Seinäjoen Ryhmikseen ilmoittauduttu!

Nyt on Frini ilmoitettuna maaliskuun 9.päivä olevaan Seinäjoen ryhmänäyttelyyn. Tuomarina pitkäkarvaisilla collieilla toimii suomalainen Jaana Hartus. Kyseessähän on siis meidän ensimmäinen virallinen näyttely, mutta mitään suurempia odotuksia ei ole. Pääasia, että menisi kehäilyt omalta osaltamme hyvin. Mennään hakemaan kokemuksia ja viettämään kiva päivä tuttavien seurassa! :)

Frini toisessa mätsärissään Nurmossa 28.7.2013 ~ Pentujen PUN2 ☺

Sunnuntaipeltoilut & Frinin ekat juoksut!

Lähdettiinpä kivan ilman kunniaksi peltoilemaan pitkän kaavan kautta. Tarvottiin pellolla niin kauan, kunnes hämärä ajoi meidät pois. Kivasti nuo koiruudet pysyy irti ja riekkuvat toistensa kanssa. Mitä nyt välillä saa Friniä vähä toppuutella, ku meinaa kiskoa Hetua hännästä vähä turhan lujaa :D Muuten kyllä leikit menee hyvin yksiin ja pääasiassa nuo tykkää juosta lujaa! Välillä painitaan pieniä pätkiä ja sitten taas juostaan!

Kamerakin oli joukossa, mutta koneelta kun kuvia sitten katselin, niin huomasin, että asetukset on ollu päin persettä.. Eli eipä niistä kuvista onnistunut oikeastaan yksikään.... Pakko kuitenkin laittaa tähän edes pari jotenkuten "onnistunutta" kuvaa, ettei tuu ihan tylsä ja kuvaton postinki :')

Ja vaikka tuossa aiemmin kehuinkin, miten hyvin koirat pysyvät irti, niin pitäähän niiden välillä jotain tempauksiakin kehittää; nimittäin noin kymmenen minuuttia viimeisimmän kuvan ottamisesta, palattiin takaisin pellolle ja Heta päätti lähteä humpuuttelemahan johonkin ja olikin hyvän aikaa poissa näkyvistä. Käveltiin Frinin ja Awan kanssa kotiin ja olin lähtemäs kattomaan näkyiskö Hetaa ja näkyihän se. Siinä pihassahan se tepsutteli ja tuli heti sisälle kun oven avasin. Meirän pieni maailmanmatkaaja ja oman tiensä kulkija... :'D

Missään vaiheessa mulle ei tullut sellaista paniikkia, että "apua, nyt se karkas eikä sitä löydy".. Luotin siihen, että se tulee kyllä takaisin ennemmin tai vähän myöhemmin, ja niinhän se tekikin. Tajus vissiin, että se jää matkasta jos ei seuraa missä mennään :')

Loppu hyvin, kaikki hyvin ;)

Kotona huomasin, että Frinin persus vuotaa.... Sillä on siis ekat juoksut! Tätä oonkin jo vähän osannut odottaa, koska se on viime aikoina ihmetellyt peräpäätään ja Patron-beussikaverikin oli ihmeellisen kiinnostunut Frinistä viimeksi kun nähtiin. Onhan ne nyt tykänneet toisistaan aina ja leikkineet keskenään, mutta nyt Patron oli joka välissä nuuskuttelemassa Frinin peräpäätä..
Mutta viimeinkin ne alkoi! Juuri sopivasti, kun vielä ei ole mitään kurssejakaan alkamassa tms.
Ensi viikonloppuna olis Maalahdessa mätsärit, mutta Frini jää varmaankin kotiin siksi aikaa ja lähdetäänkin vain Hetan kanssa kehäilemään :)
Awa jää taas viikoksi isäni luo, koska se on täällä "maalla" omakotitalossa PALJON rennompi kuin rivarissa. Silloin kun asuin rivarikaksiossa, se oli ihan ok, minkä luulen johtuvan siitä, kun kaksio ei ollut ihan parkkipaikan vieressä ja sinne ei kuulunut kaikki äänet. Awa reagoi noihin ääniin aika herkästi ja on heti vahtimassa, kun kuulee jotain mielestään epämääräistä. Yksiö on aivan parkkiksen vieressä, ja sinne kuuluu ihan kaikki äänet sieltä ja kun ihmisiä ramppaa ikkunan editse edestakaisin, niin johan tuo on korva tarkkana koko ajan.. Niinpä Awa on nyt ollut parisen viikkoa täällä isän luona "lomalla" ja hyvin se täällä viihtyy. Eipä tartte koko aikaa stressailla ääniä! Kyllä mä sen tuonne yksiöönkin taas otan sitten jonkun ajan päästä ja katsotaan, että miten sujuu. Tällä hetkellä tämmönen järjestely vain on parempi meille kaikille :)

