Perjantaina hölläillään

Jepulis, niin tehdään! Ainakin meidän osalta tää päivä on täyttä hölläilyä. Ite oon ottanu vaan rennosti töiden jälkeen - pari kertaa käyty Awan kanssa pihalla käveleskelemässä.
Aiotaan tästä pian siskoni Miian kanssa singota itsemme Seinäjoelle elokuvateatteriin; "Nälkäpeli" ois tarkotus mennä katsomaan. Muutamat ihmiset, jotka sen on nähneet, ovat kehuneet ihan hyväksi, joten pakkohan se on käydä katsastamassa. Awa hölläilee sen aikaa kotona.
Ai muuten, pari ihmistä on kyselly, et minkä kokoinen leikkaushaava Awalla masussa on, joten tässä nyt sitten siitä kuva:

Leikkaushaava on siis noin 15cm pitkä. Mielestäni se on todella siististi tikattu.
Maanantaina eläinlääkärille poistamaan nuo tikit ja tarkastuttamaan, että se on parantunut kunnolla. Awa ei aristele haavaa, mutta kovasti sitä kutittais. Raasu on raapinu vähän masuaan verille, kun on niin lujasti kutittanut. Oon sitä vähän yrittäny aika ajoin rapsutella ja silitellä tuosta haavan ympäriltä, ettei se itse enempää rikkoisi tuota ihoa tuosta. Haavaan ei sentään yllä rapsuttamaan onneksi vaikka notkea flikka onkin!

Avaruuskoira täällä hei!

"Minä täällä, Awa siis! :) Tulin vain ilmoittamaan, että pian olen kuuleman mukaan täysin toipunut ja saan sitten oikein luvan kanssa juosta ja pomppia ja riehua ja rellestää oooikein kunnolla! Äiti on minua tähän saakka yrittänyt kovasti hillitä ja pitää rauhallisena, mutta kun en millään malttaisi vaan OLLA. Se on niin kovin tylsää ja pitkäveteistä.. Toki nyt saan mennä jo vähän vapaammin, mutta vielä muutama päivä sitten minua vahdittiin tosi tarkkaan, etten vain hyppisi tai riehuisi liikaa.. En oikein silloin ymmärtänyt miksi en saisi temmeltää sydämeni kyllyydestä, mutta eilen illalla taisin sen ainakin osittain tajuta. Mahassani on jotain ihme langanpätkiä ja ne menevät ihostani läpi! Ja joku kurja on ajellu karvatkin minun mahasta..! Aivan on alaston olo. Oikeasta etutassustakin on varmaan se samainen kurja varastanut karvoja.... Kurja, kurja tyyppi! Äiti puhui jotain, että minut olisi steriloitu, mitä lie sitten tarkoittaakaan? Liittyisiköhän se jotenkin noihin langanpätkiin mahassani? Ja jotenkin on tyhjä olo masussa, onko sieltäkin nyysitty jotain!? >;o
Ainiin, äiti muuten sanoi, että enää nelisen päivää joudun olemaan tämä ihmeellinen näköeste päässäni ja sitten mennään ottamaan tikit pois.. Tikit? Mitkä tikit? Onko ne nuo langanpätkät? Ei voi pieni tyttö tietää.. Mutta luulisin, että niitä tarkoitetaan.
Voi sitä onnenpäivää, kun pääsen taas juoksemaan TÄYSIÄ! Wiii, innolla odotan! ^_^
Nyt pääsen kuulemma käymään pihalla, jee! Joten täytyy nyt siis mennä! Nähdään!"

Karu kohtalo

"Huoooh. Kauanko vielä joudun pitämään tätä typerää tötsää..?"

"...Ai mitä?! Viikon vielä..??..."

"..voi juma... ei tuu kesää..!"

"möf... pitää kai tyytyä kohtaloon."

Näin se tuntuu ajattelevan........... :')

Avaruuskoira säikäyttää!

