OnniDog'15 ~ Sunnuntai

Tänäkin aamuna heräiltiin kahdeksan aikaan vaikka ensimmäinen koulutus alkoikin kymmeneltä. Meidän täytyi pakkailla tavarat, siivota majapaikkamme ja käydä palauttamassa avain. Puoli kymmenen aikaan lähdettiin ajamaan Himokselle, palautettiin avain ja mentiin valmistautumaan peltojälkikoulutukseen.

© Hanna Laukkanen Jinsi

Klo 10-13 Peltojälkikoulutus, kouluttajana Asko Hämäläinen (Heta)

Aluksi vähän jutusteltiin ja käytiin peltojäljen perusasioita läpi. Sitten tallattiin koirillemme kolme noin 1m x 1m kokoista neliötä, jotka olivat peräkkäin ja joiden välissä oli noin pari metriä "tyhjää". Tallatussa kohdassa on tärkeää, että maan saa rikki. Joskus joutuu tallaamaan ihan kunnolla. Sitten kun oli saanut yhden neliön tallattua, ripoteltiin herkkuja tallotun alueen reunoille sekä keskelle, jonka jälkeen harpattiin pari metriä ja alettiin tallaamaan seuraavaa neliötä. Herkkuja sai ruudussa olla paljon.

Heta pääsi jäljestämään neljäntenä, noin puolentunnin odottelun jälkeen. Vein Hetan ruudun reunalle ja Heta alkoi heti käyttämään nenäänsä. Se teki töitä tosi hyvin ja tarkasti. Pari kertaa kävi tallotun alueen ulkopuolella, mutta korjasi itse samantien ja palasi nuuskuttelemaan tallotulle alueelle! Aikasta pätevä! Koira sai kehuja siitä, miten hyvä se on käyttämään nenäänsä. Ehdottomasti täytyy kotonakin tehdä Hetalle jälkiä ja alkaa jossain kohtaa vähän lisäämään haastetta :)

Kun pääsimme pellolta takaisin tapahtumakentälle, huomasimme, että meillä olisi puolitoistatuntia aikaa ennen seuraavan koulutuksen alkua, joten päätettiin hurauttaa samalle rinteelle, missä käytiin eilen Ilonan ja Haltin kanssa. Rakennekuvat otettiin jokaisesta koirasta. Myös yhteiskuvaa yritettiin, mutta aika alkoi käydä vähiin, eikä Heta meinannut pysyä paikoillaan millään :D Kuvista kiitokset Sannalle!

Kuvien ottamisten jälkeen vein Sannan ja bokserit vepe -treeniin ja itse ajoin takaisin tapahtumakentän vieressä olleelle nurmikkoalueelle, jossa meillä alkoi Frinin kanssa koirafrisbeetreenit!

Klo 13-15 Koirafrisbee, kouluttajina Satu & Sauli Soini (Frini)

Aluksi jätimme koirat odottelemaan ja opettelimme heittämään frisbeetä itse. Opettelimme neljä erilaista heittotyyliä; kämmenheitto, rystyheitto, rolleri ja yksi, jonka nimeä en muista. Kämmenheitossa kämmen osoittaa ylöspäin koko heiton ajan. Frisbee lentää pitkälle eteenpäin.

Rystyheitto = ns. perinteinen heittotyyli. Kylki heittosuuntaan, heittokäsi suoraa rintakehän yli, kyynärpää edellä. Myös tässä frisbee lentää pitkälle eteenpäin.

Rolleri = kiekko pyörii maata pitkin reunallaan. Tällaisia voi heitellä koiralle aluksi -> suurin osa koirista yleensä lähtee liikkeen perään ja koira saa frisbeestä vielä hyvin kiinnikin.

Ja sitten se, minkä nimeä en muista; heitetään ylöspäin. Kiekko ei siis liiku muuhun suuntaan, vain ylöspäin.

