Irrottelua

Wuhuu, ihan mieletön fiilis! Ihana, keväinen keli ja sen kruunasi erityisen onnistunut peltolenkki kera Awan! Ja mikä siitä teki niin erityisen onnistuneen? No se, että Awa oli IRTI!! Kyllä, ihan aikuisten oikeasti; IRTI!! :D Joistakin tämä irti oleminen kuulostaa ihan mitättömältä, koska se on joillekin (ehkä suurimmalle osalle koiranomistajista?) arkipäivää ja ihan helppo asia, mutta meille tää on niin SUURI juttu, että sen takia intoilen näin! Mun luotto tuohon koiraan nousi taas huimasti. Pakko kokeilla heti huomenna uudestaan, kun nyt ollaan tutuilla seuduillakin, niin tohdin vähän rohkeammin päästääkin koiraa irti.

Illalla käytiin Hetan kans puistoilemassa Kurikassa. Aluksi meidän seurana oli shelttiuros, mutta ei kaksikko oikein innostunut leikkimään. Kiertelivät vain omissa maailmoissaan toisistaan paljoakaan piittaamatta. Sheltti lähti ja tilalle tuli kaksi mäyräkoiraa (Wilma & Wanda) sekä kaksi villakoiraa (Hertta & Kerttu). Kavereita olisi ollut, mutta eeei, ei innostanut leikkiminen ketään :D
Päätettiin sitten, että lähdetään pienelle lenkille. Tämä homma ei kuitenkaan mennyt niinkuin elokuvissa. Heta aiheutti ylimääräisiä sydämenlyöntejä karatessaan omille teilleen.. Multa irtosi remmi kädestä ja siinä sekunnin tuhannesosassa Heta tajusi tilaisuutensa tulleen ja ampaisi matkaan!
Onneksi ei kuitenkaan kauaa ehtinyt yksistään hortoilemaan, vaan kanssapuistoilija/-lenkkeilijä sai neidin kiinni. Kiitos siitä :) Vaikka kyllähän mä ehdin mielessäni nähdä jo kaikki maailman kauhukuvat... :/
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. (Heta taisi tietää, että Awa oli päivällä saanut juosta irti, joten päätti sitten irrotella omatoimisesti... ^^')