Toden totta.. Neiti päätti sit viime yönä yhtäkkiä HYPÄTÄ mun sängylle mammimaan vaikka miten olin yrittäny laittaa jotain muuria eteen, että se ei sinne edes yrittäisi! Heräsinpä sitten siihen kun tunsin, että nyt joku hyppäs nilkkojen päälle.. Jestas ku säikähdin, en koiraa sinänsä vaan sitä, ettei nyt vaan käyny mitenkään, kun ensimmäisen viikon aikana leikkauksesta ei sais hyppiä. Tarkistin tilanteen kaiken varalta vaikkei näyttänytkään, että A olisi mitenkään kipeetä saanu. Eipä näkyny mitään erikoista, joten säikähdys hälveni. Kuitenkin nostin koiran alas omaan petiinsä samantien, koska enhän mä sitä siihen sängylle voinu jättää, ettei sit vaan hyppää jossain vaiheessa huomaamattani alas.. Loppuyön se sitte kuitenki nukkui hienosti omalla pedillään.
Kovaa se ois jo pihallakin halunnu juosta ja riehua, mutta ku ei sais!
Hitto vie, tässähän ihan emäntä harmaantuu ennen aikojaan :'D Noh, enää reilu viikko, että saadaan tikit pois ja sitten meitä ei pirättele enää mikäääään >:)

25.3.2012

Toipuminen

Awan toipuminen leikkauksesta on hyvällä mallilla. Kaulurin ollessa päässä se osaa olla ihan rauhassa ja lähinnä vain makoilee ja nukkuu, mutta kun kaulurin ottaa pois, että se saa syötyä ja saan annettua antibioottilääkkeen, se meinaa jo tehdä kovia juoksuspurtteja ja sitten saan olla aina kiljumassa "eieieiei, oo rauhas!" ^^' Ollaan nyt pidetty kauluria oikeastaan koko ajan, lukuunottamatta tuota lääkkeenantoa ja ruokailun aikaa. Haluan, että A tottuu siihen kauluriin, eikä yritä saada sitä pois. Ensi viikolla joutuu olemaan yksin, niin olisi hyvä, että voisin luottaa siihen, että se antaa kaulurin olla paikoillaan.
Kipulääkkeen Awa ottaa hienosti itse, niissä kun on sitä jotain makeutusainetta, että koira syö sen mielellään. Antibiootit joudun sitten tunkemaan sen suuhun ja pitämään suuta kiinni kunnes A nielaisee tabletin. Ja kun se niin tekee, se saa hirveästi kehuja reippaudesta. Tämän asian kanssa ei onneksi ole ollut mitään ongelmaa :)

Koira on pissiny ja kakkinu ihan normaalisti. Haavan päällä oleva liimaside on edelleen paikoillaan vaikka sais sen ottaa jo poiskin, mutta ELL sanoi, jotta se voi siinä olla niin kauan kunnes itestään alkaa repsottaa, jolloin sen sitten voi nypätä irti.

Ensimmäisenä yönä leikkauksen jälkeen Awa vinkui varmaan kolmeen saakka yöllä. Vinkuminen ei ollut sellaista vinkumista, että olisi kipuja ollut, vaan "prkle mä haluan tän kaulurin pois ja mä haluan myös sinne sängylle nukkumaan!!" -kitinää.. Lopulta se lopetti sen vinkumisen ja tyytyi kohtaloonsa: joutui nukkumaan omassa pedissään sänkyni vieressä.. :')
Muut yöt onkin sitten menny jo paljon paremmin, ei ole ollut minkäänlaisia itkuja vaan neiti on menny mielellään koppaansa maate.

Luutakin jo jaksaa järsiä :)
23.3.2012

Olisin halunnu tähän postaukseen jonkun pirteämmän kuvan Awasta, tuossa se näyttää jokseenkin masentuneelta, mutten saanut sitä millään nousemaan ylös vaikka kuinka yritin houkutella :') Kuvan ottamisen (ja koneelle siirtämisen) jälkeen A sitten kuitenkin nousi käymään juomassa, mutta enpä enää viittiny juosta kameran kanssa perässä :D Joten; ei se koko aikaa noin masentuneen näkönen oo, välillä pitää ihan toppuutella tosiaan, että oopas vähän iisimmin. Tän viikon ku olis vähä rauhallisemmin, ni sit voisin huokasta helpotuksesta, kun ehkä se pahin on jo takana päin sitten. Toki siihen asti ollaan varovaisia, kunnes tikit saadaan pois :) Tikkienpoistohan on siis maanantaina 2.4. eli reilun viikon päästä.

