Hetan treenailu

Hetan kanssa on treenailtu sen saapumisesta saakka katsekontaktia. Nykyään katsekontaktin ottaminen on Hetalle huomattavasti helpompaa, kun vertaa siihen mistä lähdettiin liikkeelle. Käskysana "katso" alkaa olla aika hyvin hallussa.

Ulko-ovesta kulkemista ja autosta ulospääsyä on myös treenailtu siitä saakka, kun Heta meille saapui. Neiti oli herkästi livahtamassa ulos heti, kun ovi aukesi. Puutuin siihen samantien, mutta nykyäänkin täytyy vielä silloin tällöin vähän muistuttaa, että lupaa on odotettava. Suhteellisen hyvin on alkanut menemään jakeluun toki tämäkin - tosin kuten jo sanoin, vielä joskus täytyy muistutella. En ihan täysin luota vielä siihen, että ulko-oven voi jättää "sepposen selälleen" pitkäksi aikaa ja koira pysyy sisällä. Pieniä hetkiä tosin pystyy näin tekemään, mikä on jo mielestäni ihan hyvin, kun ei heti olla rynnistämässä ulos oven jäädessä auki.

Ruokailutilanteessa oli alkuun jokseenkin nirso, eikä ruoka meinannut kelvata. Jossain vaiheessa sitten tapahtui jotain ja Heta alkoi syömään. En tässä vaiheessa vaatinut koiraa edes odottamaan, että kippo laskeutuu lattialle saakka - kun se vihdoinkin söi, niin en edes viitsinyt alkaa sitä odotuttamaan. Kun varmistui, että se kyllä syö vaikka vaadinkin odottamaan, aloin keskittymään pikkuhiljaa siihen, että ihan heti ei kipolle syöksytä vaan vasta luvan kanssa. Nykyään Heta istuu odottamaan, että kippo on maassa ja vasta sitten saa alkaa syömään. Hetan kohdalla mulle riittää, että se odottaa istuen rauhassa eikä loiki tai ole ihan täpinöissään.

Vapaana pysyminen aloitettiin myös ihan alkeista. Metsä- ja peltolenkeillä Heta oli alkuun kiinni noin 10metrin mittaisessa liinassa. Heta on perso herkuille, joten aina kun lähdettiin metsä-/peltolenkille, mulla oli taskut täynnä herkkuja ja aina kun Heta tuli oma-aloitteisesti luokseni, se sai herkun. Pikkuhiljaa se oppi, että mun luokse on tosi kannattavaa tulla. Sitten aloin päästämään sen irti vaivihkaa enkä tehnyt siitä suurta numeroa. Koira oli vapaana ja tuli luokse käskystäkin. Välillä laitoin sen takaisin kiinni ja pian taas päästin vaivihkaa irti - hihnaan joutuminen ei siis olisi huono asia. Vielä vuoden 2014-2015 talvella tein niin, että kun otin koiran autosta, se oli hihnassa ja varmistelin herkkujen avulla, että Heta tosiaan tajuaa, että mulla on herkut mukana ja näin tulisi sitten luokseni kun pyytäisin. Nykyään voin päästää sen suoraan autosta vapaaksi, jos olosuhteet sen sallivat (esim. ei tietä lähellä - sattuneesta syystä olen nykyisin ylivarovainen teiden läheisyydessä koirieni kanssa..).

Vuoden 2015 kevättalvella aloin opettamaan Hetalle perusasentoa. Vähän laiskanpuoleisesti sitä on kieltämättä tullut opetettua, ei mitenkään tavoitteellisesti. Ihan kivastihan se käsiavulla siihen hakeutuu, etenkin jos kädessä on herkku :D Käskysanasta tms. ei vielä(kään) kyllä ole tietoakaan ;) Mutta väliäkös tuolla, edes jotain. Rally-tokojuttujakin ollaan Hetan kanssa opeteltu silloin tällöin ja tähän mennessä ollaan osallistuttu kahdeksan epävirallisen rally-tokokisan mölli-alokasluokkaan (palkkaus radalla sallittua)! Enpä ehkä olisi vielä vuoden 2015 talvella osannut edes kuvitella, että me tosiaankin sellaiseen neidin kanssa joskus uskaltaudutaan!

Hetalta löytyy intoa tehdä, etenkin niiden herkkujen perässä voisi vaikka kaivaa tien Kiinaan, jos niin pyytäisin! Aina ei kuitenkaan keskittyminen ihan riitä ja nenä vie enemmän, joten haasteita löytyy. Me tehdään pikkujuttuja ja vähän kerrallaan, erittäin hitaalla tahdilla. Meillä ei ole kiire minnekään, mutta jos joskus näyttää siltä, niin miksei sitä vaikka ihan viralliseenkin rally-tokokisaan voisi tuon höpsön kanssa mennä kokeilemaan. Tämä ajatus tosin tuntuu vielä erittäin kaukaiselta - ehkä sitten kun neiti vähintään 10-vuotias...! :'D