11. luukku: Piikun muistolle ♥

Kuva otettu 11.12.2011

Piiku oli koira, joka ei koskaan valittanut mistään. Sille kaikki oli aina ok, kaikki oli aina hyvin. Edes sen korvatulehdus ei sitä juurikaan hetkauttanut. Se ei valittanut.. Vaikka välillä jopa toivoinkin, että se olisi kertonut, että sattuu..
Välillä sitä tulee kamala ikävä, mutta asiasta pystyy puhumaan jo ilman itkeskelyä. Nyt tietää, että sen on hyvä olla; sillä ei ole enää kipuja.
Tänään Piiku olisi täyttänyt 13 vuotta.

Piiku oli aika itsepäinen, teki toisinaan niinkuin sitä itseään huvitti. Toisaalta, se myös oli kaikille kiltti.. Joskin vieraat ihmiset piti ensin haukkua ja meni jonkin aikaa ennenkuin se uskaltautui vieraita tervehtimään. Mutta sitten kun uskaltautui, alkoi häntä heilumaan. Tai pikemminkin se meni niin, että häntä heilutti koiraa eikä koira häntää :')
Lenkeillä se kiskoi aluksi aika mahdottomasti, mutta pikkuhiljaa alettiin päästä yhteisymmärrykseen siitä, miten remmissä kuului käyttäytyä. Vastaantulevat koirat haukuttiin, ellen ehtinyt sanomaan "nätisti" ennenkuin Piiku huomasi koiran. Ikinä se ei kuitenkaan vihaisesti murissut kenellekään, ei koirille eikä etenkään ihmisille. Jos se pääsi tutustumaan toiseen koiraan, se oli vain hyväntahtoinen. Semmoinen kaikkien kaveri loppupeleissä vaikka alkuun antoikin itsestään ehkä erilaisen vaikutelman.
Se vain oli niin mahdottoman rakas jästipää ♥

Tänään sytytän kynttilän Piikun muistolle ♥