OnniDog'15 ~ Perjantai

Herätyskello pärähti soimaan hieman yli seitsemän, mutta sängystä sain kammettua itseni ylös vasta puoli kahdeksan aikana. Kahvia ja leipää naamariin, koirat autoon ja kohti OnniDogin toista päivää, joka alkoi Frinin kanssa agilityllä.

Lämmittelylenkillä -> aksaamaan menossa

Klo 9-10 Agilityn alkeistunnit, kouluttajana Susanna Korhonen (Frini)

Täytyy sanoa, että aamutreenit ei oo mua varten. Olin välillä niin ulapalla, eikä oikein meinannut tulla mistään mitään :D Heti alussa ihan samanlainen ohjauskuvio kuin eilen eli kakkoshypylle ihmisnuoli ja siitä kolmosputkeen. Eilen tämä sujui ihan hyvin, tänään ei meinannut onnistua sitten millään.. Kun tarpeeksi monta kertaa tuota kohtaa hinkkasi, niin kyllä me siitä sitten lopulta päästiin eteenpäin. Puomilta vitoshypylle oli haastava kulma, Frini kyllä sen kontaktin otti ja pysähtyikin sinne hienosti, mutta ilman lupaa sieltä sitten loikkasi pois; tuollaista kulmaa ei olla taidettu edes harjoitellakaan, että jään kauemmas -> tämmöinenkin siis treeniin ;)

Seiskahypylle täytyi tehdä vastakäännös(?), jos nyt tämän ohjauksen nimen taas muistan oikein. Näin saatiin koira kääntymään tiukemmin kohti kasiputkea. 11-hypylle koira törkättiin takaakiertoon. Loppupätkä radasta sujui ihan kivasti. Oli taas erittäin hyödyllinen ja antoisa treeni! Susannalle kiitokset hyvästä opetuksesta! :)

© Hanna Laukkanen Jinsi

Agilityn jälkeen mulla oli noin tunnin verran vapaata oleskelua, joten menin katsomaan kymmeneltä alkanutta möllitokoa. Siinä tokokentän vieressä tavattiin myös Jenny ja Ilo! Jutusteltiin niitä näitä ja samalla odoteltiin möllitokon avoimen luokan alkua; Jenny osallistui siihen Ilon kanssa ja sijoittuivat hienosti toiseksi! Onnea! Ja oli muuten tosi kiva nähdä! ^_^

Klo 11-12 mun oli tarkoitus mennä Hetan kanssa taas näyttelytreeniin, mutta kävin perumassa sen, sillä saatiin eilisessä koulutuksessa aikalailla kaikki tarpeellinen oppi mitä tarvittiin; siispä meillä oli hyvä kouluttaja! Ja sai koirakin levätä. Ja ehdin itsekin syömään eväitä! :D

Klo 12-14 Jaana-Kaisa Timonen: Koiran rangan rakennetyypit ja kuormittuminen eri lajeissa -luento

Jaana-Kaisa Timonen on osteopaattinen koirahieroja Kauhavalta. Hän kiertää luennoimassa ja pitää klinikkapäiviä ympäri Suomea (Lähde). Tästä luennosta kirjoitan vielä erikseen kunnon postauksen, mutta tässä vaiheessa voisin sanoa, että oli kyllä todella mainio luento! Suosittelen osallistumaan Jaana-Kaisan luennolle, mikäli yhtään asia kiinnostaa! :)

Klo 14-15 Pallopaimennus, kouluttajana Suvi Salmi (Frini)

Pallopaimennus oli itselle ihan uusi laji enkä ollut aiemmin edes tutustunut siihen, joten mentiin koulutukseen ihan täysin aloittelijoina. Ainoastaan sen tiesin, että pallot, joita koiran tulisi paimentaa, ovat jumppapalloja :D Henkilökohtaisesti en itse ihan lajista innostunut, mutta Frini voisi innostua, kunhan ensin hoksaisi mikä tarkoitus palloilla on. Se ei oikein palloista välitä, joten nämä jumppapallotkaan eivät saaneet sitä onnesta soikeaksi - toisin kuin Jäynän xD Pallopaimennus olisi kyllä ehdottomasti Jäynälle, pallohullulle bokserille, hyvä laji! :D
Aloitettiin harjoitus niin, että pyöreän muovikannen päälle laitettiin herkku ja siihen päälle pallo. Kun koira tökkäsi palloa herkkua ottaessaan, kehuttiin hurjasti. Muutaman kerran tätä toistettiin ja sitten pidettiin taukoa. Me ei tällä kerralla pidemmälle päästy, mutta ehkä me joskus kotona voitaisiin tätä vielä kokeilla - jumppapallokin olisi valmiina :D