Kesähaaste; Mission28

Palattiinpa tämänkin haasteen pariin viimein :D Tänään aikani kuluksi nappasin siis lavastetun kuvan Friigenistä (Frinistä siis :P). Tai pyh, tuo mikään lavastettu ole, tosi juttu hei. Mun palkintoporsas.. Eeeeiku... ;p

ERI ROP BIS2  :D

Tehtävät:
1. Raaputushetki
2. Uuden tempun opetteleminen
3. Harjaustuokio
4. Normaalia pidempi lenkki
5. Jos meillä on jokin yhteinen ajanviettotapa, tänään toteutamme sitä
6. Kokkaan koiralleni tänään jotakin
7. Hierontatuokio
8. Hampaidenpesupäivä
9. Herkkupäivä
10. Nostan koirani syliin, painoi se sitten miten paljon tahansa
11. Koirapuistoilua
12. Otan koirastani tänään jonkun lavastetun kuvan ja julkaisen sen tässä postauksessa.
13. Kunnon leikkihetki
14. Vapaana juoksuttelua
15. Esineen heittelyä
16. Esiintymisen (nlyt, mätsärit) harjoittelemista
17. Vanhojen temppujen kertaaminen
18. Leikataan kynsiä tänään, jos niissä on jotakin leikattavaa.
19. Tänään lenkitän koiran eri puolella tai muuten eri tavalla kuin yleensä - vaihtelun vuoksi
20. Otan kuvan koirastani mahdollisimman kauniissa paikassa ja julkaisen sen tässä postauksessa
21. Malttiharjoitus, vaadin koiraani olemaan 2min ajan aloillaan joko istuen, maaten tai seisten
22. Tänään testaan koirani reaktioita eri sanoille. Sanon niin monta koiraani innostavaa sanaa kuin mahdollista, ja lasken kuinka monen kohdalla sen korvat nousevat pystyyn (tai koira muuten osoittaa selkeästi erityistä kiinnostusta ja huomiota). Koirani reagoi [] sanaan.
23. Heitän koiralleni tänään niin monta namia ilmaan, että se saa ainakin yhden kopin.
24. Keksin anagrammin koirani nimestä. Jos en muuten keksi, käytän apuna Lintukotoa.
25. Takkuja? Ei hätää, tänään selvitellään mahdolliset takut
26. Nakkaan koiralleni jonkin aktivointilelun
27. Piirrän koirani tassun ääriviivat paperille ja julkaisen kuvan tässä postauksessa
28. Treenaamme tänään tosissamme jotakin lajia
29. Asetamme harrastus- tai muut tavoitteet loppukesälle
30. Halaan tänään koiraani :--)

Heijastinliivit!

Nyt on jokaisella koiruudella oma heijastinliivi! Tosin aluksihan haaveilin Awalle ja Hetalle Hurtan heijastinliivejä, mutta sitten sattuikin Paimenlauman blogissa olla myynnissä pari heijastinliiviä 4€/kappale. Laitoin heti viestiä, ja kyselin tarkemmin mittoja ja kävi niinkin hyvin, että liivit oli niin Awalle kuin Hetallekin juuri sopivan kokoiset! Ja niin tuli kaupat tehtyä. Leena pääsi ylimääräisistä heijastinliiveistä eroon ja minä sain koirilleni sopivat liivit. Ja plussana tietysti; säästin vähän rahaa nyt, kuin jos olisin mennyt ostamaan ne Hurtan heijastinliivit, mitä alunperin meinasin. Hyvä näin! :P