Sterkkaus

.. Se on nyt siis takana päin ja itse leikkausoperaatio meni hyvin. Herätettä Awalle ei tietääkseni annettu vaan se sai heräillä omaan tahtiin. Jo eläinlääkärissä neiti otti horjuvia askelia, olisi varmaan itse pystynyt kävellä autollekin, mutta päädyin kuitenkin sen kantamaan. Kotonakin kannoin sen sisälle. Vähän se siinä seisoskeli hölmistyneenä ja ohjasin sen sitte pedilleen (joka tässä tapauksessa oli nyt vain pari pyyhettä lattialla) kun näytti siltä että vielä vähän nukuttais. Niinpä se väsymys sitten otti vallan ja nyt neiti torkkuu tuossa vieressä kaikessa rauhassa.
Clamovet 200mg/50mg antibioottikuurin Awa sai ja sitä annetaan huomisesta alkaen 1 tabletti 2 kertaa vuorokaudessa. Kipulääkkeenä Dolagis 50mg ja sitä tarvittaessa 1 tabletti kerran vuorokaudessa.

Piäni reppana ♥

Hintaa tälle operaatiolle tuli kokonaisuudessaan 270€ ja hintaan sisältyi siis: leikkaus, kipulääkkeet + antibioottikuuri, kauluri sekä parin viikon kuluttua (2.4.2012) oleva tikkienpoisto. Painoa Awalla 14,1kg.

Vähä väsyttäis... ♥

♥ Reipas tyttö

Sterkkausaika varattu!

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi soitettua aamulla sinne eläinlääkärille ja varattua Awalle ajan sterkkaukseen. Aika olisi tiistaina 20.3.2012 klo 13:30 .. Vähän jännittää jo ku alkaa oikein miettimään sitä operaatiota, mutta eiköhän se hyvin mene.

Tänään pidettiin Seinäjoella Huhtalan (Sahkun) koirapuistossa miittiä ja itse olin siellä ilman koiraa. En viittiny ottaa Awaa mukaan, koska en sitä kuitenkaan olis voinu puistoon päästää sen ärhentelyn takia. Ja olishan se ollu Awalle aika ahdistava kokemus, kun se nyt on kuitenkin aika epävarma toisten koirien seurassa ja turvautuu sitten ärhentelyyn, mikä ei sitte taas mun mielestä oo ollenkaan mukava juttu. Mutta... EHKÄ joskus...
Puistossa oli tosi mukavasti porukkaa, yhtää en havaannu laskea montako koirakkoa siinä parhaillaan oli, mutta jos villinä veikkauksena heitän, että kymmenisen kappaletta, niin tuskin kovin pieleen veikkaus menee.. :)  Koirakunta oli aika sheltti- ja collievoittoista, mutta mukaan mahtui myös kultsu, labukka, beussi, unkarinvinttikoira, ainakin yksi seropi ja pienten puolella oli mm. havannankoira, mäyräkoira ja villakoira(?).. Paljon upeita koiria :)

Koirapuistojengiä :)

Kun kotiuduin Seinäjoen reissulta, oli Awan aika saada huomiota ja päästä noin tunnin mittaiselle lenkille ja voi vitsit kun lenkki meni hienosti! Tiet oli joistain kohdin ihan peilijäässä ja saikin kävellä kieli keskellä suuta ja olla tosi varovainen ettei vain lennähdä persiilleen. Aivan huippua kuitenkin oli, että Awa kuunteli lähes koko ajan mitä sille sanoin ja se ei kiskonut juuri yhtään! Ja jos meinaski yltyä kiskomaan, niin uskoi heti kun kielsin. Wauuuuu, se vissiin alkaa oppia :] Hihi ^_^

