Toipuminen

Awan toipuminen leikkauksesta on hyvällä mallilla. Kaulurin ollessa päässä se osaa olla ihan rauhassa ja lähinnä vain makoilee ja nukkuu, mutta kun kaulurin ottaa pois, että se saa syötyä ja saan annettua antibioottilääkkeen, se meinaa jo tehdä kovia juoksuspurtteja ja sitten saan olla aina kiljumassa "eieieiei, oo rauhas!" ^^' Ollaan nyt pidetty kauluria oikeastaan koko ajan, lukuunottamatta tuota lääkkeenantoa ja ruokailun aikaa. Haluan, että A tottuu siihen kauluriin, eikä yritä saada sitä pois. Ensi viikolla joutuu olemaan yksin, niin olisi hyvä, että voisin luottaa siihen, että se antaa kaulurin olla paikoillaan.
Kipulääkkeen Awa ottaa hienosti itse, niissä kun on sitä jotain makeutusainetta, että koira syö sen mielellään. Antibiootit joudun sitten tunkemaan sen suuhun ja pitämään suuta kiinni kunnes A nielaisee tabletin. Ja kun se niin tekee, se saa hirveästi kehuja reippaudesta. Tämän asian kanssa ei onneksi ole ollut mitään ongelmaa :)

Koira on pissiny ja kakkinu ihan normaalisti. Haavan päällä oleva liimaside on edelleen paikoillaan vaikka sais sen ottaa jo poiskin, mutta ELL sanoi, jotta se voi siinä olla niin kauan kunnes itestään alkaa repsottaa, jolloin sen sitten voi nypätä irti.

Ensimmäisenä yönä leikkauksen jälkeen Awa vinkui varmaan kolmeen saakka yöllä. Vinkuminen ei ollut sellaista vinkumista, että olisi kipuja ollut, vaan "prkle mä haluan tän kaulurin pois ja mä haluan myös sinne sängylle nukkumaan!!" -kitinää.. Lopulta se lopetti sen vinkumisen ja tyytyi kohtaloonsa: joutui nukkumaan omassa pedissään sänkyni vieressä.. :')
Muut yöt onkin sitten menny jo paljon paremmin, ei ole ollut minkäänlaisia itkuja vaan neiti on menny mielellään koppaansa maate.

Luutakin jo jaksaa järsiä :)
23.3.2012

Olisin halunnu tähän postaukseen jonkun pirteämmän kuvan Awasta, tuossa se näyttää jokseenkin masentuneelta, mutten saanut sitä millään nousemaan ylös vaikka kuinka yritin houkutella :') Kuvan ottamisen (ja koneelle siirtämisen) jälkeen A sitten kuitenkin nousi käymään juomassa, mutta enpä enää viittiny juosta kameran kanssa perässä :D Joten; ei se koko aikaa noin masentuneen näkönen oo, välillä pitää ihan toppuutella tosiaan, että oopas vähän iisimmin. Tän viikon ku olis vähä rauhallisemmin, ni sit voisin huokasta helpotuksesta, kun ehkä se pahin on jo takana päin sitten. Toki siihen asti ollaan varovaisia, kunnes tikit saadaan pois :) Tikkienpoistohan on siis maanantaina 2.4. eli reilun viikon päästä.