Jo viime vuoden marraskuussa kirjoittelin Frinin kyynärpäiden kohdalla olevista nestepateista, ja nyt tuossa muutama päivä sitten niitä taas tunnustelin, niin ne ovat lähestulkoon hävinneet! Vasemmassa kyynärässä tuntuu enää ihan pieni nestekertymä ja oikeassa vähän enemmän, mutta sekin on jo huomattavasti pienempi, mitä alunperin oli..! Ehkä ne siitä häipyy pikkuhiljaa.. Missään vaiheessa eivät ole tosiaan koiraa millään tavalla häirinneet (ei ontumista, aristelua tms.), joten en ole nähnyt sen kummempaa syytä lähteä käymään eläinlääkärissäkään. Lääkärissä oltaisiin tottakai käyty, jos jotain oireita olisi tullut, mutta kuten jo sanoin, sellaisia ei ole ollut.

Ps. On se muuten erittäin ihanaa käydä koirien kanssa näin iltapimeällä lenkillä, kun alkavat haukkua pimeyteen.. Ja itse et näe siellä mitään.. Niinpä: Dog barks at nothing - keep telling yourself that....

Hännänheiluttajilla oma kohtaamispaikka

Me ollaan julkkiksia Frinin kanssa, siis ihan älyttömän suuria julkkiksia! ;D Meistä oli kuva Kurikka NYT -lehdessä, kun oltiin koirapuistoilemassa eräs joulukuinen(?) päivä ja puistosta kirjoitettiin lehteen pieni juttu. Tässä nyt seuraavaksi se kirjoitus:

HÄNNÄNHEILUTTAJILLA OMA KOHTAAMISPAIKKA

Kurikassa huomioidaan myös ihmisen parhaat ystävät. Karvakorville on oma aidattu puisto keskeisellä paikalla kaupunkia.

Kuntalaisaloitteen koirapuistosta muutama vuosi sitten tehnyt Tiia tunnustaa yllättyneensä, kuinka mallikkaasti puistosta tuli totta. Keskustassa Paulaharjuntien ja Kärrytien risteyksessä on koirille ja heidän omistajilleen upa kohtaamispaikka.

- Koirapuisto on todella loistava paikka jo sosiaalisille koirille temmeltää toisten kanssa. Isoille ja pienille koirille on varattuna omat aitaukset, joten kaikenkokoiset koirat voivat tulla tänne peuhaamaan, hän kehuu.

Yleisestä koirapuiston hoidosta huolehtii Kurikan 4H-yhdistys. Luonnollisesti jokainen koiranomistaja korjaa oman koiran jätökset pussiin, joten paikka on aina hyvässä kunnossa. Nyt kun puistoon tuli valaistus, siellä kelpaa peuhata iltasellakin.

Tiia toivoo, että myös uusi koiraväki uskaltautuisi testaamaan puistoa. Mitä enemmän koiria on paikalla, sitä paremmin voidaan lemmikkejä sosiaalistaa toisille karvakorville. Yksinäinen koira ei juuri puistosta hyödy.

IMUA MYÖS NAAPURISTA

Koirapuistosta iloitsee myös Mari, joka tapaa piipahtaa Largo-koiransa kanssa siellä seurustelemassa samanhenkisten kanssa. Tällä kertaa puistossa vieraili myös nuori Frini-koira naapurikaupungista Kauhajoelta emäntänsä Miran kanssa.

- On todella hienoa, että Kurikassa on tällainen koirapuisto. Varsinkin nyt, kun olen työharjoittelussa Ilmajoella, on tänne puistoon lyhyt matka, Mira toteaa.

Koiraihmiset ilmoittelevat puistotreffeistä Facebookin avulla. Julkinen ryhmä on nimeltään Kurikan koirapuisto. Lisäksi voi liittyä suljettuun Kurikan koiramiitti -ryhmään, joka on tiiviimmin yhdessä toimivien koiraharrastajien kerho.

Tiia haaveilee, että Kurikassa toimisi tulevaisuudessa myös koiraihmisten oma yhdistys. Toistaiseksi ei ole löytynyt riittävän aktiivisia vetäjiä.

- Koirapuisto kaupungissa on hyvä alku. Nyt toiminta ei ole ainakaan kokoontumispaikasta kiinni, hän toteaa.

