Awa-rakas, tänään olisi ikää tullut vasta neljä vuotta täyteen. Ikävä on järkyttävä. Väistämättä tulee välillä ajateltua, että miten jonkin asian olisi Awan kanssa tehnyt ja miten Awa olisi käyttäytynyt, olisiko se jo osannut jonkin (rally)toko-liikkeen jne. Sattuu kauheasti ajatella ja miettiä, mitä kaikkea meiltä jäi yhdessä kokematta ja tekemättä. Matka jäi liian lyhyeksi, mutta se oli sitäkin antoisampi ja opettavaisempi.
Niillä tiedoilla ja taidoilla, mitä Awa mulle opetti, osaan jatkossa suhtautua elämään paremmin. Ainakin musta on tullut kärsivällisempi ja pyrin käyttämään hyväkseni jokaisen hetken, enkä luota liikaa tulevaisuuteen. Carpe Diem.