Klo 15-17 Tommy Wirén: Koulutuksen suunnittelu ja seuranta -luento

Luento käsitteli koulutussuunnitelman rakentamista ja onnistumisen seuraamista. Tommy Wirén toimii kokopäiväisesti eläinkoulutuksen parissa luennoiden ja kouluttaen oppilaitoksissa sekä antaen koulutusapua niin yksityis- kuin yritysasiakkaillekin. Tommy on tuttu mm. televisio-ohjelmista Hienosti hihnassa ja Koiralle koti. Tommy on myös kirjoittanut kirjat Hienosti hihnassa sekä Onnistu koirasi koulutuksessa, yhdessä Päivi Romppaisen kanssa (Lähde). Tästäkin luennosta kirjoitan vielä erikseen postauksen ja suosittelen menemään myös Tommyn luennoille! :)

Klo 17-21 Verijälki, kouluttajana Maarit Hintikka (Heta)

Ensimmäinen tunti käytettiin siihen, että tutustuttiin karttoihin; mitä mikäkin merkintä kartassa tarkoittaa. Kouluttaja myös kertoi verijäljestä yleisesti. Sitten siirryttiin autoilla metsänreunaan, otettiin tarvittavat välineet jäljen tekoon ja alettiin vetämään jälkiä. Tarkoituksena tehdä jälki niin, että siinä oli lähtö, kaksi 90 asteen kulmaa (makausta) ja kaato (jälki päättyy).. Niiin, tehtiin sitten Sannan kanssa päinsä ensimmäinen jälki ja välillä oltiin ihan kysymysmerkkinä, että mitenkäs tämä kulma pitikään oikein tehdä? Se muistettiin, että maasto piti rikkoa siltä kohdalta ja lisätä sieneen verta ja tehdä siis siihen kulmaan makuu.. Tuli niin paljon asiaa tuossa aluksi, ettei millään voinut muistaa kaikkea, joten tehtiin jälki sitten niin kuin muisteltiin koulussa puolisentoista vuotta sitten tehneemme.

Kun saatiin ensimmäinen jälki tehtyä, alettiin miettiä, että eikös meidän pitänyt nyt tehdä sitten toinenkin jälki - tultiin siihen tulokseen, että piti, mutta sitten tuli tenkkapoo; mihin? Mistä sen voi aloittaa? Kouluttajaa ei näkynyt missään, vaikka kävin katsomassa tosi kaukana mutkan takanakin.. Lopulta selvisi, että hän oli sen toisen parin kanssa tekemässä jälkeä, joista toinen oli jäljestänyt koiransa kanssa ennenkin. Olisi ehkä ollut fiksumpaa tulla meidän avuksi tuolle ekalle jäljelle, niin oltaisiin sitten toinen jälki kyllä osattu tehdä omatoimisesti. Samalla siinä selvisi, että oltiin ilmeisesti käytetty ihan liian vähän vertakin sillä jäljellä mikä tehtiin.. Voi huoh, tässä vaiheessa oma fiilis oli kyllä niin kettuuntunut suoraan sanottuna, että olisi tehnyt mieli pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä "kotiin". Mutta ei - me ei luovutettu. Maarit tuli tekemään toisen jäljen meidän kanssamme ja kyllä, sen jälkeen homma valkeni itselle huomattavasti!

Koirista ensimmäisenä vuorossa oli Heta. Laitoin sille valjaat päälle ja sitten mentiin. Vein sen jäljen alkuun ja niin se lähti menemään. Sitä ei tarvinnut opastaa oikealle reitille vaan se pysyi jäljellä hienosti koko ajan! Harmittaa, kun ei tullut videoitua! Kaatokin löytyi helposti. Kouluttaja tuumasi, että Heta olisi sellainen koira, jonka kanssa voisi osallistua suoraan kokeeseen - siis, jos se ei olisi sekarotuinen. Seropit eivät MEJÄ -kokeisiin voi osallistua, koska siihen vaaditaan se, että koira on tunnistusmerkitty ja rokotettu Kennelliiton sääntöjen mukaan sekä sillä on oltava virallisista näyttelyistä vähintään arvosana H (hyvä).

Tuon meidän ensimmäisenä tekemämme jäljen ajoi koira, jolla lajista oli aiempaakin kokemusta. Koira pysyi jäljellä superhyvin ja yhtään ei haitannut vaikka verta olikin käytetty jäljellä "turhan vähän" - koira selvitti sen hienosti. Päästiin metsästä lähtemään vasta joskus puoli kymmenen aikaan - taskulampun valossa mentiin pari viimeistä jälkeä, koska metsä oli sen verran tiheää, että siellä oli jo ihan pimeää vaikka tiellä, mihin autot jätimme, vielä näkikin ilman lisävaloa.

Nyt osaan tehdä verijäljen. Varmaan täytyykin hankkia tarvikkeet jäljen tekoon ja mennä metsään tekemään parit jäljet, koska se on ihan täysin Hetan juttu! ♥

Päästessämme vihdoinkin "kotiin", jätimme koirat nukkumaan ja kävimme itsellemme hakemassa subit viereisen huoltoaseman Subwaystä. Kyllä olikin kauhea nälkä!
Nyt sitten taas unille ja kohti huomista! :)