"Mitä enemmän koiria on paikalla, sitä paremmin voidaan lemmikkejä sosiaalistaa toisille karvakorville" -Tiia-

Tallikavereita!

Treffattiin tänään Frinin kanssa Seinäjoella tallikavereita ts. paria pitkäkarvaista collieta; Maxia (Salenan Peppy Papa's Pocket) ja Wandaa (Fridens Eva Langoria of Trevery) sekä tietenkin omistajaansa Annia koirapuistoilun ja kaffittelun merkeissä. Oli mukava kyllä tavata, kiitos Annille kun otti yhteyttä! Hyvin tultiin juttuun, oli oikein mukavaa rupatella toisen collieihmisen kanssa ja vertailla miten samanlaisia Max & Frini on ja sitä miten erilaisia Wanda & Frini on :D Muuten; Frinillä ja Maxilla on mm. samat isänisät (Julian's Mist Las Vegas) ☺

Täytyy kyllä nähdä tätä porukkaa toistekin! :)

Frini, Wanda & Max

Mukana Riemuloikan & CandyCanen arvonnassa

Menkäähän osallistumaan:

Arvonta

Meillä on LUNTA!

Kyllä, meilläkin on lunta! Sitähän ei tähän päivään mennessä ole kukaan vielä itse huomannutkaan. Pakkastakin on ollut ihan mukavasti, kirpeitä kelejä! Mutta siitä huolimatta tulee ulkoiltua kyllä paljon mieluummin kuin vajaan viikon takaisessa kurakelissä.

Tänään pakkasasteita oli aamusta -25⁰C, vähän se siitä sitten lauhtui. Päivällä pakkasta oli noin -17⁰C. Yhden aikaan käytiin metsälenkillä Frinin & Hetan kanssa ja nappasin kamerankin mukaan pitkästä aikaa. Hetalle takki päälle ja menoksi, hyvin tarkeni jokainen. Jopa minä. Nyt niitä kuvia:

Wannabe-German shepherd (10kk ~ 55,5cm / 18,6kg)

Olet kaikki mitä halusin ♥

7½vko (4.5.2013)

Aletaan lähestymään "maagista" yhden vuoden ikää Frinin kanssa. Jestas!

Tytöstä on kehittynyt ihan hyväpäinen ja kivan näköinen pehkonalku. Massaa kun vähän tulee vielä iän myötä lisää ja tuo karva tuosta pikkuisen kasvaa ja väri puhdistuu, niin oikein kaunis lassityttö se ainakin omaan silmään on. Vaikka eipä tuo turkin värin "likaisuus" minua haittaa yhtään. Ainut missä se vaikuttaa on näyttelyt, mutta samapa tuo. Ei tuo pääsääntöisesti näyttelykoiraksi tullutkaan, vaikka näyttelyissä silloin tällöin käydäänkin.

Yksinolot sujuu nykyään ihan hyvin vaikka alkuun kovasti pitikin haukkua jos jäi yksin.. Sisälle palasin vasta sitten, kun pentu oli hiljaa pienenkin hetken. Nykyäänkin vielä haukahtelee muutaman kerran yksinjäädessään, mutta melko nopsaan hiljenee.

Tuhotöitä Frini ei juurikaan ole tehnyt *kopkop*. Mitä nyt halusi, että siirryn nykyaikaan puhelimen suhteen ja tuunasi vanhan puhelimeni niin, että näytöstä ei näe mitään. Soittaa yms. sillä kyllä pystyy, mikä tosin on melko hankalaa tuon näytön takia. Mutta omapa oli vika; pennulla oli tylsää ja puhelin oli ulottuvilla, tottakai siihen piti hampaitaan testata! :D
Tuhotöistä vielä; muutamat kengänpohjalliset ovat saaneet uuden muodon neidin käsittelyssä myös. Itse kengät on kuitenkin aikalailla pysyneet ilman hampaanjälkiä vaikkakin Frini on tykännyt niitä kuskailla paikasta toiseen. Isseen tykönä olkkarin tapeetit ei neitiä miellyttäneet, vaan hän päätti nousta sohvalle ja repäistä jo valmiiksi hitusen repsottavasta tapeetista palan pois. Ei se silloin naurattanut, mutta nyt vähän huvittaa.. Voe voe :D Muita tuhoja ei tule mieleen, ainakaan mitään isompaa. Aika vähällä ollaan selvitty. Tässä vaiheessa täytyy taas koputtaa puuta!

