Ilona

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Vuoden ekat liitelyt

Tänään oli vuoden ensimmäiset agitreenit, jotka muuten menivät niin kehnosti, kuin olla ja voi.. Ei jääny nii hirveen hyvä fiilis itelle, koiralle tottakai tehtiin loppuun helppo pätkä, että tosiaan saatiin se onnistuminen ja koiralle hyvä fiilis! Osaispa sitä iteki vaan keskittyä siihen onnistuneeseen suoritukseen ja ottaa siitä kaikki ilo ja onnistumisen tunne irti, mutta ei, ku pitää märehtiä nuota epäonnistumisiakin ja niiden kautta saada itelle paska fiilis..


Teemanahan oli niinkin perusjuttu, kuin valssit.. En vaan osaa ajoittaa ja tehdä niitä oikein. Teoriassa ymmärsin ja osasin radan, mutta käytäntö olikin sitten ihan eri juttu - kun ei osaa, niin ei osaa ja pitää ratakiskosta yrittää vääntää, kun rautalanka ei enää riitä :D
Ei päästy kuin kolmannelle hypylle saakka ja heti ensimmäiseen valssaukseen tyssäsi meidän meno; olin ihan liian myöhässä ja Frini ryntäsi putkeen. Mun olisi pitänyt onnistua vähän hidastamaan Frinin vauhtia tuolle kolmannelle hypylle, mutta oli aika mahdotonta yrittää tehdä jotain sellaista, mitä koiralle ei ole koskaan edes pahemmin opetettu.. Täytyy myöntää, että eipä ole tämmösenä aloittelijana tullut edes mieleen. Lyhennettiin matkaa; kolmannen hypyn takaa, valssi ja palkkaus. No eipä meinannut onnistua; Frini oli päättänyt, että putkeen täytyy mennä! Osittain kyllä itsekin olin myöhässä, mutta kun olin edes jotenkuten ajoissa, niin putki veti neitiä puoleensa tooosi paljon ja saattoi pienen kaarroksen kautta tulla oikeaan suuntaan. Saatiin me tässä pari jotenkuten onnistunuttakin valssausta sentään..

Loppuun tehtiin vielä lyhyt ja helppo ratapätkä; nuo kolme lähestulkoon suorassa rivissä ollutta hyppyä, putki ja hyppy. Saatiin onnistuminen ja koiralle hyvä fiilis. Osaispa sitä itsekin unohtaa sen pieleen menneen harjoituksen ja muistaa vain sen viimeisimmän onnistumisen sellaisena "JES"-juttuna! Pisti vaan ärsyttämään, kun Frinissä ois potentiaalia niin paljon enemmän ja sit ohjaaja möhlii miten sattuu. Pitäis ehkä edes yrittää kuitenkin antaa armoa itselleen, koska ei tässä nyt olla vielä kovin kauaa lajin parissa vietetty.. Onhan se varmaan kuitenkin niinkin, että virheitä(kin) tekemällä oppii.
Täytyis saada itselle iskostettua tuonne pääkoppaan se, että ÄLÄ VERTAA ITSEÄSI (JA KOIRAASI) MUIHIN!!!

Ps. Älkää välittäkö tuosta ratapiirroksesta niin hirveästi, sillä se on nopeasti vaan sutaistu, samoin nuo nuolet ja valssien kohdat on vähän sinne päin. Oli vain pakko väkertää edes jonkinlainen rata itelle muistiin..

2 kommenttia:

  1. Toi itsensä vertailu muihin on kyllä pahinta.. aina treeneissä tulee harmiteltua et miten meillä ei mee noin hyvin kun muilla? Sit taas muistaa et muut on treenanneet pidemmän aikaa ja käyneet epiksissä monet kerrat. Kyl me alottelevammatkin vielä opitaan ja joku päivä joku toinen kadehtii meitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on..! Ja kuitenki jokainen on aloittanut jostain.. :D
      Haha, noh.. Toivottavasti joskus näin :'D

      Poista