Eläinlääkärissä

Helou!
Matolääkkeet koira sai viime viikolla ja nyt käytiin sitten ottamassa rokotukset, joten ne onkin nyt sitten voimassa seuraavat kolme vuotta. Seuraava eläinlääkärikäynti kuitenkin on jo tämän kevään aikana tosiaan, kun vien tuon neidin sterkattavaksi. Vähän eläinlääkäriltä kyselin toimenpiteestä ja hinnasta; tuon kokoiselle koiralle operaatio tulisi maksamaan vähän alle 300euroa.. Lonkka- ja kyynärkuviakin tosiaan suunnittelin, että jos samaan syssyyn olisi nekin saanut, mutta mutta.. Hinta tietysti vähän nousisi ja pitääkin katsoa, että miten on tuon rahan laita siinä vaiheessa :') Ehtiihän ne kuvat toki myöhemminkin..
Eläinlääkäriaika meillä tänään oli kymmeneltä, ja joskus kymmentä vaille olimme odotushuoneessa. Awa oli kamalan täpinässä ja vinkui eikä olisi millään malttanut pysyä paikoillaan.. Pian paikalle tuli myös joku vanhempi nainen koiransa kanssa ja siitähän Awa riemastui -.-' Kivan show'n taas piti siinä ja sain pitää koiraa aloillaan, että se rauhoittuisi... Jestas! Toinen eläinlääkäreistä tuli sitten onneksi päästämään naisen koirineen vastaanottohuoneeseen odottamaan, että sain Awan rauhoittumaan. Viitisen minuuttia siinä vielä odottelimme ja sitten päästiin mekin vastaanotolle. Nostin Awan pöydälle ja annoin sille herkkuja kädestä, samalla kun ell laittoi rokotteen. Ilmekään ei neidillä värähtänyt, kiva juttu :) Edes jotain positiivista tässä reissussa :')

Pari päivää sitten oltiin käymässä Ilmajoella kaverini luona ja Awa näki pitkästä aikaa Ruun ja Rommin. Voi sitä jälleennäkemisen riemua x) Ihanaa, että edes kahden koiran kanssa tuo pippurinen neiti tulee toimeen noin kivasti ^^' Pihalla oltiin noin 20minuuttia ja sit siirryttiin sisälle, jossa meno oli aika vauhdikasta. Matot oli niin rullalla kuin voi vaan olla x) Jotain nelisenkymmentä minuuttia suunnilleen me ehdittiin kyläilemässä olla, kun sitten meidän piti jo lähteä hakemaan siskoani jumpasta. Kun päästiin kotiin tuolla koiralla oli virtaa edelleen, leikkiä olisi sen kanssa pitäny! En sitten siinä ehtinyt, joten koira luovutti ja meni nukkumaan x)

47cm / 13,8kg (1v 2kk)

Hyvää Ystävänpäivää! <3

Ärrr ja mur...

Juoksut alkaa olla lopuillaan ja ajattelin, että jos helmikuun loppuun saakka odottelis ja sitte soittais eläinlääkärille ja varailis sitä sterkkausaikaa. Sitä tuskin kuitenkaa ihan parin päivän päähän soitosta saa, joten ehtii siinäkin sitten vielä tasaantua juoksuistaan tuo koira. Vähän kyllä itseä hirvittää ajatus tuosta leikkauksesta, mutta koiran parhaaksi se on. Pentuja sillä ei aiota teettää, niin mitäpä se noilla värkeillään tekisi. Turhaa vain rasittaisi juoksut koiraa. Niin ja pääseehän sitä itsekin sitten kieltämättä helpommalla, kun ei tarvitse olla suojaamassa sohvia ja laittamassa tuolle pöksyjä jalkaan jne.. Mutta suurin syy sterkkaukselle on tuo, että pentuja ei tosiaan olla teettämässä. Eikä haluta mitään vahinkojakaan käyvän. Mä niin kovasti toivon myös, että leikkaus tasottais ton luonnetta.. Juu tiedän, että ei siinä aina niin käy, mutta kai sitä toivoa saa. Tuloksen näkee sitten leikkauksen ja toipumisen jälkeen.. No mutta.. Se siitä leikkaushöpinästä, palailen asiaan kun olen ajan varannut/leikkaus on suoritettu..