Vähän reilu 3kk (23.6.2013)

Remmikävely sujuu; neiti ei vedä oikeastaan yhtään. Silloin remmi voi kiristyä hetkellisesti, jos näkee jotain mielenkiintoista, mutta aika helposti tytsy palaa ruotuun. Nyt teini-iän kynnyksellä on alkanut ulkona liikkua mörköjäkin! Enemmän kuin pikkupentuaikana. Vastaantulevat ihmisetkin on hirveitä hirviöitä toisinaan! Etenkin ne, joilla on huomioliivit! Tästä huolimatta; ohitukset sujuu ainakin vielä suhtkoht hyvin. Mitä nyt välillä joutuu hakea neidin huomiota enemmän, mutta tähän saakka se on kuitenkin onnistunut.

Vapaanaolokin sujuu; Frini pysyy sopivan välimatkan sisällä, ei lähde edes Awan ja Hetan mukana kauemmas.. Vaikka mun puolesta voisikin, kunhan käskystä tullaan luokse. Luoksetulo onkin tällä hetkellä ehkä noin 80%:n varmaa. Se taitaa olla tämä "teini-ikä", joka pistää neidin välillä testailemaan ja vänkyröimään. Korvien katoaminen taitaa kuitenkin "kuulua asiaan"?
Välillä Frini myös tosiaan testaa tuon luoksetulon suhteen; voi käydä metrin päässä ja sitten lällättelee "etpäs saa mua kiinniiii!".. No siinähän sitten juokset. Jos ei tule mukaan, niin jääköön matkasta.. Tämä on kummasti auttanut, kun "mamma ihan oikeesti jättää", jos luokse ei tulla, kun käsketään ;P

Mitäs sitten vielä? Sisäsiisteys? Se on jo hyvällä mallilla, että jos pissat/kakkat tulee sisälle (onneksi enää harvoin), se on vain omaa typeryyttäni, kun en tajua viedä ulos vaikka koira pyytää: tulee luo ja käy ulko-ovella. Joskus tuota on vaikea kyllä huomatakin ja sisäistää, että tuo tosiaan pyytää ulos tuolla tavalla. Yöllähän en tämmöistä huomaa, mutta harvemminpa öisin enää mitään vahinkoja on sattunutkaan. Yöt siis jaksaa pidätellä hyvin ja ulos päästyään pissaakin samantien.

Noin 7kk (10.10.2013)

Sosiaalisuus - Kaikkien kanssa tullaan toimeen eikä edes provosoiduta, jos toinen vähän isottelee. Frini osaa tuon koirien kielen hienosti. Jos vertaan Awaan, niin Frini on huomattavasti tasapainoisempi hurttimus kuin Awa. Awa turvautuu useimmiten hampaiden näyttelyyn/ärräämiseen, jos tuntee olonsa epämukavaksi toisten koirien seurassa. Se on epävarma. Frinillekin on muutamia kertoja hampaitaan näytellyt ja murissut, mutta Frini ottaa sen tyynen rauhallisesti - katsoo Awaa ikäänkuin "alaspäin", että "oles nyt siinä ärisemättä" ja tällä tyylillä Awa lopettaakin.. Liekö se on niin, että Frini tietää Awan ärräävän vain epävarmuuttaan?
Palatakseni vielä Friniin; niin nartut kuin uroksetkin on Frinille ok, toimeen tullaan ja kaikkien kanssa saadaan jonkinlaista leikkiä aikaan. Useimmiten semmoista jahtausleikkiä - juostaan LUJAA! Mutta kyllä tuo myös painii, jos kaverina on sellainen koira, joka tykkää painia. Leikkiessään neiti on aika hiljainen, välillä voi pari haukahdusta päästää, mutta siinä se.