© Hanna Laukkanen Jinsi

Frinin kanssa emme ole aiemmin frisbeetä kokeilleet, joten aloitettiin siitä, että katsottiin innostuuko koira kiekoista ollenkaan. Frini kiinnostui ja otti niitä suuhunsakin. Pelattiin kahdella kiekolla; kun Frini otti vasemmasta kädestäni kiekon, aloin houkutella sitä oikeassa kädessäni olevalla kiekolla jne. Frini oli hassu; piti kiekkoa suussaan ja yritti samalla jahdata myös kädessäni olevaa kiekkoa ja ottaa sitä suuhunsa - ei ymmärtänyt aluksi tiputtaa toista kiekkoa pois suustaan, että saa toisen tilalle :')
Kauaa ei neiti jaksanut vaan keskittyi sitten syömään heinää.. Vielä kuitenkin jatkettiin niin, että saatiin Friniä edes vähän kiinnostumaan kiekoista ja lopetettiin sitten tältä erää harjoitus siihen. Pitkä viikonloppu takana, joten en yhtään ihmettele, jos koira alkaa tässä vaiheessa olla hieman väsynyt eikä jaksa kovin kauaa asioihin keskittyä.

Lopuksi vielä nähtiin, kun Satu näytti novascotiannoutajansa Alman kanssa millaisia heittoja koiran kanssa voi alkuun harjoitella.

Klo 17-> Jättitemppurata (Frini)

Tapahtuman päätteeksi oli tapahtumakentälle rakennettu jättitemppurata, johon päätin osallistua vain Frinin kanssa. Rata sisälsi agilityhyppyjä, putkia, ruudun, rally-tokopujottelua, hulahulavanteita, flyball -hyppyjä ja Houkutusten Highwayn. Ennen rataa Frini oli ehtinyt levätä pari tuntia, joten nyt löytyi virtaa - etenkin, kun nakkia oli tarjolla :p
Radan alussa täytyi ottaa katsekontakti, jonka jälkeen koira ohjattiin kulkemaan hulahulavanteen läpi. Tämän jälkeen agihyppy. Sitten maassa oli neljä hulavannetta, joiden sisään piti mennä yhdessä koiran kanssa; koiran asennolla ei ollut väliä, mutta pyysin Friniä kuitenkin aina istumaan viereeni perusasentoon. Näiden jälkeen hyppy ja mutkaputki. Ja sitten rally-tokon pujottelua. Frini oli kivasti kuulolla koko radan ajan. Pujottelun jälkeen flyball -hyppyesteitä, jotka eivät olleet ihan suorassa linjassa vaan jokainen oli pikkuisen käännettynä eri suuntaan. Osoitin Frinille ekan hypyn ja sanoin "hyp" ja neiti hyppi kaikki neljä itekseen, vitsi miten hienosti se haki ne hypyt - harmi kun ei tullut videolle :'D

Seuraavana vuorossa oli koroke, jolle oli tarkoitus nostaa etutassut. Tällaista ollaan joskus harjoiteltu, joten Frini osasi äkkiä tarjota tätä, kun vain odotin korokkeen ääressä sanomatta mitään. Sitten putkeen ja sen jälkeen Houkutusten highway. Koira jätettiin odottamaan lelu-/herkkukujan alkuun ja itse käveltiin kujan läpi loppupäähän, josta sitten kutsuttiin koira luokse. Frini ei edes vilkaissut houkutuksiin päin vaan juoksi suoraan luokseni. Lopuksi vielä siirryttiin ruudun keskelle ja jätettiin koira sinne, kun itse siirryttiin ruutunauhojen ulkopuolelle. Koiran asennolla ei ollut väliä; minä päätin jättää Frinin istumaan. Siellä se pysyi vaaditut 15 sekuntia, jonka jälkeen rata oli meidän osaltamme suoritettu :) Pieneksi kiitokseksi osallistumisesta saimme pussukan, joka sisälsi Berran nylonhihnan (meille osui vihreä maastokuvioillinen), puruluun ja Mentos -karkkipötkön.

Heti suoritettuamme radan aloimme pakata kamppeita autoon ja lähdimme ajelemaan kotiin päin. Noin kolmen tunnin ajomatka meni kuitenkin melko äkkiä. Kotiin päästyämme täytyi kyllä huokaista syvään ja todeta, että olipa kyllä kiva ja antoisa reissu, vaikkakin toki myös hivenen raskas. Unikin taitaa tulla äkkiä, kun vaan silmät laittaa kiinni.. Joten taidankin tästä mennä nukkumaan.

Kiitoksia vielä kaikille asianosaisille aivan mahtavasta leiristä! Saattaapi olla, että ensi vuonna tulemme uudelleen! :)