Shine bright like a diamond ♥

Frini oli maanantaina (30.9.) mulla koululla turkinhoidontunneilla mukana ja siellä se harjattiin, pestiin & föönattiin sekä korvat puhdistettiin ja kynnet leikattiin. Kyllä tuli komia! :P
Tosi nätisti malttoi olla paikoillaan joka tilanteessa, vaikka samassa huoneessa oli toinen vieras koirakin turkinhoidossa. Ainoastaan föönatessa kaulan/pään alueelta sanoi muutaman vastalauseen = yritti napsia fööniä hampaillaan, mutta muutama napakka kielto ja puikkonokasta kiinni pitäminen auttoi asiaa. Nopeasti rauhoittui ja saatiin neiti kuivattua melko nopeastikin. Ihana tuo tuollainen iso fööni, ehkä mun on joskus pakko ostaa sellainen kotiinkin! :'D

Tänäaamuna soittelin eläinlääkäriltä rokotusaikaa Hetalle, koska rabies-rokotus olisi mennyt vanhaksi torstaina. Sain ajan heti tälle päivälle, puoli yhdeksitoista. Vähän ennen kymmentä lähdin koulusta ja hain Hetan kyytiin kotoa. Hetsku oli tosi reipas vaikka kovin anteeksipyytelevän näköisenä siinä pöydällä istuskelikin, kun sen siihen nostin. Eläinlääkäri kysyi, että onko Heta aina noin rauhallinen - onhan se, mutta löytyyhän siitä se ON-nappulakin kyllä joissakin tilanteissa :')
Pari piikkiä sai niskaansa eikä ollut moksiskaan. Nyt on sitten taas rokotukset voimassa seuraavat kolme vuotta! :)

Iltapäivä vietettiin Wilman tykönä. Kaffiteltiin ensin, jonka jälkeen mentiin hetkeksi pihalle. Päästin Awan, Hetan & Frinin suoraan ovesta vapaina ulos ja ihan mukavasti ne siinä pysyivät; juoksentelivat viereisellä pellollakin. Heta tosin lähti käymään jossain kauempana, en edes tiedä missä se kävi, koska hävisi noin viideksi minuutiksi kokonaan näkyvistä. Jännä juttu kuitenkin, että missään vaiheessa mulle ei iskenyt paniikkia "missä se koira on, nytkö se karkas!?", vaan mä luotin tuohon koiraan! Mä luotin siihen, että se tulee sieltä pian takaisin. Ja niinhän siinä kävi; juuri kun olin lähdössä pellonreunalle sitä huikkimaan, se jo ilmestyikin ulkorakennuksen takaa ja tuli innoissaan luo. Neiti vaan kävi pienellä tutkimusretkellä :')

Irrottelua

Wuhuu, ihan mieletön fiilis! Ihana, keväinen keli ja sen kruunasi erityisen onnistunut peltolenkki kera Awan! Ja mikä siitä teki niin erityisen onnistuneen? No se, että Awa oli IRTI!! Kyllä, ihan aikuisten oikeasti; IRTI!! :D Joistakin tämä irti oleminen kuulostaa ihan mitättömältä, koska se on joillekin (ehkä suurimmalle osalle koiranomistajista?) arkipäivää ja ihan helppo asia, mutta meille tää on niin SUURI juttu, että sen takia intoilen näin! Mun luotto tuohon koiraan nousi taas huimasti. Pakko kokeilla heti huomenna uudestaan, kun nyt ollaan tutuilla seuduillakin, niin tohdin vähän rohkeammin päästääkin koiraa irti.

Illalla käytiin Hetan kans puistoilemassa Kurikassa. Aluksi meidän seurana oli shelttiuros, mutta ei kaksikko oikein innostunut leikkimään. Kiertelivät vain omissa maailmoissaan toisistaan paljoakaan piittaamatta. Sheltti lähti ja tilalle tuli kaksi mäyräkoiraa (Wilma & Wanda) sekä kaksi villakoiraa (Hertta & Kerttu). Kavereita olisi ollut, mutta eeei, ei innostanut leikkiminen ketään :D
Päätettiin sitten, että lähdetään pienelle lenkille. Tämä homma ei kuitenkaan mennyt niinkuin elokuvissa. Heta aiheutti ylimääräisiä sydämenlyöntejä karatessaan omille teilleen.. Multa irtosi remmi kädestä ja siinä sekunnin tuhannesosassa Heta tajusi tilaisuutensa tulleen ja ampaisi matkaan!
Onneksi ei kuitenkaan kauaa ehtinyt yksistään hortoilemaan, vaan kanssapuistoilija/-lenkkeilijä sai neidin kiinni. Kiitos siitä :) Vaikka kyllähän mä ehdin mielessäni nähdä jo kaikki maailman kauhukuvat... :/
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. (Heta taisi tietää, että Awa oli päivällä saanut juosta irti, joten päätti sitten irrotella omatoimisesti... ^^')