeta" Friniäkin pelkäämään.

Tänään (ma 20.5.) jälleen työharjoittelussa Frini mukana. Ennen kuin menin kotiin, kävin pennun kanssa Halpa-Hallin edustalla vähän totuttelemassa ihmisvilinään; oli lapsia, vanhuksia, aikuisia naisia ja miehiä, polkupyöräilijöitä.. Aluksi ihmetteli, että mihin me oltiin oikein tultu, mutta nopeesti reipastui. Seisoskeltiin paikoillamme varmaan 10min, ja neiti laittoi jo maatekin rennosti. Monen ihmisen suusta kuuli kehuja pennusta "voi kuinka suloinen, ihana pentu, katto ku pieni!" jne.. :D Muutama jopa pysähtyi oikein juttelemaankin ja kyselemään pennun ikää ja rotua. Yhdellä ihmisellä oli aikoinaan ollut myös collie. Muun muassa tällainen hauska pieni keskustelukin käytiin;
Kysyjä: "Mikä rotu tämä on?"
Minä: "Pitkäkarvainen collie"
Kysyjä: "Onko se sama kuin lassie?"
Minä: "Joo kyllä, tää on lassie :)"
Kysyjä: "Aa okei, en tienny että niitä on tuonkin värisenä"
:D Hienosti meni ensimmäinen tutustuminen isompaan ihmisvilinään. Mitäköhän sitä keksisi huomiseksi ^_^
Tuossa illalla rapsuttelin Hetaa ja sattumalta osui sormet sen päässä johonkin pienehköön "pattiin". Ensimmäisenä mieleen tuli punkki, mutta ei ollut punkki. Saksin karvoja pois pikkuisen, että näin kunnolla, mikä ihme se oli... Rupi, joka oli puoliksi jo irronnut.. Nyppäsin sen irti ja desinfioin alueen. Nyt on Hetalla sitten pieni pälvikalju! ^^'
Awan kanssa tokoiltiin takapihalla, palkkana pallo ja sehän toimi! Oli ihan liekeissä koko koira! Mikä sitä vaivaa? :D Seurasi kivasti, toki vähän lähempänä olis saanu olla, mutta mulle tuo seuruu kelpasi tällä erää! Katsekontakti oli hiano! Maahankin meni sukkelaan, kun käskyn heitin ilmoille ja paikalla pysyi niin kauan, että vapautin. Upeeta! ♥

Päädyinpäs muuten selailemaan Kennelliiton sivuja ja sieltä kohtaa "pentunäyttelyt 2013". Kokkolassa olisi pentunäyttely lokakuun 6. päivä ja mietiskelin, että pitäisiköhän ilmoittautua sinne. Kokkolaan ajaisi tästä noin 2h, eli ei mikään kovin pitkäkään matka olisi. Kaverinkin tahdon sitten mukaan, jos sinne lähden, joten *VinkVink!* ;)
Mentäisiin vielä niukin naukin 5-alle 7kk:n ikäisten luokkaan silloin. Viimeinen ilmopäivä 11.9.2013, joten onhan tässä vielä aikaa miettiä, mennäänkö vaiko ei ;p Hyvähän tuollaisessa olisi harjoitella, mätsärien lisäksi :)
Ja vielä täytyy mainita, että päästiin muuten sinne Fiiliksen pentukurssille, joka siis alkaa 18.6.2013 :) Innolla odotan! Pentuagilityäkin olen mietiskellyt. Itsehän oon ihan aloittelijan saappaissa tässä(kin) lajissa, joten tuollainen kurssi/luento voisi olla ihan hyvä näin alkuun. Katsellaan sitä kuitenkin vähän myöhemmin :)