Hoitotoimenpiteet sujuu hienosti. Tuo on ihan pikkupennusta lähtien ollut tosi helppo käsiteltävä - kiitos kasvattajan, joka on jaksanut pentuja pallotella ja sylitellä urakalla ♥
Kynnet leikattiin heti ekasta kerrasta lähtien rimpuilematta! Harjailuun totuteltiin lähes päivittäin; maassa kyljellään maaten - ensin harjataan toinen puoli ja sitten toinen puoli. Frini nauttii harjailusta - hyvä jottei nukahda siinä makoillessaan, kun sitä harjaan :D
Korvienpuhdistuskin onnistuu tuosta noin vain. Suihkuttelussa/pesussa yrittää alkuun vähän pakoon, mutta kun sen paikoilleen saan, niin siinä se pönöttää kivasti ja pesut onnistuu. Kuivaaminen ei aina ole niin mukavaa; takapään/selän kuivaaminen ei niinkään tuota ongelmaa, mutta niskan/kaulan/pään -alue on sitten haastavammat. Ostin tosiaan vähän ennen joulua meille Phoenix Zephir -turkinkuivaimen ja siihen pitää vielä totutella. Uskon, että kyllä sekin alkaa luonnistumaan ajan myötä.

Vähän reilu 8kk (25.11.2013)

Kaikenkaikkiaan Frini on kyllä oikein kelpo koirakaveri. Se oppii nopeasti, se osaa käyttää aivojaan (kyllä, sillä on aivot! :P). Agilityn alkeiskurssille meidän pitäisi päästä! Muuten olen ihan jumissa lajin kanssa, koska laji on sen verran uusi mulle(kin), että ilman pätevää kouluttajaa en edes tohdi alkaa koiralle opettamaan mitään, etten vain tee jotain väärin! Ollaanhan me toki käyty jo pentu-, pentuagility- sekä alkeisagilitykurssit, mutta kyllä me toinenkin alkeisagilitykurssi voitaisiin käydä ihan vain vaikka kertauksen vuoksi. Siitä tuskin mitään haittaakaan on.

Haaveissa myös TOKOn alkeiskurssi, josko sellaiselle päästyämme itsekin taas innostuis TOKOsta.. Nyt kun on ollut vähän mielenkiinto sitä lajia kohtaan jotenkin kateissa. Mitä nyt vähän ollaan jokaisen koiran kanssa harjoiteltu perusasentoa ja seuraamista. Awan kanssa vähän enemmän; paikkamakuuta ja luoksetuloakin. Estehyppy on unohtunut täysin. Katotaan nyt, josko sitä jossain kohtaa innostuisi vähän enempi..

Naksutintakin ollaan alettu opettelemaan. Itsellekin moinen kapistus on vielä varsin outo - tiedän kyllä periaatteen miten sitä käytetään, mutta enpä vain ole osannut alkaa sitä käyttämään mukana koulutuksessa.. Josko nyt sitten?

Vähän reilu 9kk (23.12.2013)

Frinin kanssa on ilo tehdä töitä, koska se on nopea oppimaan ja se tekee aina innolla. Myös palkkaaminen on helppoa, koska flikalle käy niin herkut, kehut, rapsutukset kuin leikkikin palkkiona. Paras palkka on ehkä kuitenkin leikki ja/tai herkku. Keskittyy pääsääntöisesti hyvin siihen mitä ollaan tekemässä ja jos keskittyminen herpaantuu, se on melko helppo saada takaisin mukaan. Ainakin tällä hetkellä :p

Juoksuja ei vieläkään kuulu eikä näy. Vähän jo toivoisin, että alkaisivat nyt eivätkä sitten kun olisi jotain agility-/tokokursseja alkamassa! Harvemminpa mä olen näin kovasti koiran juoksuja odottanut, mutta nyt.. Pliiiiiis Frini, menkkapyllyile jo!

Tutustumista naksuttimeen

Aloitettiin tänään naksuttimeen tutustuminen. Onhan se paljon kätevämpi merkkiääni oikein tehdystä jutusta, kuin sanallinen kehu. Sen naksun pystyy ajoittamaan helpommin oikeaan kohtaan. Pääperiaatteen naksuttimen käytössä tiedän, mutta en vain ole sitä oppinut ottamaan mukaan koulutustilanteisiin.. Tiedä sitten miksi en.