Hmm, mitäs kaikkea ollaankaan nyt puuhailtu... Alkuun täytyy sanoa, että nyt oon viikon verran ollut kipeänä, joten koiran lenkit ovat jääneet lyhyemmiksi. Takapihan aitauksessa on koira päässyt kyllä riehumaan ja minä oon sille palloa nakellut ja vähän on pieniä tokoliikkeitäkin siellä menty. Häiriössä tuo ei vaan malta keskittyä sitten yhtään, sitä pitäiski treenailla enempi. Tuo kun ottaa häiriön jo siitä, jos naapurin koira alkaa haukkumaan metsän takana (noin 100metrin päässä).. Saa paljon houkutella, että koira kiinnittäisi huomionsa muhun. Tosin tällä äänellä ei paljoa nyt innosteta koiraa, hyvä kun koko ääntä edes tulee. Pari päivää sitten se oli kaikista pahimmillaan, pientä pihinää vain sain kurkunperältä tulemaan. Noh, toivon mukaan tämä tästä pian alkaisi mennä parempaan päin. Tk:ssa käväisin sunnuntaina ja nieluviljelyn tuloksista selvisi vain se, että tämä on virusperäinen tulehdus ja siihen ei ole lääkettä eli "Buranaa naamariin, niin kyllä se siitä"...... -.-' Saa vain nähdä kauanko oikein joudun tuota Buranaa naamariin lapata! >:/
Noh, sisälläkin ollaan sitten harjoteltu paikallaoloa ja seuraamista sekä vähän turhiakin temppuja on kokeiltu. Muun muassa "pam" ja "orava" ovat olleet listalla harjoittelussa. "Orava"-käskyn se kyllä jo tietää, kun se vielä pysyisi siinä tasapainossa ilman mun tukea, niin ois hyvä :D Ja "pam"-käskyyn mennään vielä hieman ohjatusti, mut eiköhän seki tuosta pian ala sujumaan.

Sunnuntaina (22.1.2012) nähtiin Minna ja neljän kuukauden ikäinen borzoipoika Salsa Seinäjoella Joupiskan maastossa. Taidettiin tehdä siinä pieni virhe, kun päästettiin koirat haistelemaan heti. Awalla napsahti jokin päässä ja se alkoi räyhätä pennulle todella rumasti! >:( Se ei kuunnellut yhtään mun kieltoja eikä paljon muutakaan, se vain räksytti ja ärhenteli. Yritin estää sen näköyhteyttä Salsaan ja se hieman jo rauhottui, mutta heti kun vähäkin näki Salsaa, se jatkoi murinaa. Lopulta otin koiraa pään sivuilta kiinni ja korotin ääntäni ja kielsin. Ei tehoa. Vasta kun laitoin koiran maahan, niin se rauhottui. Sanoin Minnalle, että jos lähdettäisiin liikkeelle, jos Awa vaikka rauhottuisi, kun saisi muuta ajateltavaa ja sen huomio kiinnittyis enempi maassa oleviin hajuihin. Ja niinhän siinä kävi. Awa ei sen jälkeen piitannutkaan Salsasta juuri mitään; ei murissut, ei haukkunut; ei mitään.. Eipä tohdittu päästää koiria toistensa lähelle kuitenkaan, sattuneesta syystä. Yhdessä vaiheessa Awa kutsui Salsaa jopa leikkiin, mutta eipä nyt annettu leikkiäkään.
Hitto ku mä en vaan voi tajuta mikä tuota koiraa vaivaa, miksi se on tuollainen..!? Oon miettiny, että jos vaan usein näkisi ja totuttaisi Awaa toiseen koiraan aluksi esim. lenkin muodossa niin, ettei antais koirien ees haistella toisiaan vaan sopis jonkun tapaamispaikan ja siitä sitten suoraa lähtis lenkille, niin uskoisin (tai ainakin vahvasti toivon), että tuo Awa kyllä tottuis ja tajuais, että ei toisille koirille tartte tuolla tavalla isotella..! Mut mitäs mieltä te ootte? Voisko tuollasesta tekniikasta olla mitään apua? Tai onko jollain jotain muuta ideaa tuon käytöksen kuriin saamisessa?
Niin, ja vapaaehtoisia treenikavereita ärripurrille otetaan vastaan.. x)

Ai niin, ja eilen (1.2.2012) hain KennelRehun autolta vähän sapuskaa koiralle. Nyt pakkasessa on 5kg naudan mahaa, 5kg naudan rustoluita ja 900g lohiöljyä. Myös merilevää ostin 800g purkin.
Ja tilasinpa muuten kivan takinkin Awalle, kun se raukka palelee pihalla! Kiitokset takista menee Vanilla, Viola ja Veeti seropien omistajalle :)

Sssiiiiinä se takki nyt on :)

Pellolla 2.2.2012

<3

<3