Mätsäröintiä

Noin se viikonloppu vain meni ja ihan liian nopeesti.
Perjantaina saavuttiin Tuuriin joskus viiden paikkeilla ja Awa oli heti kuin kotonaan. Se ei yhtään arkaillu uutta paikkaa. Joskus kahdeksan jälkeen lähdettiin ystäväni Krissen ja hänen veljensä kanssa Kuortaneelle kattomahan Sami Hedbergiä, joka muuten halus ihan välttämättä keikan päätteeksi yhteiskuvaan:

Awa jäi yksikseen Krissen asunnolle ja kun tultiin takaisin joskus aamuyöstä, se oli ollu nätisti koko ajan. Omalta pediltään se nousi venytellen ja häntä vispaten. Kävin sen vielä pissattamassa ja sitten mentiin nukkumaan. Hienosti se vain olikin koko viikonlopun ajan. Tohdin siis toistekin lähteä sen kanssa matkustelemaan :D

Tänään käväistiin myös mätsärissä Alavudella. Isojen koirien luokassa oltiin vaikka joku meinasi, että eikö Awa kuuluisi pieniin koiriin, mutta ei.. Awalla on säkää 47cm ja säkäkorkeudeltaan alle 45senttiset koirat kuuluvat pieniin, joten isoihin Awa siis kuului.. Aika rajoillahan Awa kyllä on, mutta isoihin se kuitenkin menee ;) Tuloksena meillä oli tällä kertaa SIN ei sij. mutta ihan tyytyväinen oon kyllä tyttöön. Seisoi ihan kivasti ja kyllä se hetkittäin ravasikin mukavasti. Kuitenkin ravaamisessa on vielä petrattavaa, kuten tuomarikin sanoi, että sitä voisi harjoitella vielä :) Seuraavaksi kuvia tältä päivältä (mätsäristä ja Krissen luota):

Tähän loppuun vielä kotona otettu seisotuskuva:

47cm / 14,0kg (1v 4kk 2vk 6pv )

Puistoilua & metsäilyä

Heräsin aamulla puoli kymmenen aikoihin siihen kun siskoni soittaa, että ehdinkö hakea hänet koulusta, kun oli päässyt jo ja linkka olis lähteny vasta kolmen tunnin päästä. No ei siinä auttanut muu kuin kilttinä siskona pukea pihavaatteet päälle, juoda nopsaa aamukaffit (minähän en kotua mihinkää lähäre, ennenku oon saanu aamukaffeet! :D), laittaa koira autoon ja lähteä ajelemaan kohti Seinäjokea. Koiran olisin toki voinut kotiinkin jättää, mutta ajattelin, että käydään Sahkun koirapuistossa mikäli siellä ei oo ketään. Ja siellä ei ollut, joten päästiin vähän rallittamaan sinne. Ai että Awa nautti kun sai juosta siellä ja hajujakin oli niin paljon, ettei tienny minne suuntaan olisi suunnistanut ensimmäisenä! :)
Puolisen tuntia Awa juoksenteli, mutta sitten alkoi tylsistymään, joten lähdettiin kotiin. Kotimatkalla käväistiin siskon kanssa Tokmannilla nopeasti hakemassa Awalle parit luut nakerrettavaksi ja Awa jäi siksi aikaa odottamaan autoon. Vähän se ulisi meidän perään "perkeleet, miks jätittä mut tänne?!", mutta hiljeni ennenkuin päästiin edes kauppaan sisään ja hiljaa se olikin kun siskon kanssa tultiin takaisin autolle :)

1v 3kk 3vko 5vrk ;)

Vähän myöhemmin päivällä käytiin sitten metsäilemässä ja ehkä noin tunnin verran tarvottiin menemään. Alkumatkan koira oli mulla flexissä, että pääsee vähän kauemmas kuin parin metrin päähän. Noin puolessavälissä lenkkiä rohkaisin sitten mieleni ja päästin Awan irti ja hienostihan se meni! Aiva yllätyin miten kivasti se pysyi! Toki välillä lähti kauemmas, mutta tuli kyllä melko pian sitten käymään vierellä ja taas lähti :) Mulla itsellä ei vain oo tainnu aiemmin olla tarpeeksi luottoa koiraa kohtaan, enkä sen takia oo aiemmin tohtinut päästää sitä irti kovinkaan helposti, mutta enköhän jatkossa uskalla paremmin, kun nytkin meni noin upeesti! ^_^

Stressiä Buranasta ja uusien aktivointien keksimisestä..