Tänään tosiaan aloiteltiin Frinin ja Hetan kanssa naksuun tutustuminen ja opeteltiin, että mitä se naksautus tarkoittaa. Awan kanssa on joskus kaaauan sitten muutamia kertoja naksuteltu ja tuntui, että kyllä se ainakin vähän muisti mistä on kyse. Siitä huolimatta senkin kanssa tehtiin kaikki alusta alkaen. Alkuunhan me tosiaan tehtiin niin, että naksautin ja palkkasin, naksautin ja palkkasin jne. Ehdollistin koiria naksuttimen ääneen, jotta oppivat ymmärtämään, että naksautuksen kuullessaan ovat tehneet jotain oikein ja sitä seuraa aina palkkio.
Otin koiran kerrallaan yksin treenailemaan ja tehtiin noin kymmenen toistoa, jonka jälkeen koiruus pääsi tauolle ja seuraava harjoittelemaan. Jokainen koiruus pääsi treenaamaan kahdesti tällä erää. Huomenissa lisää. Harjoitellaan tätä nyt alkuun sisätiloissa ja eri huoneissakin. Sitten kun alkavat pikkuhiljaa sisällä asian sisäistämään, niin siirrytään ulos ja siitä pikkuhiljaa lisätään häiriötä. Mutta tähän menee hetken aikaa, että päästään noinkin pitkälle. Kunhan oma innostus naksuttimen suhteen ei lopahda. Pakko oppia nyt vain ottamaan se mukaan joka paikkaan! >:)

Sisäsiisteydestä

Kyllä tää tästä. Yöt Frini pystyy pidättämään hyvin, vaikka sitten itse tulisi nukuttua pidempäänkin. Ulospäästyään Frini pissaa heti isojen kehujen saattelemana. Kakkavahinkoja tulee vielä silloin tällöin, pääsääntöisesti silloin, kun ovat jääneet päinsä kotiin vähän pidemmäksi aikaa eikä ole ketään joka veisi ulos hädän yllättäessä. Ja jos olen kotona, niin ihan omaa typeryyttäni se on jos tuo lattialle kakkii. Sen ulospyytämistekniikka kun on sellainen, että käy mun luona ja sitten ulko-ovella. Aina en sitä edes huomaa.. Jos en reagoi, saattaa mennä makoilemaan ja hetken päästä nousee vääntämään jöötit - yleensä keittiönpöydän viereen..... Tuo on kummallinen, se ei osaa lenkillä kakkia vaan odottaa melkeinpä aina siihen, että päästään kotipihaan.. Lenkeillä kyllä aina kehun sitä suuresti, jos se päättääkin kakkia :D Toivottavasti se pian tajuais, että tosiaan sen lenkinkin aikana voi pysähtyä myös isommalle hädälle.

Frinillähän on lupa nousta sohvalle, mutta ei sängylle. Nykyään se on ihan hyvin sisäistänyt näiden kahden paikan eron ja ei enää pyrikään niin kovasti sängylle mitä yhdessä vaiheessa. Awa ja Hetahan saa tulla sängylle, Friniltä kielsin sen ihan jo siitäkin syystä, että aikuisilla (tai "aikuisilla") on edes jokin paikka minne pääsevät turvaan silloisen piraijan teräviä naskaleita. Ja tämä on toiminut hyvin. Tosin, onhan Frini päässyt pikkupentuna oma-aloitteisesti pari kertaa sängylle ja sehän on sinne myös kusaissut -.-' Että meikäläinen on hyppinyt niissä tilanteissa riemusta, voitte varmasti kuvitella! Ensimmäisellä kerralla kusaisi päiväpeiton päälle ja ei onneksi ehtinyt imeytyä läpi asti. Eikun pesukone pyörimään. Toisella kerralla ei sattuneesta syystä sitä päiväpeittoa ollut vaan siihen peiton päälle sitten vain kyykistyttiin. Äkkiä taas peitto pois sängyltä, ettei mene läpi saakka.. Ja eikun petivaatteiden vaihtoon. Mietin, että mitä keksin sängyn reunoille, että pentu ei yksinkertaisesti edes pääse sinne. Tosin eivät pääse Awa ja Hetakaan ilman, että ne sinne erikseen päästän.

