Laulu

Treffattiin tänään Frinin ja Hetan kanssa venäjänvinttikoirapoika Laulu. Ikää borzoilla on vasta noin 6kk. Noukittiin Minna ja Laulu matkanvarrelta kyytiin ja suunnistettiin ensin Sahkun koirapuistoon, jossa meidän lisäksi oli ruskea labbistyttö, jonka nimeksi osoittautui Tuisku. Koirat tulivat hyvin juttuun ja saivat leikkiäkin aikaan.

Tämän jälkeen käytiin vielä pienellä lenkillä Kyrkösjärven maastossa ja yritettiin yhteiskuvaakin ottaa koirista, mutta Heta teki asian haastavaksi; se ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan. Pari kuvaa on sellaista, missä se on kyllä mukana, mutta seisoo, eikä ole järin kiinnostunut kuvattavana olosta. Millähän sen saisi oppimaan odottamisen jalon taidon? :p

Meidän parituntinen reissu oli mukava, oli kiva reippailla aurinkoisessa talvisäässä. Minnalle ja Laululle kiitos seurasta, täytyy nähdä uudelleenkin.

Salsailua

Jo neljäs kerta tälle viikolle, kun otin suunnaksi Seinäjoen, mut mikäs sen mukavempaa ku tavata kavereita koirineen! :) Tällä kertaa tavattiin Joupin Citymarketin parkkipaikalla venäjänvinttikoira Salsa sekä omistajansa Minna. Awa ilmoitti kaikille, että olimme saapuneet. Sain neidin rauhoittumaan jonkin ajan kuluttua ja ihan hienostihan se siinä ihmisiä katselikin, välillä olis tehny mieli tehdä lähempää tuttavuutta joidenkin kanssa, mutta eipä vain nyt saanut lupaa siihen.
Oli tarkoitus, että seuraamme liittyisi vielä Wilma & Irkku sekä Janica & Makia, mutta heitä ei näkynyt. Liekö tullut este tai muisti pettänyt ^^  Odottelimme parkkipaikalla reilut parikytä minuuttia, mut päätettiin sit Minnan kanssa, et lähdetään liikkeelle, kun muita ei näkynyt vaikka miten vilkuilimme ympärillemme.. Ehkä joskus toiste saamme heidätkin mukaan ^_^

Tuollainen kaupunkilenkkeily on mitä mahtavinta treeniä tuolle mun hurjapäälle. Reippaasti se käveli, eikä vierastanut oikeastaan yhtään sitä meteliä, mitä autoista kaupungissa lähti. Ihmisiäkin tuli vastaan mukavasti ja tervehtimään tuo neiti olisi joitakin halunnut. Salsa sen sijaan käveli niin hienosti ihmisistä tms. juurikaan piittaamatta! Hieno poika :)
Noin puolentoistatunnin mittaisen lenkin me heitimme ja Awakin tais sittenkin väsähtää vaikka näytti vielä kun autoon meni, että virtaa olisi ollut. Kuitenkin kun sain auton liikkeelle, neiti paiskasi maate ja oli rennosti koko automatkan vaikka yleensä joko seisoo taikka istuu takapenkillä ja katselee koko ajan ikkunasta pihalle.
Ja mikä parasta, Awa ei rähissyt kertaakaan; ei edes meinannut! ^_^

Ärrr ja mur...

Juoksut alkaa olla lopuillaan ja ajattelin, että jos helmikuun loppuun saakka odottelis ja sitte soittais eläinlääkärille ja varailis sitä sterkkausaikaa. Sitä tuskin kuitenkaa ihan parin päivän päähän soitosta saa, joten ehtii siinäkin sitten vielä tasaantua juoksuistaan tuo koira. Vähän kyllä itseä hirvittää ajatus tuosta leikkauksesta, mutta koiran parhaaksi se on. Pentuja sillä ei aiota teettää, niin mitäpä se noilla värkeillään tekisi. Turhaa vain rasittaisi juoksut koiraa. Niin ja pääseehän sitä itsekin sitten kieltämättä helpommalla, kun ei tarvitse olla suojaamassa sohvia ja laittamassa tuolle pöksyjä jalkaan jne.. Mutta suurin syy sterkkaukselle on tuo, että pentuja ei tosiaan olla teettämässä. Eikä haluta mitään vahinkojakaan käyvän. Mä niin kovasti toivon myös, että leikkaus tasottais ton luonnetta.. Juu tiedän, että ei siinä aina niin käy, mutta kai sitä toivoa saa. Tuloksen näkee sitten leikkauksen ja toipumisen jälkeen.. No mutta.. Se siitä leikkaushöpinästä, palailen asiaan kun olen ajan varannut/leikkaus on suoritettu..