Noniiiin, nyt olis sitte Awallaki 10kuukautta (ja 2pvää) ikää mittaris, kyllä tuo aika menöö lujaa, tottavie! :D
Eipä täs ny taas olla mitää hurjempia tehty; perus lenkkeilyä tietysti ja hei, muutama onnistunut toisen koiran ohituskin ollaan tehty! Jeij, kyllä tää tästä ^^' Tosin tuon remmissä kiskomisen kun sais vielä kokonaan loppumaan! Seinäjoen koirapuistossa ollaan pari kertaa käyty, samoin tuossa läheisellä tennishäkillä. Metsässä ollaan silloin tällöin käyty rämpimässä.

Sain töitä pariksi kuukaudeksi, niin Awa joutuu nyt olemaan päivisin yksin noin 6-8h. En millää meinaa keksiä sille uusia aktiviteettejä. Piilottelen raksuja ympäri huushollia ja Awa saa niitä sitten etsiä.. Se on kyllä sille jo ihan liian helppoa vaikka yritän joka kerta laittaa vähä eri paikkoihin niitä raksuja.. Samoin jätän raksuja aktivointipalloon, jonka se myöskin tyhjää melko nopeasti. Oliskohan kellää mitää hyviä ideoita mitä vois aktiviteetiksi jättää kun koira on yksin...? Ehdotuksia otetaan vastaan! (:

Tällä hetkellä mä vähän täällä panikoin (toivottavasti turhaan!), koska kun tulin päivällä töistä kotiin (joskus kolmen jälkeen), oli koira yksin ollessaan pemmastanut pikkuveljeni yhden vaatelaukun eteisen lattialle. Noh, enpä sit alkanu niitä heti siinä keräileen vaan tyrkkäsin rojuja vaan jalalla vähän sivummalle ja ootin, että veli tuli kotiin ja se sai sit ite kerätä vaatteensa pois laattialta, koska oon sille miljoona kertaa sanonu, että vie laukkunsa turvaan.. Awalle kun on tullu taipumusta keksiä kaikkea omaakivaa yksinollessaan (kuten esim. järsiä listoja...).. No satuin sit kuitenki havaitseen, et lattialla oli muutama Burana200:nen! Awa oli niitä vissiin suussaan ainaki pyöritelly, ku olivat semmosia imeskellyn näkösiä :s Oon täs ny tarkkaillu koiraa jatkuvasti, mut aiva normaalilta se vaikuttaa (ei oo oksennellu, eikä ripuloinu tms. mitkä viittais siihen, että olis syönyt niitä).. Huhtoo ku mielipuoli tuon vinkulelunsa kans, niinku yleensä.
Toisaalta ei Awa kyllä matolääkettäkään vapaaehtoisesti syöny, vaan jouduin sen väkisin tyrkkäämään sen kurkkuun ja pitämään kuonosta kiinni niin kauan, että se sen lääkkeen nielaisi.. Toivottavasti ei oo nuo Buranatkaa kelvannu! :|
Mutta jos se on niitä syöny, nii siitä on jo ainaki noin 5tuntia, et kai se olis jo jotenki vaikuttanut?

Muoks 12.10.2011 : Pelkällä säikähdyksellä selvittiin! :)

"Kyllä, Teidän Korkeutenne" :D (Vili-seropi & Awa)

9kk 2vk 4pv

10kk

10kk

Olen söpö, haittaakse?

10kk

Niiiiiin hyvää puuta..

Santavuorella "hirvimettällä" ;) 15.10.2011

Reipas metsä- ja peltolenkki kauniin syksyisessä säässä :)
16.10.2011