Nyt sänkyni reunoja koristaa hienosti kasa tyynyjä, pieni ja isompi rahi sekä pyykinkuivausteline silloin, kun en ole kotona :'D Se on erittäin hienon näköinen viritelmä, mutta ainakaan ei ole pentu päässyt kuseksimaan sängylle (tosin uskon, että Frini ei enää sinne pissailisi). Ja ehkä tästä syystä, kun ei ole edes päässyt sinne käymään, on tajunnut sohvan ja sängyn eron. Jännä muuten, että sohvalle ei ole pissannut kertaakaan. *KOPKOPKOP!!!*

Silloin kun Frini asteli taloon, myös Awa (ja ehkä Hetakin?) on pissannut pariin otteeseen lattialle! Ovat vissiin laskeneet 1+1, että "pentuhan siihen on pissannut, eivät he, hehän ovat jo sisäsiistejä". Jestas. Tiesin kyllä, että näinkin voi käydä, koska olin muutamalta taholta samaisia juttuja kuullut. Ai mistäkö erotan onko se lätäkkö pennun vai aikuisen? En sitä varmaan muuten tietäisikään, mutta kerranpa oli vain Awa yksin kotosalla, ja kun lähdettiin, lattia oli puhdas. Kotiin päästyämme lattialla oli lätäkkö. Hupsis Awa, kiinni jäit. Nyt ei mennytkään läpi, että pentu olisi syypää ;) Enpä tästä kuitenkaan alkanut Awaa moittimaan, myöhäistähän se olisi ollut, kun vahinko oli jo käynyt.
Mutta eiköhän tämä tästä iloksi muutu ja nuo kakka'vahingotkin' saataisiin pian kuriin. Toivotaan ainakin. Jokainen koira oppii sisäsiistiksi omaan tahtiin; toiset nopeammin, toiset vähän hitaammin. Awahan oli noin vuoden ikäinen, ennenkuin vasta tajusi ulospissaamisen hienouden. Frini on sen oppinut vähän nopeammin. Hetasta en tiedä, minkä ikäinen se on ollut kun ei ole enää pissinyt sisälle :P

Käykääpäs osallistumassa Super Sheltti -blogissa olevaan arvontaan:

Uusi vuosi!

Vuosi vaihtui; 2013 jääköön taakse ja aloitetaan 2014 ns. puhtaalta pöydältä. Vaikkakin viime vuonna tapahtuikin kaikkea hienoa ja mahtavaa, niin yritetään tehdä tulevasta vuodesta vieläkin parempi ja ennenkaikkea aktiivisempi.

Vuodenvaihdekin meni meidän osalta hyvin. Heta ei pelännyt, oli höpsö itsensä, niinkuin aina. Awa oli kuulemma yrittänyt ampaista takaisin sisälle pauketta kuullessaan, kun issee oli sitä meinannut käyttää ulkona, mutta kun itse käytin, en huomannut kyllä mitään pelon merkkejä koirassa. Vähän se kyllä kuunteli korvat höröllään pauketta, mutta ihan normaalisti kuitenkin käveli, nuuskutteli maata ja teki asiansa. Sisälläkin oli normaali oma itsensä.

Frinillehän tämä vuodenvaihde oli ensimmäinen. Illalla käytin sitä ulkona joskus puoli viiden paikkeilla, silloin ei vielä ilotulitteiden pamahteluja kuulunut, mutta sitten joskus vähän viiden jälkeen kuului ensimmäiset ja niille Frini pikkuisen haukahteli. Pelkohaukkua se ei ollut, enemmänkin sellaista ihmettelyä ja vahtihaukkua, mitä tuo nyt välillä muutenkin tekee, jos ulkoa kuuluu epämääräistä kolinaa tms. Aina välillä piti tosiaan paukahduksille haukahdella, mutta aika nopsaan se sitten rauhoittuikin taas makoilemaan ja nukkumaan. Kymmenen aikaan oli pakko käyttää sitä ulkona asioillaan, siellä ei kuitenkaan piitannut mitään välähtelyistä ja pamahduksista; kulki rennosti ja normaalisti, haisteli maata ja teki asiansa "täpisemättä".

Tästä vuodenvaihteesta jäi meille siis vain positiiviset kuvat, joten tästä taitaa olla ihan hyvä jatkaa ☺