Hmm, mitäs kaikkea ollaankaan nyt puuhailtu... Alkuun täytyy sanoa, että nyt oon viikon verran ollut kipeänä, joten koiran lenkit ovat jääneet lyhyemmiksi. Takapihan aitauksessa on koira päässyt kyllä riehumaan ja minä oon sille palloa nakellut ja vähän on pieniä tokoliikkeitäkin siellä menty. Häiriössä tuo ei vaan malta keskittyä sitten yhtään, sitä pitäiski treenailla enempi. Tuo kun ottaa häiriön jo siitä, jos naapurin koira alkaa haukkumaan metsän takana (noin 100metrin päässä).. Saa paljon houkutella, että koira kiinnittäisi huomionsa muhun. Tosin tällä äänellä ei paljoa nyt innosteta koiraa, hyvä kun koko ääntä edes tulee. Pari päivää sitten se oli kaikista pahimmillaan, pientä pihinää vain sain kurkunperältä tulemaan. Noh, toivon mukaan tämä tästä pian alkaisi mennä parempaan päin. Tk:ssa käväisin sunnuntaina ja nieluviljelyn tuloksista selvisi vain se, että tämä on virusperäinen tulehdus ja siihen ei ole lääkettä eli "Buranaa naamariin, niin kyllä se siitä"...... -.-' Saa vain nähdä kauanko oikein joudun tuota Buranaa naamariin lapata! >:/
Noh, sisälläkin ollaan sitten harjoteltu paikallaoloa ja seuraamista sekä vähän turhiakin temppuja on kokeiltu. Muun muassa "pam" ja "orava" ovat olleet listalla harjoittelussa. "Orava"-käskyn se kyllä jo tietää, kun se vielä pysyisi siinä tasapainossa ilman mun tukea, niin ois hyvä :D Ja "pam"-käskyyn mennään vielä hieman ohjatusti, mut eiköhän seki tuosta pian ala sujumaan.

Sunnuntaina (22.1.2012) nähtiin Minna ja neljän kuukauden ikäinen borzoipoika Salsa Seinäjoella Joupiskan maastossa. Taidettiin tehdä siinä pieni virhe, kun päästettiin koirat haistelemaan heti. Awalla napsahti jokin päässä ja se alkoi räyhätä pennulle todella rumasti! >:( Se ei kuunnellut yhtään mun kieltoja eikä paljon muutakaan, se vain räksytti ja ärhenteli. Yritin estää sen näköyhteyttä Salsaan ja se hieman jo rauhottui, mutta heti kun vähäkin näki Salsaa, se jatkoi murinaa. Lopulta otin koiraa pään sivuilta kiinni ja korotin ääntäni ja kielsin. Ei tehoa. Vasta kun laitoin koiran maahan, niin se rauhottui. Sanoin Minnalle, että jos lähdettäisiin liikkeelle, jos Awa vaikka rauhottuisi, kun saisi muuta ajateltavaa ja sen huomio kiinnittyis enempi maassa oleviin hajuihin. Ja niinhän siinä kävi. Awa ei sen jälkeen piitannutkaan Salsasta juuri mitään; ei murissut, ei haukkunut; ei mitään.. Eipä tohdittu päästää koiria toistensa lähelle kuitenkaan, sattuneesta syystä. Yhdessä vaiheessa Awa kutsui Salsaa jopa leikkiin, mutta eipä nyt annettu leikkiäkään.
Hitto ku mä en vaan voi tajuta mikä tuota koiraa vaivaa, miksi se on tuollainen..!? Oon miettiny, että jos vaan usein näkisi ja totuttaisi Awaa toiseen koiraan aluksi esim. lenkin muodossa niin, ettei antais koirien ees haistella toisiaan vaan sopis jonkun tapaamispaikan ja siitä sitten suoraa lähtis lenkille, niin uskoisin (tai ainakin vahvasti toivon), että tuo Awa kyllä tottuis ja tajuais, että ei toisille koirille tartte tuolla tavalla isotella..! Mut mitäs mieltä te ootte? Voisko tuollasesta tekniikasta olla mitään apua? Tai onko jollain jotain muuta ideaa tuon käytöksen kuriin saamisessa?
Niin, ja vapaaehtoisia treenikavereita ärripurrille otetaan vastaan.. x)

Ai niin, ja eilen (1.2.2012) hain KennelRehun autolta vähän sapuskaa koiralle. Nyt pakkasessa on 5kg naudan mahaa, 5kg naudan rustoluita ja 900g lohiöljyä. Myös merilevää ostin 800g purkin.
Ja tilasinpa muuten kivan takinkin Awalle, kun se raukka palelee pihalla! Kiitokset takista menee Vanilla, Viola ja Veeti seropien omistajalle :)

Sssiiiiinä se takki nyt on :)

Pellolla 2.2.2012

<3

<3